Aina pitää pärjätä yksin

En tarvitse  apua! Tietysti voin hoitaa! Pärjään hyvin itsekin. Kun tällaiset lauseet lipsahtavat huulilta ystävien kanssa, työpaikalla ja perheen kesken, kyse voi olla hyperitsenäisyydestä.

Hyperitsenäisyys voi olla liiallinen elämää haittaava persoonallisuuden piirre, joka on opittu selviytymiskeino, sanoo psykologi, psykologian tohtori Thea Strandholm.

Kun liiallinen itsenäisyys ja ylivastuullisuus korostuvat kaikkialla elämässä haitallisesti, puhutaan hyperitsenäisyydestä. Sen tunnistaminen itsessään tai läheisessään voi hyödyttää sekä yksilöä että ihmissuhteita. 

Myös haavoittuvuuden näyttäminen muille tuntuu hankalalta. Vaikeat tunteet sysätään herkästi syrjään ja ajatellaan, että nyt pitää vain pärjätä.

Ihmissuhteissa se saattaa näkyä vaikeuksina päästää ketään lähelle. Suhteiden syventäminen voi olla haastavaa, kun muihin ei osaa tukeutua. Hyperitsenäinen saattaa kokea, että on pohjimmiltaan aina yksin.

Töissä piirre voi ilmetä niin, että haalii itselleen lisää vastuuta ja hoitaa enemmän kuin olisi tarpeen. Uusia asioita voi harjoitella yömyöhään oman hyvinvoinnin kustannuksella. Näin uupumisriski korostuu.

 

Hyperitsenäisyyden taustalla on usein lapsuuden kokemukset. Lapsi ei ehkä ole saanut sitä turvaa ja lohtua, jota olisi tarvinnut. On voinut joutua aikuistumaan varhain. Jos on näyttänyt itsestään haavoittuvan puolen, onkin jäänyt yksin häpeän kanssa. Ajan saatossa ei enää edes yritä tukeutua muihin. Yli-itsenäisyydestä tulee keino suojautua.

Kun tunnistaa itsessään hyperitsenäisyyden piirteitä, on jo ottanut tärkeän askeleen. Silloin saattaa ymmärtää, ettei piirre ole välttämättä pysyvä osa itseä.

Samalla voi alkaa huomata tilanteita, joissa tarvitsee muiden apua. Aika ajoin on hyvä kysyä itseltään, millaisen elämän haluaa elää. "Onko tarkoitukseni oikeasti olla pärjäävä ja yksin vai voisinko uskaltaa muuttaa tapaani olla olemassa?"

Jos on ollut aina vain itsensä varassa, aluksi avun pyytäminen aiheuttaa epämukavan olon. Vaikeita tunteita kuten ahdistusta ei kuitenkaan kannnata pelätä. "Niiden tunteminen on hyvä asia, koska oma toiminta laajenee silloin joustavammaksi."

Tärkeää on, että hyperitsenäisen läheiset tunnistaisivat piirteen ja tarjovaisivat apua. Tällä voi olla iso merkitys ihmiselle, joka on tottunut hoitamaan kaiken yksin.

Lähteet: Helsingin Sanomat 1.11.2025, kuvat omat