Levottomat jalat

   

Minulla oli molempien raskauksien aikana levottomat jalat. Se oli tuskallista. Ei ollut varsinaisesti kipua, vaan jalkoja piti liikutella kaiken öitä. Olin töissä ja koko ajan väsynyt. Se oli raskasta.

Levottomat jalat on neurologinen sairaus. Sen perimmäistä syytä ei tunneta.Sen arvioidaan liittyvän aivojen dopamiinijärjestelmän häiriöön. Dopamiini on välittäjäaine, joka osallistuu moniin aivojen keskeisiin toimintoihin, kuten liikkeiden säätelyyn, mielihyvään. Sen tuotanto vähenee vanhetessa.

Levottomien jalkojen riski lisääntyy 40 ikävuoden jälkeen, mutta oireita voi tulla aiemminkin muun muassa raskausaikana. Tällöin ne menevät yleensä ohi raskauden jälkeen.

Suuremmilla osalla sairastuneista jompikumpi vanhemmista kärsii vaivasta. Sairaus on yleisempi naisilla kuin miehillä. Levottomista jaloista kärsii 5-10 prosenttia suomalaista.

Levottomat jalat saattaa liittyä johonkin sairauteen, kuten diabetekseen, kilpirauhasen liika- tai vajaatoimintaan tai Parkinsonin tautiin. Jotkut mielialalääkkeet ja antihistamiinit saattavat voimistaa jalkojen levottomuutta.

Epämiellyttäviä tuntemuksia voi olla säärissä, pohkeissa, jalkaterissä ja joskus käsissäkin. Oireita esiintyy eniten iltaisin tai öisin nukkumaan mennessä.

Oireet saattavat haitata pahastikin unen saantia, ja uni voi muuttua rikkonaiseksi. Tämä lisää päiväväsymystä ja heikentää elämänlaatua.

Joskus raudan puute aiheuttaa raajojen levottomuutta, ja tilanne korjaantuu rautalisällä. Myös magnesium voi auttaa.

Levottomat jalat-oireyhtymää ei voi parantaa, mutta sen oireita voidaan lievittää erilaisilla  lääkkeillä. Hoitona käytetään erilaisia epilepsialääkkeitä, jotka vaikuttavat kipu- ja tuntoaistimuksiin. Parkinsonin taudin hoidossa käytetyt dopamiiniagonistit lievittävät oireita pieninäkin annoksina, mutta niiden käyttöön liittyy riski, että ajan kuluessa oireet alkavat voimistua ja ilmaantua aikaisemmin.

Lähteet: Kauneus&Terveys 11-2022, kuvat Pexels

Laihduttaneet voivat saada painoa helpommin kuin ei-laihduttaneet

Minä laihdutin toissa vuonna 13 kiloa viidessä kuukaudessa.   Vauhti oli yksi kiloa viikossa. Se oli ehkä liian nopeaa laihduttamista. Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta, mutta tuolloin kun laihdutin, kilpirauhanen oli ylitoiminnan puolella. Aineenvaihdunta ja laihtuminen oli nopeaa, sekä sydän tykytteli.

Sain tämän selville, kun tuli kutsu sisätautien lääkärille kontrolliin. Hän oli elämäni ihanin lääkäri. Hän oli tutkinut kilpirauhasarvot useampien vuosien ajalta ja uusien verikokeiden perusteella hän sanoi, että minulla on ollut vuosia kilpirahasen ylitoiminta. Ylitoiminta voi olla vaarallistakin, koska se altistaa halvauksille. Ihmettelen, etteivät terveyskeskuksen lääkärit olleet puuttuneet tähän. Tyroksiinilääkitystä vähennettiin, ja arvot tasaantuivat keskitasolle.

Nyt olen lähinnä tyttären kuoleman aiheuttaman lohtusyömisen ja hidastuneen aineenvaihdunnan takia saanut painoa takaisin . Paino on tullut nopeasti ja helposti. En tämän surutyöni takia yritäkkään laihduttaa. Sitten aikanaan. Jos silloinkaan. Minulle sopii hyvin seuraava teksti.

Joskus elämässään laihduttaneilla on suurempi painoindeksi, isompi vyötärönympärys ja riski sairastua kakkostyypin diabetekseen.

Sadattuhannet suomalaiset yrittävät tänäkin vuonna laihduttaa, yli kolmasosa naisista ja viidesosa miehistä. Suurimmalla osalla laihdutetut kilot kertyvät takaisin. Tulos on juuri päinvastainen kuin on toivottu: laihduttajat lihovat enemmän. Laihdutuskuurin jälkeen kilot voivat tulla ekstranakin takaisin. Laihdutusyritykset eivät toimi pitkän ajan kuluessa.

Kiloja ei yritä karistaa vain ylipainoiset ihmiset, vaan näin tekevät myös normaalipainoiset, etenkin naiset. Normaalipainoisten kannattaisi kuitenkin välttää turhaa laihduttamista. Normaalipainoiset, jotka ovat laihduttaneet, lihovat enemmän kuin ne normaalipainoiset, jotka eivät ole laihduttaneet.

Elimistö on kehittynyt vastustamaan laihtumista. Se on evoluution näkökulmasta järkevää, jotta ihminen on pysynyt hengissä, kun ravintoa on ollut saatavilla vain niukasti.

Kun ihminen laiduttaa, nälästä ja kylläisyyden tunteesta aivoille viestivien suolistohormonien toiminta muuttuu:  kylläisyyshormonien eritys vähenee ja samalla nälkähormonien eritys lisääntyy.

Laihduttajan keho yrittää jarrutella perusaineenvaihduntaa, jottei energiaa kuluisi niin paljon.   Laihdutus voi myös lamaannuttaa rasvakudoksen mitokondriot eli solumoottorit.

Paino laskee laihduttaessa alimmilleen noin puolen vuoden kuluttua laihdutuksen aloituksesta. Paino pysyy sen jälkeen tasaisena muutaman kuukauden, kunnes painolla on taipumus nousta. Voi seurata painon jojoilu. Melko moni päätyy epäonnistuneen painonpudotuksen jälkeen laihduttamaan uudelleen.

Tunnesyöminen on etenkin kielteisten tunteiden ja ajatusten säätelyä syömisellä. Se on yksi painonnousun riskitekijä. Lohtusyömisellä saatu energia on usein osittain ylimääräistä energiaa.

Toistuvat epäonnistumiset laihduttaessa voivat vähentää itseluottamusta. Jos itsetunnon ja itsepysyvyyden kokemukset heikkenevät, myös todennäköisyys onnistua painonpudotuksessa voi heikentyä.

Jos ylipainoa on runsaasti, ja laihtuminen hyödyttäisi terveyttä, painon pudottamista kannattaa ajatella. Siihen ei kuitenkaan kannata lähteä liian kevein perustein.

Lähteet: referaatti Helsingin Sanomat 28.2.2022, kuvat Pexels

Aivosumu

 

Minä elin pari vuotta jonkinlaisessa aivosumussa ennen kuin diagnosoitiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Olin niin väsynyt, että piti ruokatunnilla käydä lenkillä raikkaassa ulkoilmassa, eikä sekään muuttanut paljon oloa. Työpäivän jälkeen saatoin nukkua jopa neljä tuntia, vaikka öisin nukuin hyvin. Myös paino nousi.

Muutama vuosi sitten verikokeissa paljastui varastorauta ferritiinin alhainen arvo, mikä myös aiheutti väsymystä. Se parani rutkalla rautakuurilla.

Aivosumusana on nykyisin jonkinlainen muotisana, mutta se voi olla totisinta totta joissakin sairauksissa. Etenkin pitkittynyt korona on nostanut aivosumun puheenaiheeksi. Aivosumu kuvaa hyvin tilaa, jossa aivot ei toimi kunnolla: ajatteleminen on kankeaa, väsyttää, käsityskyky on heikentynyt, ja asioista pitää sanoa monta kertaa, eivätkä ne silti välttämättä mene perille.

Aivosumu on liitetty muun muassa masennukseen, kilpirauhasen vajaatoimintaan, diabetekseen, väsymysoireyhtymään sekä raudan ja B12-vitamiinin puutteseen. Myös migreeni, MS-tauti ja pitkäkestoinen korona voivat aiheuttaa aivosumua. Aivosumun taustalla on laaja aivotoiminnan häiriö, joka kannattaa ottaa vakavasti. Se voi olla oire sairaudesta.

Kyse ei ole siis pienestä pöhnäisyydestä tai siitä, että iltapäivällä alkaa unettaa. Aivosumu voi viedä työkyvyn kokonaan. Aivosumuisena ei myöskään kannattaisi ajaa autoa.

Jos aivosumussa on pakko tehdä jotakin, jälki kannattaa tarkistaa jälkikäteen. Voi löytyä aivan käsittämättömiä virheitä, joita ei olisi koskaan aikaisemmin tehnyt.

Aivosumusta toipumisaika riippuu aivosumun aiheuttajasta. Koronan jälkeen se voi jatkua kuukausia.Migreenissä kipukohtauksen jälkeen toipumiseen voi mennä pari päivää. Aivosumun hälventämiseen paras toimi on nukkua. Nukkuessa aivoja puhdistava glymfaattinen järjestelmä toimii tehokkaasti, ja se auttaa aivoja toipumaan häiriöstä.

Pahassa unettomuudessa voi tulla aivosumun oireita. Se ei ole kuitenkaan samanlaista väsymystä kuin sairauksissa.

Verikokeilla olisi hyvä tarkistaa ainakin verensokeri, kilpirauhasarvot ja varastorauta ferritiini. Myös vaihdevuodet voi lisätä aivosumua.

Syy ei aina selviä verikokeilla. Myös lääkitykset voivat aiheuttaa aivosumua. Taustalla voi olla myös masennus, joten sekin mahdollisuus tulee selvittää, mutta aina sumun syytä ei löydy, vaikka kuinka tutkittaisiin.

Lähteet: Hyvä terveys 1/22, kuvat Pexels

Päivän vaatteet ja kuulumiset 8.

Minulla epäiltiin olevan paksusuolen syöpä noin kuukausi sitten. Onneksi sitä ei perusteellisten tutkimusten jälkeen löytynyt. Olin suunnattoman onnellinen. Mutta maanantaina sain taas kutsun Kuopion yliopistolliseen keskussairaalaan kilpirauhasen ultraääni-tutkimukseen kesäkuun viides päivä. Hämmästyin, surustuin. Vieläkö ne etsivät syöpää minusta? Meiltä on matkaa Kuopioon 300 kilometriä. Miksi kutsu ei tullut Mikkelin sairaalaan? Kutsussa ei ollut mitään selitystä, miksi kilpirauhanen tutkitaan. Taas epävarmuuden aikaa. Olen välillä kireä kuin piikkilanka. Toisaalta olen hemmetin vihainen. Aikooko ne tutkia minusta kaikki elimet kerrallaan? Päätin olla ajattelematta asiaa päiväsaikaan.

Valokuvissa valokuvakammoisena taas olla vetkutan penseänä. En minä oikeasti ole sellainen! Mekko näyttää samalta kuin aikoinaan Pieni talo preeralla-sarjan naisten mekot. Mekko on merkiltään White Stuff. Ja jo vanha. Ihanan korkeakorkoiset sandaalit on pari vuotta vanhat Tamaris merkkiset. Vanha Serefina rouva osallistui myös kuvauksiin. Kiitos yhteistyöstä Serefina.

                   Kerrankin joku ilme valokuvassa. Mutta tietysti sekin vain huvittava.

Olen pohtinut, olenko tämän reilun vuoden blogin pitämisen aikana oppinut mitään ensinkään digistä. Ehkä edistystä on tapahtunut.

Viime keväänä työpaikan ATK-järjestelmävalvojat pyörittelivät silmiään minun kysymyksille työkoneeni ongelmista. Ajattelivat varmaan: Ompa tyhmä akka. Luulin jopa, että järjestelmävalvojat näkee kaiken, mitä työkoneelleni kirjoitan jonkun ihme kanavan kautta. Tämä herätti suurta hupia järjestelmänvalvojissa. Mutta miksi niiden nimi on sitten järjestelmänvalvoja? Valvoja? Mielestäni ajattelin vain loogisesti. Tänä vuonna konetta ei ole tarvinnut viedä järjestelmänvalvojille. Edistystä. Mutta olen kyllä runsaanpuoleisesti joutunut turvautumaan työpaikan tietokonevastaavaan.

Onneksi minulla on ollut ATK-ohjaaja. Jota olen vaivannut reippaanlaisesti: kuvatiedostot sekaisin; kuvat ei siirry kännykältä tietokoneeseen; linkit, kuvakaappaus ... Ajattelin aluksi, että kuvakaappaus on nimensä mukaisesti laitonta.Kaappaus. Ohjaaja joutui opettamaan minulle myös tässä taannoin kolme kertaa liitteen laittamista sähköpostiin.

En vieläkään tiedä, miten tietokonetta päivitetään? Miten kännykän roskakori tyhjennetään? Sitä aion kysyä ensi kerralla ohjaajaltani.Kirjoitan edelleen surkean hitaasti elämäni ensimmäisellä älypuhelimella. Ne kirjaimet on vaan niin älyttömän pienet.

Olen melkein hyväksynyt tietokoneen oikut ja insinöörilogiikan.En voi tehdä sille mitään suuremmissa ongelmissa. Välillä kaikki toimii hyvin. Välillä hiton huonosti. Voin vain sadatella ja murjottaa.

Suoraan blogiin liittyen ajattelin pitkään. Että blogiyhteistyö tarkoittaa postauksen tekemistä yhdessä toisen bloggaajan kanssa. Nyt olen ymmärtänyt, mitä se oikeasti tarkoittaa. Tehdään postaus yhteistyössä jonkin yrityksen kanssa.

Jees, liityinhän minä Facebookiin ja Instagramiin. Mutta en osaa vieläkään käyttää kumpaakaan kunnolla. Oikeastaan en ymmärrä lainkaan instan ideaa. Enkä osaa rajata sinne lähettämiäni kuvia. Facebookin idean ymmärrän. Siinä vaihdetaan kuulumisia.

          Tupsut on hauska yksityiskohta mekossa.

Olen oppinut ottamaan kännykällä valokuvia niin, ettei omat jalkani näy kuvissa. Näin oli varsin pitkään. Samoin pidin sormeani usein kameraikkunan päällä.

Paras oppimani asia on, etten enää pelkää tietokonetta niin paljon kuin alkuun pelkäsin. Oikeastaan en pelkää ja kunnioita vempainta enää lainkaan. Se on vain yksi esine.

Mitä aiot tehdä viikonloppuna?

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!