Näillä viidellä vinkillä parisuhde paremmaksi

 

Läheisyys ja aito yhteys kumppaniin voi kadota arjen pyörityksessä. Yllättävän pienet sanat ja eleet auttavat palauttamaan sen. Psykologi ja  ja paripsykoterapeutti Eira Eklund-Mikola antaa viisi vinkkiä parisuhteen parantamiseksi.  

"1. Miten sinä sen koit?"

Jos vaikka juhlissa joku puhuu töykeästi, kysy kotona, miten kumppanisi sen koki. Millaista oli olla siinä tilanteessa? Voit saada yllättäviä vastauksia ja oppia uutta.

Miten sinä sen koit- kysymystä voikin soveltaa melkein mihin tahansa. Millainen teatteriesitys oli sinusta? Millaista oli olla viimeisimmässä riiidassamme?

"Yksi perustarpeistamme on tulla ymmärretyksi: kokea, että joku näkee minut ja kiinnostuu siitä, miltä minusta tuntuu. Kysymällä kumppanin kokemuksista, kerrot, että hän on merkitysellinen ja tärkeä",  Eklund-Mikola sanoo.

"2. Mitä kaipaat eniten, kun kaipaat seksiä?"

Vuorovaikutuksen solmut heijastuvat herkästi juuri seksiin, koska se on intiimiä ja haavoittuvaista maaperää. Jos puhuminen tuntuu vaikealta, se kannattaa sanoa ääneen: haluaisin puuhua seksistä, mutta se tuntuu vaikealta.

"Samalla on hyvä ilmaista, että tämä ei ole moitekeskustelu. Voi vaikka sanoa, että meidän välisemme läheisyys ja yhteys on minulle tärkeää, ja sen takia haluaisin puhua seksistä." Neutraali alkukysymys on: mitä kaipaat eniten, kun kaipaat seksiä?

Vastaus voi olla yllättävä, koska seksuaalisuuden kautta tyydyttyy monenlaisia tarpeita. Yksi haluaisi tuottaa toiselle nautintoa. Toinen taas kaipaa arjen kiireitä nautinnon kuplaan.

Sellainen ihminen, jolle puhuminen ja tunteiden jakaminen on vaikeaa, rakentaa tunneyhteyttä usein seksin, fyysisen kosketuksen ja hellyyden kautta.

Jos taas kumppani hakee tunneyhteyttä helpommin sanallisesti, voi tulla yhteentörmäyksiä. Keskustelija voi kokea lähestymiset pelkkänä seksin vonkaamisena, ilman tunnetason kiintymistä.

"Kun pariterapiassa puretaan tällaista solmua, lähes aina "seksin hinkujaksi" määritelty osapuoli kuvaa yksinäisyyttä ja kaipausta kumppaniin. Loppujen lopuksi on vain kyse siitä, että meillä on erilaisia tapoja hakea yhteyttä rakkaaseen.", Eklund-Mikola sanoo.

Eklund-Mikola rohkaisee juttelemaan myös halusta: oletko spontaani tai vaatiiko syttyminen virikkeitä ja lämmittelyä? Tällainen keskustelu voi olla monelle heureka.

"Toiset virittyvät pelkästä ajatuksesta, kun taas toisille eroottisen ilmapiirin ruokkiminen vaatii esimerkiksi kynttilänvaloa tai sen, että näkee toisen alasti."

"3.Mikä painaa mieltäsi?"

Kun kumppani tulee kotiin alakuloisena tai hyvin väsyneenä, kysy millainen hänen päivänsä on ollut. Näin viestität, että hänen kokemuksensa ovat myös sinulle tärkeitä ja osoitat, että olet siinä häntä varten. Jos kumppani sanoo, että päivä oli ihan tavallinen, yleensä luovutamme. Yhteyttä ei muodostunut.

"Ole mielummin sinnikäs. Sano empaattisesti: näytät surulliselta, kaikki ei taida olla ok. Tai hyödynnä jotakin kehollista viestiä: huomaan, että käännät katseesi pois, kun yritän jutella. Onko kaikki kunnossa?"

Väsyneinä ja kuormittuneina vetäydytään usein omiin oloihin. Tavallisimmin syynä on torjutuksi tulemisen pelko. Kun toisen lähelle meneminen tuntuu vaikealta silloin, kun ei ole parhaimmillaan, siitäkin kannattaa puhua.

"4. Minkä tunteen riita toi pintaan?"

Kun seuraavan kerran riitelette, mieti jälkeenpäin, selvisikö sinulle riidan todellinen syy ja se, mikä siinä oli toiselle tärkeää. Jos tämä ei selvinnyt, kysy. Ei voida oppia ymmärtämään toisen kipupisteitä, jos puhutaan riidoissa vain asioista, eikä niiden herättämistä tunteista.

"Kaikissa "sukkamyttyriidoissa" on aina syvällisempi taso, joka kolahtaa kiintymissuhteen ydinkipuihin. Sen takia pinnalliseltakin tuntuvat riidat kannattaa viedä syvään päätyyn."

"Kun riidan syvempiä tasoja avataan, toisen on huomattavasti helpompi ymmärtää, miten isosta asiasta on oikeasti kyse. Tämä havainto johtaa todennäköisesti myös muutoksiin."

Ne parit, jotka pystyvät ilmaisemaan tarpeitaan ja avaamaan kipukohtiaan, selviytyvät yleensä kriiseistä helpommin.

Riidassa voi käyttää "minusta tuntuu"-keinoa. Ei esimerkiksi sano tai huuda  "sinä et koskaan halaa minua" vaan "minusta tuntuu, että et koskaan halaa minua".

"5.Mistä olet viime aikoina innostunut tai ilahtunut?"

Päivittäisistä ilonaiheista kysyminen on helppo tapa opetella läsnäoloa puolin ja toisin. Tämän voi tehdä vaikka päivällisellä tai illalla sängyssä.

Laita kännykkä pois ja keskity kumppaniisi. Liity hänenkin iloonsa. "Vau, miten hienoa!" Kohota kumppaniasi ja hänen positiivista kokemustaan.

"Kun tuemme onnistumisia, vahvistamme kumppanin rohkeutta ja itsetuntoa."

Lähteet: Hyvä Terveys 3/2025, kuvat omat, toinen kuva Salmelan taidenäyttelystä

Elämää maalla 59.

Viime tiistaina oli helkutinmoinen ilta ja yö. Olin todella vihainen. Katetri vuosi härvelin yhdestä letkusta. Kuudelta illalla sain sen "korjatuksi". Vaihdoin collegehousut neljään kertaan kunnes päätin, että olen ilman housuja ja pikkareita. Virtsa valuisi säärilleni ja lattialle. Istuin tuolilla ja yritin pitää käsin putken tiivisteestä. Lattia oli täynnä virtsaa. Pikkupyyhkeet loppuivat. Isoja pyyhkeitä piti vaihtaa monta kertaa, koska en halunnut virtsaa lattialle. Suoraan sanoen vitutti. Se, miksi virtsaa oli niin paljon, johtui siitä, että juon paljon vettä ja pissaan usein. 

Menimme sitten nukkumaan. Heräsin siihen, että tunsin virtsan lorottavan. Sama taas kuin kuudelta. Laitoin pyyhkeitä lattialle. Olin ilman housuja ja pikkareita, kun istuin tuolilla ja pidin tiivisteestä kiinni.

Sain tarpeekseni. Herätin miehen ja sanoin, että nyt pitää lähteä päivystykseen. Kello oli puoli kolme. Lähdimme sitten ajamaan 80 kilometriä päivystykseen. Minulla oli sylissä pyyhkeitä, ettei virtsa kastelisi housujani. Pidin koko matkan tiivisteestä kiinni, mutta se ei aina auttanut. Virtsaa tuli välillä suurella paineella.

Päivystyksessä ilmottauduimme. Sen jälkeen päivystäjä sanoi, että hän voi heti tarkastaa tilanteeni. Hän oli varmasti sairaanhoitaja. Hän ymmärsi, miten se yksi putki vuotaa. Hän onneksi halusi laittaa koko katetrihomman uusiksi.

Hän vaihtoi virtsarakossa olevan varsinaisen katetrin ja ulkona olevan häkkyrän. Samoin letkun ja virtsapussin. Se kävi hetkessä. Hän ihmetteli, ettei sitä ole jo aiemmin vaihdettu, koska pikkuputket olivat jo haurastuneet. Kukaan ei ollut kertonut minulle, että katetria  on uusittava tietyin välein.

Olin niin onnellinen ja kiitollinen. Kiitollinen, kiitollinen, kiitollinen hänelle. Että heti pääsin hoitoon. Että koko katetrihomma uusittiin. Lähdettiin sitten miehen kanssa ajamaan kotiin. Kotona oltiin viiden maissa. En heti saanut unta. Kävin edelleen kierroksilla. Aamulla heräsin kuitenkin normaaliin aikaani kahdeksan ja yhdeksän välillä. Olin todella väsynyt, mutta en saanut enää unta.

Päivällä sain vihdoin siivottua. Olin suunnitellut sitä monta päivää. Siivosin joten kuten. Väsyneenä. Miehen piti lähteä töihin yhdeksäksi.

Tänä torstain vastaisena yönä nukuin 11 tuntia. Otin kai takaisin keskiviikon vastaisen lyhyen unen. Pää on nyt kipeä ja olo hahtuvainen. Kyllä se tästä tokenee, kun käyn kävelylenkillä.

Köynnöskukkataimeni voivat hyvin. Ne ovat vähän venyneet, koska minulla ei ole kasvivaloa. Mutta ne ovat ikkunan edessä. On kiva katsella niitä päivittäin.

Täällä on vielä paljon lunta. Kestää varmasti aika pitkään, että pääsen ihailemaan rakastamiani krookuksia, joiden sipuleita istutin  tosi paljon syksyllä entisten lisäksi.

Tiistaina on onneksi urologi. Vihdoinkin erikoislääkäri. Toivon paljon käynniltäni. Saas nähdä miten käy.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Kuvat oma ja Pexels

Stressi on yleinen vatsavaivojen syy

Toiminnallisten eli psykosomaattisten vatsavaivojen syy on usein stressi ja elämäntavat. Puhutaankin stressivatsasta. Sen takana on yleensä ärtyvän suolen oireyhtymä tai toiminnallinen ylävatsavaiva. Stressivatsan oireina voi olla kipua, turvotusta, ripulia tai ummetusta.

Joskus voi mennä niin päin, että vatsavaivat tulevat ensin, ja siitä syntyy stressi. On yksilöllistä, mistä stressi syntyy. Työ- ja perhemurheet, vaikea elämäntilanne tai vaikkapa läheisen menetys.

Stressi vaikuttaa usein kipuaistimusten muutoksiin ja alentaa kipukynnystä.

Maailmanlaajuisesti katsottuna stressivatsa on yhteydessä menestykseen ja korkeaan asemaan töissä.

Pieni osa ihmisistä voi saada vatsavaivoja myös esimerkiksi ksylitolista, keinomakeutetuista virvoitus- ja energiajuomista, kevytjogurteista.

Toiminnallinen vatsavaiva ei ole vaarallinen. Mutta elämänlaatu voi kärsiä kovastikin. Lääkäriin on hyvä mennä, jos vaiva on paha. Osalla tutkituista voi löytyä keliakia tai tulehduksellinen suolistosairaus.

Kannattaisi tarkkailla, onko oire lyhyt- vai pitkäkestoinen? Laskeeko yleiskunto? Oksettaako? Herättääkö oire yöllä? Onko ulosteessa verta? Jos näitä oireita on, niin heti lääkäriin.

Toiminnallisten vatsavaivojen hoitona on yleensä ruokavalion monipuolistaminen ja elämäntapamuutos. Lääkitys voi olla tukena. Jos ahdistus tai masennus on syynä toiminnallisiin vatsavaivoihin, lyhytterapia ja käyttäytymisterapia voisi olla tarpeen. Erittän harvoin, kun mikään ei tunnu auttavan, voidaan kokeilla hypnoterapiaa.

Lähteet: Helsingin Sanomat 8.11.2018, kuvat omat

Hillitse kiukku ja säästät sydäntä

 

Toistuvat kiukkukohtaukset saattavat lisätä sydäntautien riskiä, kertoo tuore tutkimus, jota johti professori Daichi Shimbo Yhdysvalloissa.

Kiukunpuuskat voivat haitata hetkellisesti verisuonten toimintaa, eivätkä suonet pääse kunnolla laajenemaan. Verisuonten toimintahäiriöt voivat aiheuttaa valtimotaudin kehittymistä, ja tämä puolestaan voi johtaa sydänkohtaukseen tai aivohalvaukseen.

"Jos olet jatkuvasti suuttuva ihminen, saat kroonisia vaurioita verisuoniisi", Shimbo sanoo.

"Nämä jatkuvat vauriot voivat ajan kuluessa aiheuttaa peruuttomia vaikutuksia verisuoniterveydelle ja lopulta lisätä sydäntaudin riskiä."

Aiemmissa tutkimuksissa  on huomattu, että raivo, ahdistuneisuus ja surullisuus ovat selvästi yhteydessä sydänkohtausten riskiin.

Tuoreeseen tutkimukseen osallistujilla ei ollut oman ilmoituksensa mukaan sydän- ja verisuonitauteja tai korkean verenpaineen, diabeteksen ja kohonneiden veren rasva-arvojen kaltaisia riskitekijöitä. Osallistujat eivät tupakoineet, käyttäneet säännöllistä lääkitystä eikä heillä ollut diagnosoituja mielenterveyden häiriöitä.

Heille tehtiin myös endoteelimittauksia. Endoteeli on verisuonten sisäpintojen ohutta solukerrosta. Jos se vaurioituu, ihmiselle voi vähitellen kehittyä valtimonkovettumatauti, joka puolestaan voi johtaa sydäninfarktiin tai aivohalvaukseen.

Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että henkinen kuormitus voi vaurioittaa endoteelin toimintaa.

Tutkijat tutkivat, kuinka hyvin osallistujien verisuonet laajenivat, olivatko endoteelisolut vaurioituneet ja pystivätkö ne korjaamaan itseään negatiivisten tunteiden jälkeen, jonka jälkeen se hiipui.

Kokeeseen osallistujien verenpaine ja endoteelimittaukset toistettiin 3, 40, 70 ja 100 minuuttia tehtävän suorituksen jälkeen.

Suuttumisryhmäläisillä verisuonten laajeneminen häiriintyi selkeästi verrattuna kontrolliryhmään. Vaikutus kesti 40 minuutia, jonka jälkeen se hiipui.

Tutkijat yllättyivät paljon siitä, että ahdistus- ja surutilanteita muistelleissa ryhmissä verisuonten toiminta ei heikentynyt merkitsevästi.

Lähteet: Helsingin Sanomat 16.5.2024, kuvat Pexels

Elämää maalla 58.

 

 

Hei, rakkaat lukijat että lähinnä sairauskertomus taas jatkuu.Valitettavasti. Mutta nämä asiat pyörii mielessä päällimmäisinä. Mutta myös muut asiat.

Jippii, sain urologille ajan 1.4. Tutkimukset ovat kattavat:

1.4 klo 12 Virtsaelinten ultraääni ja virtsasuihkun mittaus.

15.4 klo 10.20 Veri- ja virtsakokeet.

29.4 klo11.00 Virtsarakon tähystys.

Mikään muu ei kauhistuta noista kuin virtsarakon tähystys. Jos putki on vielä suurempi kuin katertiputki, vaikka minulla on korkea kipukynnys. Kaipa siihen saa puudutuksen.

Olin neurologilla omasta mielestäni kävelylenkillä ojaan ja tielle kaatumisten ja huimauksen takia. Siihen myöhemmin tilasin ambulanssin, kun en pysynyt kunnolla pystyssä ja näkö hämärtyi. Lähetteeseen oli kirjoitettu syyksi päänsärky. Olihan minulla tosin sairaalassa silloin tällöin pää kipeä, mutta en ymmärrä lähetteen syytä. Sairastin keuhkokuumeen ja pitkittyneen virtsarakon tulehduksen, minkä jälkeen virtsaa ei tullut omatoimisesti, vaan piti katertoida neljän tunnin välein. Lopuksi asennettiin kestokaterti.

Neurologi oli melkein vihainen, että miksi niin mitättömästä syystä kun pääkivusta kirjoitetaan lähete, vaikka aivokuvassa ei näy mitään. Kerroin hänelle oman näkökantani.  Noh, hän tutki minut. Ainoa epänormaali löydös oli, että kävelyni puoltaa vasemmalle, mikä ei ole harvinaista. Neurologin aikaa odottelin myös kärsimättömästi. Hän paineli niskaa ja hartioita ja määräsi hierojalle. Se onneksi siitä sitten.

Minun luulotautisessa mielessä on nyt ajatus, että jos minulla onkin virtsarakon syöpä. Paremmassa tapauksessa virtsarakon kivet. Hemmetti tätä mieltäni!

Olen syönyt edelleen hapankaalia ja happamia maitotaloustuotteita, jotta vatsan mikrobisto palaisi parempaan kuntoon.

Olin tällä viikolla kampaajalla. Uutta oli se, että etuhiuksiin laitettiin omasta pyynnöstäni kullan vaalea palkki. Siis paksumpi kuin muut raidat. Olen siihen hiton tyytyväinen. Minulla oli taas pitkästä aikaa "koko hoito": värjäys vaaleanruskeaksi, raidat, leikkaus ja kulmakarvojen siistiminen ja värjäys. Nukahdin, kun kampaaja hieroi päänahkaa ja laitteli kulmakarvat kuntoon. Olin siis äärimmäisen rentoutunut, mikä on harvinaista, koska en tykkää käydä kampaajalla. Minulla on ollut jo reilut vuoden päivät sama ihana kampaaja Heidi Poppysta.

Olin tällä viikolla myös hammaslääkärissä, kun takahammas lohkesi pari viikkoa sitten melko pahasti. Se terävänä hankasi kieltäni. Hammaslääkäri ihmetteli, miksi en ole tullut aikaisemmin. Reikä paikattiin ilman puudutusta mieleni mukaan.

Köynnöskukkien taimet ovat melko venyneet, vaikka ohjeiden mukaan idätin ne lämpimässä ja siirsin sitten valoisaan ja viileämpään. Miten ihanaa katsella pikkuriikkisiä vaaleanvihreitä taimia! Kelloköynnöskin iti hyvin. Lisäksi minulla on mustasilmäsusannaa, kahta eri väristä aitoelämänlankaa ja unikkoa. Krassit kylvän toukokuussa. Ruusupavun kylvän suoraan maahan, koska se on niin nopeakasvuinen. Toivon, että kärhöt olisivat pysyneet hengissä talven yli.

Koulin taimet eli siirsin kylvölaatikosta rukkuun. Ne kestivät toimenpiteen melko hyvin. Muutama aitoelämänlanka kuoli. Koulin noin neljä taimea ruukkuunsa.

Olen alkanut taas tehdä kotitöitä yhdellä kädellä tai virtsarakon putken niskaan laittamisella, vaikka se ei saisi olla niskassa vaan polvien alapuolella. Olen tehnyt ruokaa, lämmittänyt uuneja, pessyt pyykkejä ja siivoillut sun muuta.

Ilmat ovat olleet mahtavat! Täällä Etelä-Savossa on paistanut aurinko miltei joka päivä. Lunta on vielä paljon, joten en ole nähnyt vielä suloisia krookuksen kukkia. Mutta se on edessä päin. On jotakin kaunista, mitä odottaa.

Marjojen terveellisyydestä

 

Kaikki varmasti tietää, että marjat ovat terveellisiä. Ne ovat kuin luonnon omia pillereitä, jotka muun muassa alentavat verenpainetta, kolesterolia ja auttavat pitämään suoliston seinämää hyvässä kunnossa.

Mustikka

Sanotaan, että mustikka on terveysvaikutuksiltaan paras marja. Sen supervoima on korkea polyfenolipitoisuus, jotka ovat kasvien omiin tarkoituksiinsa tuottamia suoja-aineita. Ne toimivat elimistössä antioksidantteina, jotka neutraloivat haitallisia happiyhdisteitä.

Polyfenoleja on monenlaisia ja niistä saa parhaan hyödyn syömällä vaihtelevasti kaikenlaisia marjoja.

"Marjat ovat polyfenolien lähteenä aivan omassa luokassaan verrattuna hedelmiin, täysjyväviljaan, tummaan suklaaseen, kahviin ja teehen", sanoo ravitsemustieteen professori Marjukka Kolehmainen Itä-Suomen yliopistosta.

Suolistomikrobit

Suoliston mikrobit tuottavat monia terveydelle hyödyllisiä yhdisteitä marjojen väriaineista ja ravintokuiduista. "Nämä yhdisteet osallistuvat esimerkiksi rasva-aineenvaihduntaan ja matala-asteisen tulehduksen hillitsemiseen."

Marjojen kuidut ja polyfenolit auttavat pitämään suoliston seinämän hyvässä kunnossa. Sitä peittää suojaava limakerros ja jos se heikkenee ja liitokset repeilevät, suolistosta voi vuotaa verenkiertoon yhdisteitä, jotka ovat terveydelle haitallisia.

"Esimerkiksi matala-asteinen tulehdus voi sen seurauksena elimistössä lisääntyä", Kolehmainen sanoo.

Matala-asteinen tulehdus on elimistössä kytevä hiljainen tulehdustila, joka voi esimerkiksi vaurioittaa verisuonten seinämiä ja aiheuttaa valtimoiden ahtautumista. Tutkimukset ovat osoittaneet, että säännöllisen marjojen syönnin seurauksena tulehduksesta kertovien merkkiaineiden pitoisuus elimistössä laskee.

Vähän energiaa, niin paljon kuituja ja vitamiineja

Marjoista saa lautaselle makua, väriä ja vitamiineja, eritiysesti C- ja E-vitamiinia. Myös kuituja kertyy hyvin.

"Marjoissa on vähän energiaa, mutta runsaasti erilaisia ravintoaineita. Ne ovat siis ravintorikkaita mutta vähäenergisiä. Tässä mielessä ne ovat huoletonta syötävää vaikkapa painonhallinnan kannalta."

Useat marjat, kuten muun muassa mansikka, lakka ja vadelma, alentavat veren kokonais- ja LDL kolesterolia.

Tasoittaa verensokeria

Joka aterialle kannattaisi otta annos marjoja, sillä elimistö hyödyntää niitä verensokerin ja kylläisyyden säätelyssä.

"Marjat hillitsevät verensokerin nousua syömisen jälkeen ja auttavat pitää sitä tasaisempana. Hyödyllisen vaikutuksen saa, kun syö ruuan ohessa noin desilitran marjoja"

Anna itsellesi marja-annos

Jotta saisi parhaan mahdollisen hyödyn marjojen terveyvaikutuksista, niitä kannattaa syödä säännöllisesti. Erinomainen tavoite on nauttia 1-2 desilitraa päivässä, mutta pienempikin annos tekee teveydelle hyvää.

Käytöstä tulee säännöllinen tapa, kun ne yhdistää johonkin ruokarutiiniin. Aamiaiseksi puuroa, rahkaa tai jogurttia käyttävällä on helppoa kipata kyytiin kourallinen marjoja. Marjat maistuvat hyvälle smoothiessa. Kiisselit, marjakeitot ova vanhoja tuttuja marjaruoka suosikkeja.

Marjojen ravintoaineiden säilymisen kannalta pakastaminen on paras tapa säilöä marjat.

"Pakastettaviin marjoihin voi hyvin lisätä hieman sokeria, sillä se turvaa C-vitamiinin ja todennäköisesti myös polyfenolien säilymistä. Sokerilisä marjoissa on turha huoli. Sulattaminen kannattaa tehdä nopeasti mikrossa, silloin vitamiinit säilyvät parhaiten."

Lähteet: Hyvä terveys 6/2024, kuvat Pixabay

Lemmikeistä

Minusta tuntuu, etten voisi elää ilman kissaani Killeä. Kun sairastin koronan, keuhkokuumeen, pitkittyneen virtsarakontulehduksen, virtsaummen ja katerktin harjoittelun, hän oli aina vierelläni. Kävi vain syömässä ja tarpeillaan. Kille on jo 17-vuotias, mutta hyvässä kunnossa. Viime kesänä hän pyydysti hiiriäkin. Ruokahalu on hyvä. Hemmottelemme häntä hyvällä ruualla. Hänen herkkua on tuoreet muikut.

Monet tutkimukset jo vuosikymmenten takaa vahvistavat lemmikkien vaikutuksen omistajansa terveyteen. Lemmikin silitteleminen laskee verenpainetta, vähentää elimistön stressihormonien määrää, vapauttaa mielihyvähormoni oksitosiinia. Lemmikkien omistajat toipuvat tutkitusti erilaisista tulehdussairauksista ja vammoista nopeammin lemmikittömät verrokkinsa.

Yksin asuvilla lemmikin vanhemilla omistajilla  verbaalisen muistin rappeutuminen oli yllättäen hitaampaa kuin muilla ikääntyneillä. Näyttää siltä, että lemmikin omistaminen ylläpitää muistia ja puheen sujuvuutta.

Työterveyspsykologi, psykoterapeutti Atte Varis tietää itsekin koiranomistajana, mitä lemmikki omistajalleen antaa.

"Eläimet myötäelävät ja lohduttavat. Ne tuovat elämään säännöllisyyttä, vaativat päivittäistä ulkoilua, virikkeitä, ja ovat omistajansa nähdessään pyyteettömän iloisia, miellyttämishaluisia ja usein valmiita tekemään sen, mitä pyydät."

"Lemmikkiä hoitaessamme kehitämme kykyä läheisyyteen, huolenpitoon, vastuuseen ja hyvään kohteluun. Lemmikeillä on siten ihmisyyteemme arvaamattoman suuri vaikutus", Varis tähdentää.

Yksinäisyyden tunne voi tuntua kauhealta sen vuoksi, ettei yksinäisellä ole kenties ketään, jolle tuntisi olevansa tärkeä. Yksinäisyydessä on myös kosketuksen puute. Jollei lähellä ole ihmistä, jolta hakea läheisyyden ja turvallisuudentunteen kokemuksia, voi lemmikki olla parhaassa tapauksessa tärkeä ihmiskontaktin korvaaja.

Lapsiperheissä lemmikin hoivaaminen ja sen tarpeista huolehtiminen opettaa lapselle empatiaa ja vastuuntuntoa. Vaikka vastuu lemmikistä on aikuisilla, lemmikkiperheissä lapsi harjaantuu jo pienestä pitäen ottamaan huomioon myös hoivaa vaativan eläimen. Lapsi oppii läheisyyden ja sen tosiasian, että jos lemmikkiä ei hoida, se kärsii.

"Lemmikkiä hoivannut lapsi ja nuori on todennäköisesti hoivaava ja myötäeläväinen ihminen myös aikuisena. Hän panee lapsuudessa opitun hyvän ikään kuin kiertämään."

Lemmikin pitäminen ei aina yhtä juhlaa

Omistajana olet kiinni esimerkiksi kissassasi ja koirassasi niin kauan kuin tämä elää. Mistä löytää luotettava hoitaja vaikka silloin, kun eteesi tulee äkillinen työmatka tai sairastut?

Arjessakin lemmikin omistaja kohtaa haasteita: väsyneenä ei mieli tee lähteä koiran kanssa neljännelle lenkille räntäsateeseen tai keskittyminen etäpalaveriin voi olla koetuksella, kun kissa vaatii maukuen huomiota.

On hyvä muistaa, ettei lemmikki ole vain laastari yksinäisyyteen tai lääke kohonneeseen verenpaineeseen. Lemmikin hankkimista on syytä harkita tarkoin myös sellaisten tilanteiden varalta, että elämässä tulee vastoinkäymisiä.

Muun muassa eläinlääkärikulut voivat nousta jopa tuhansiin euroihin, eikä lemmikkivakuutuskaan korvaa kaikkia eläinten terveydenhoitokuluja.

Vaikutukset useimmiten positiivisia

Laajan kirjallisuuskatsauksen ydinlöydös on pääosin hyvä: siinä missä 10 prosentissa lemmikin vaikutus omistajansa mielenterveyteen oli negatiivinen, kolmasosassa vaikutus oli positiivinen.

Lemmikin vaikutus omistajansa psykofyysiselle hyvinvoinnille tulee jostakin niin syvältä, että sen pohjustamiseksi täytyisi mennä pitkälle ihmisen evoluutiossa. Ihmisillä on syvään rakennettuna voimakas hoivavietti, joka voi kohdistua lapsiimme ja muihin läheisiimme, myös lemmikkeihimme. Tällaisessa hoivassa ja huolenpidossa on jotakin lämmintä ja herkkää - kaunistakin.

Lähteet: Diabetes 4. syyskuuta 2024, kuvat omat

Elämää maalla 57.

Viime viikolla hehkutin katerktin päätä, joka on vain noin kymmenen senttiä pitkä ja mahtuu hyvin housuun. Sitten tuli mieleen, onko tämä oikein, kun yksi hoitaja sanoi osastolla, että sitä voi käyttää, kun lähtee ulos. Niinpä.

Soitin terveyskeskukseen ja kysyin asiasta hoitajalta. Kylmettävästi hän sanoi, että kotona pitää käyttää lyhyen katerktin päähän laitettavaa pitkää putkea ja virtsapussia. Olen nyt taas yksikätinen, enkä voi kunnolla tehdä kotitöitä- ellen laita katerktia niskan ympäri, mikä ei tunnu kivalta. Pitkä katerktin pää ja virtsapussi vähentää infektioriskiä. Enkä totisesti halua kärsiä enää infektioista.

Muutoin olen piristynyt. Olen kirjoittanut tähän blogiin uusia tekstejä ja poistanut valokuvia. Miten yksi kuva näkyy monta kertaa ja miten paljon on turhia kuvia! Olen tätä ihmetellyt. Monet kuvat ovat tuoneet mieleen ihania muistoja.

Kaikki kadeksan vuoden kuvat ovat ryppäänä. Niitä ei voi lajitella esimerkiksi vuoden kuviin. Minä digiblondi en vain yksinkertaisesti osaa. On melkoinen vaiva etsiä blogiin sopivia kuvia.

On sanonta, että hädässä ystävä tunnetaan. Minulla on vain kolme hyvää ystävää - muut ovat vain kavereita. Yksi ystävä kävi minua katsomassa. Yhdellä ystävällä ei ole autoa, ja olemme puhuneet hänen kanssaan pitkiä puheluita samoin kuin kolmannen ystävän kanssa. Tämä on helpottanut oloa.

Ensi viikolla on neurologin tapaaminen, koska minua huimaa. Ennen tätä sairaala- ja antibioottikuurirulianssia kaaduin kävelylenkillä kaksi kertaa. Ensimmäisen kohtauksen jälkeen tokenin lumisesta ojasta ja toisen jälkeen tieltä. En mielestäni pyörrry, koska tokenen melkein silmänräpäyksessä. 

Tämän takia en uskalla mennä yksin lenkille. Mies pitää olla näin alkuun seurana. Hänellä on  vain niin pitkiä työpäiviä, enkä ole sen takia päässyt joka päivä ulos lenkille. Kaipaan niin raitista ulkoilmaa!

En ole pahemmin ollut ahdistunut, enkä ole saanut paniikkikohtauksia. Olen miettinyt miksi. Mieleen on tullut, että itsensä viiltelijä siirtää henkistä kipua, ahdistusta, ruumilliseksi kivuksi, ja tämä parantaa oloa. Minulle on käynyt ehkä samoin. Ahdistus on hävinnyt fyysisen pahan olon takia. Mutta koputan puuta. Tunnen lähinnä surua, mikä sekin on jo vähitellen helpottanut. Olen melkei hyväksynyt tilanteeni. Onhan tämä toivekkaampi kuin esimerkiksi syöpä tai muu pahempi sairaus. Urologin aikaa ei ole vielä tullut.

Samoin haluan katsoa selvitymistarinoita suoratoistopalveluista. Netflix ei toimi, mutta olen katsonut Mtv katsomosta selviytymissarjoja. Muun muassa Summit ja Alone. Tämäkin on varmaan symbolista. Haluan selviytyä tästä sairauskierteestä.

Kylvämistäni köynnöskukista on itänyt hyvin mustasilmäsusanna ja elämänlangat, mutta ei kelloköynnös. Kyllä sekin aikanaan itää. Toivottavasti. On niin ihanaa katsoa pieniä taimia!

Täällä on vielä lunta  melko paljon. Odotan niin, että lumi vähenisi ja krookukset tulisivat esiin. Sipulikukista krookus on lempikukkani.

Olen laihtunut kahdeksan kiloa tämän sairastelun takia. Osa kiloista on jo ehkä tippunut ennen sairasteluani. En ole punninnut itseäni pitkään aikaaan paitsi nyt. Toivon, että lihasmassaa ei olisi hävinnyt vaan silkkaa läskiä, ja metrinen paskamaha olisi vähän hävinnyt. En viitsi peilailla kroppaani.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Kasvojen ihon puhdistus

Minä  olen lurutellut aamuisin kasvojen ihon pelkällä vedellä ja kuivannut karheaan froteepyyhkeeseen. Olen ajatellut, että se kuorii epäpuhtaudet ja kuolleen ihosolukon iholta. En ole käyttänyt mitään puhdistusainetta. Kun olen meikannut, olen käyttänyt iholle tarkoitettua saippuaa ja vettä. Tämä on ollut tehokas yhdistelmä.  Sairaan- ja terveydenhoitaja ja kosmetologi Anne Tuovinen on kuitenkin eri mieltä:

Iho kannattaa puhdistaa joka ilta iholle tarkoitetulla puhdistusaineella ja vedellä meikkaa tai ei. Tuotteena voi käyttää muun muassa puhdistusmaitoa, -voidetta, -geeliä tai -vaahtoa. Näitä kannattaa pyöritellä kasvoille noin minuutti ja huuhtoa pois.

Kasvot suositellaan myös aamuisin puhdistamaan jollakin puhdistusaineella ja vedellä. Yön aikana voi epäpuhtauksia, hikeä ja kuollutta ihosolukkoa sekä rasvaa ja tuotejäämiä tarttua hiuksista tyynyliinaan, mistä niitä päätyy ksvoille.

Illalla laittamaansa ihovoidetta ei kannata jättää vaikuttamaan iholle päiväksi. Yövoide on jo hommansa hoitanut, eikä sen täyteläisyys ole paras pohja meikille.

Jos iho on kuiva ja herkkä, ei kannata vältellä vesipesua.Tosin liian kuuma vesi voi kuivattaa ihoa. Iho kannattaa pestä haalealla vedellä. Jos vain pyyhkii ihonsa vanulapulla, levittää iholla olevan lian takaisin kasvoille. Voidemainen puhdistusaine on hyvä valinta. Iho ei kulu puhdistamisesta, joten vesipesua ei kannata ikääntyessäkään vältellä.

Kuiva, normaali, sekaiho ja rasvainen iho tarvitsevat eri puhdistusaineen. Ihotyypin lisäksi tuotteen valintaan vaikuttaa meikkaustapa. Maitomaiset puhdistajat eivät välttämättä riitä puhdistamaan vahvaa meikkipohjaa vaan esimerkiksi geelimäinen tuote voi olla parempi valinta.

Iän myötä iho yleensä kuivuu. Silloin on hyvä suosia mietoa kosteuttavaa puhdistusainetta, joka vahvistaa ihon suojakerrosta. Tällainen tuote ei poista ihon omia öljyjä eikä ärsytä kuivaa ihoa. Tämän jälkeen on kuitenkin hyvä pestä iho vedellä.

Jos kärsii epäpuhtauksista tai aikuisiän aknesta salisyylihappoinen puhdistustuote päivittäin voi olla hyvin hyvä valinta ja vaikuttaa merkittävästi ihon kuntoon.

Misellivesi sopii esipuhdistusaineeksi eli meikinpoistoon. Tämän jälkeen iho pitää kuitenkin puhdistaa puhdistustuotteella, jos haluaa saada ihon ja huokoset puhtaiksi. Kasvovesi ei ole puhdistustuote vaan kehitetty tasapainottamaan ihon pH-arvoa puhdistuksen jälkeen. Minä käytän puhdistuksen jälkeen ihanaista ruusuvettä.

Öljypohjainen puhdistusaine sopii meikinpoistoon ja tuplapuhdistukseen. Ensin käytetään puhdistusöljyä, puhdistusmaitoa, -geeliä tai -voidetta, joka poistaa öljyn jäämät iholta.

Pelkkä vesi tai vanulappu ei irrota öljyä kunnolla ja öljy voi tukkia ihohuokosia tai ärsyttää ihoa.

Jos iho punoittaa helposti tai jos kärsii ruusufinnistä, ihon rasvaisuudesta, epäpuhtauksista, laajentuneista ja tukkeutuneista ihohuokosista, öljypohjainen puhdistustuote ei sovi.

Liiallinen puhdistus voi poistaa iholta lipidejä eli rasva-aineita, jotka muodostavat ihon uloimman suojakerroksen. Tästä voi seurata ihon ärsytystä, hilseilyä ja ihottumaa.

Jos puhdistustuote on liian hellävarainen, se puhdistaa harvoin tarpeeksi. Ihon pinnalle kertyy päivittäin likaa,  saasteita ja haitallisia mikrobeja, ja niistä seuraa iho-ongelmia.

Lähteet: Hyvä Terveys 1/2025, kuvat Pexels

Naisia lähellä uupumumista

 

Yhdeksän vuotta sitten kolmikymppinen strategiakonsultti istui taksissa matkalla Meilahden sairaalaan. Häntä pelotti, oliko hänellä todella keuhkoveritulppa? Häntä puristi rinnasta, syke oli kova ja hänen oli vaikea saada happea.

Meilahdessa selvisi, että hänessä ei ollut mitään vikaa, mutta olo oli silti jatkuvasti ylivirittynyt, kireä ja kuormittunut. Sairaalareissusta säikähtänyt Kettunen  myönsi sen itselleen: uupumus oli tullut takaisin.

Hän oli kokenut sen jo kerran aiemmin: 26-vuotiaana hän oli paahtanut rajattomasti juniorikonsultin töitä kasvuyrityksessä, kunnes seinä oli tullut vastaan.

Kun Kettunen keskusteli ensin lähipiirinsä naisten kanssa ja myöhemmin kertoi siitä Valeäiti-blogissaan ja sometiliensä seuraajille, hän sai ajatuksilleen paljon vastakaikua.

Kävi ilmi, ettei Kettunen suinkaan ollut ainoa, keskiluokkainen suomalaisnainen, jolla oli paperilla kaikki hyvin ja joka oli silti kuormittunut.

"Monet naiset ovat ihan poikki, melkein uupuneita, ja pitävät väsymystä omana syynään. Aloin pohtia, etteivät kaikki naiset voi olla ylikilttejä ylisuorittajia tai huijarisyndroomaisia, jotka eivät vain kehtaa pyytää parempaa palkkaa. Naiset kuormittuvat elämän monilla eri osa-alueilla, joita ei nähdä. Ja se näkymättömyys väsyttää entisestään", 41-vuotias Kettunen sanoo.

Tuore kirja Väsyneet naiset näkymättömän työn sankareille on Kettusen avaus aiheesta. Siinä hän pohtii omien kokemustensa kanssa, muiden naisten haastattelujen ja lukemansa pohjalta naisten väsymiseen johtavia tekijöitä.

On muun muassa tyttöjen kasvatus, ulkonäköpaineet, naistenvaivojen vähättely ja sukupuolinormit. On yksin pärjäämisen ajatus, työelämän epätasa-arvo, kotityöt ja metatyöt, hoivavastuu, äitiyden taakat ja vaihdevuodet.

Monet pienet, sinänsä vähäpätöiset asiat yhdessä kuormittavat naisia. Jo sen tiedostaminen, että pitäisi hoitaa lasten syntymäpäivät, leirikoulun rahasto tai työpaikan pikkujoulu, omista ikääntyneistä vanhemmista huolehtiminen.  

"Väsyneelle naiselle kannattaisi kommentoinnin sijaan ehdottaa, että itse hoitaisi jonkun asian hänen puolestaan, tai tarjota oma-alotteisesti apua. Työpaikalla voisi nähdä, onko se aina sama Marjatta, joka korjaa tyhjät kahvikupit neukkarista palaverin jälkeen."

Lisäksi on huomattu, että naisten uupumista lisää nykyinen yksilökeskeinen kulttuuri. Avun pyytäminen ei onnistu suomalaisilta yhtä helposti kuin eteläeurooppalaisilta, jotka hyödyntävät tukiverkkoja ja laajaa perhettä ja sukua.

Kun Kettunen uupui toisen kerran, hänestä tuli kuin pieni lapsi. Hän ei enää jaksanut ja osallistua käsittelemään tunteitaan ja asioita. Hän halusi vain nukkua.

Puolen vuoden jälkeen hän vähitellen palautti elämäänsä urheilua, sosiaalista elämää ja hyvinvointiaan tukevia asioita. Hän vaihtoi työpaikkaa ja osti miehensä kanssa uuteen kotiin tontin toisaalta.

Arki ei ole enää yhtä kuormittavaa kuin ennen, sillä Kettunen tuntee itsensä paremmin kuin ennen, eikä välitä, mitä muut ajattelevat.

Lähteet: Helsingin Sanomat 15.2.2025. Kuvat omat ja viimeinen Pixabaysta.

Elämää maalla 56.

 

Pääsin maanantaina pois sairaalasta. Sitä ennen tapahtui monenlaista. Itsekatertktointiharjoitukset lopetettiin. En onnistunut löytämään virtsarakon suuta, eikä hoitajatkaan aina onnistu siinä monen yrityksen jälkeen, koska virtsarakkoni suu on niin omituisessa paikassa.

Sitten opeteltiin pissaamista itse kaksi päivää. Onnistuin ensimmäisellä kerralla punnertamaan virtsan, kun minulla oli ummetusta ja punnersin kiivaasti vessanpöntöllä. Mutta sitten en enää saanutkaan virtsaa pois itse. Kokeilin monenlaista. Panin vessan hanan lurisemaan. Olin kuumassa suihkussa. Kokeilin pöntöllä mielikuvaharjoitusta. Punnersin. Rentouduin, mutta pissaa ei vain tullut. Lopulta hoitajat joutuivat katektroimaan minut. Tunsin, että vaivasin heitä liikaa. Soitin soittokelloa, mutta hoitajat tulivat vasta puolen tunnin kuluttua - niin kuin aina.

Minulle päätettiin laittaa kestokaterkti virtsarakkoon. Sen kanssa en voikaan kokeilla pissaamista itse. Äkäinen omahoitaja yritti kolme kertaa. Hän ei vaihtanut katerkti"tikkua" yritysten välillä niin kuin olisi pitänyt. Puuskutti vihaisena. Lopulta kutsui toisen hoitajan apuun. Äkäinen hoitaja oli todella kovakourainen. Se oli oikeastaan pahoinpitely, vaikka olen jo ollut välinpitämätön katerktoinneista. Olen niin tottunut, enkä tunne häpeää tai kipua kunnolla.

Toinen hoitaja kysyi, onko hän puuduttanut minut. Ei. Toinen hoitaja puudutti ja sai laitettua "tikun" ensimmäisellä yrityksellä. Kestokaterktiin laitetaan jonkinlainen pallo, mikä estää virtsan itsestään tuloa.

Minulla on jo ollut neljä erilaista katerktia. Tämä viimeisin on todella hyvä, koska siitä saa pitkän putken ja pussin pois. Jäljelle jää noin kymmenen senttiä pitkä katerktin ulosmenoaukkohärveli. Sen voi avata ja sulkea. Kun pissittää härvelistä laitetaan ulosmenoaukko päälle ja sen jälkeen suljetaan. Tämän voi panna housujen alle, ja voin lähteä  ihmisten ilmoille.

Minut määrättiin maanantaina viikoksi vuodelepoon. Kille-kissi on nukkunut koko ajan jalkopäässäni. Mutta en malttanut ennen eilistä olla  sängyssä koko aikaa. Laitoin ruokaa ja pesin pyykkiä. Kunnes mies määräsi minut sänkyyn. Kylvin myös keijunmekon, mustasilmäsusannan ja kahden eri värisen aitoelämänlangan siemenet. Päällysmulta ei oikein riittänyt, joten tökin siemeniä mullan alle sormilla. Toivottavasti ne itäisivät nopeasti. Keijunmekko olisi pitänyt ehkä kylvää aikaisemmin. Piristyin seitsemän päivän antibioottitiputuksen jälkeen, joka oli onnistunut tappamaan bakteerin. Se oli kuulemma harvinainen ja vaarallinen, koska se voi helposti mennä munuaisiin ja aiheuttaa siellä tuhoa.

Tiistaina sattui hätätilanne. Katerktin toinen  pää irtosi jatkuvasti, ja pissaa tuli itsestään housuihin. Jouduin vaihtamaan housut viisi kertaa, kunnes päädyin pitämään liitoskohtaa kädellä kiinni. Pidin koko seuraavan yön. Aamulla lähdimme terveyskeskukseen ilman ajanvarausta. Kyseessä oli hätätilanne, joten pääsin hoitajan huoneeseen heti. Hän puhui puhelimessa ainakin puoli tuntia ihmisen kanssa, jolla oli jo lääkärinaika, mutta hän sitkeästi jatkoi valittamista kynnen kasvusta ihoon. Melkein hermostuin. Väsyneenä.

Hoitaja vapautui ja hän ehdotti, että liitoskohtaan laitettaisiin teippiä. En suostunut tähän ja vaadin uutta putken päätä. Lopulta hän suostui  hakemaan sen vanhusten osastolta. Ja putken pää oli helposti laitettavasti kuntoon. Voi, kuinka olin helpottunut!

Olen nyt vuodelevossa ja kirjoitan tätä sängyssä. Aika käy pitkäksi. Olen lukenut paljon. Netflix ei toimi, joten olen katsellut Yle Areenan ja MTV Katsomon sarjoja ja elokuvia. Etenkin MTV:n Summit on todella hyvä sarja.

Tunteet ovat myllertäneet. Olen ollut vihainen, raivoissani ja katkera. Tällä hetkellä tunnen surua. Olen menettänyt hyvän terveyteni. Sanotaan, että yhden antibioottikuurin jälkeen vatsan mikrobisto menee noin puoleksi vuodeksi sekaisin. Minulla on ollut neljä antibioottikuuria peräjälkeen. Yksi keuhkokuumeeseen. Mikrobisto on jo varmasti todella sekaisin ja huono. Olen syönyt hapankaalia, luonnon jugurttia ja juonut piimää. Syön myös apteekin vahvaa maitohappobakteerivalmistetta, vaikka tiedän, että se auttaa lähinnä loman turistiripuliin.

Urologille ei ole tullut vieläkään aikaa. Terveyskeskuksen hoitaja sanoi, että katerkti lisää infektioriskiä. Hän uumoili, että urologi määrää leikkauksen. Siinä putki laitetaan virtsarkkoon vatsan läpi ja jonkinlainen putki ja virtsapussi tulee ulos vatsan päälle. Tämä tuntuu todella ikävältä. Joudun pitämään sitä läpi elämäni. Tämä on paskamainen juttu.

Pelkään, että saan uuden tulehduksen. Kuten kävi viime kerralla. Se olisi todella väsyttävää ja mielestäni väärin. Olen jo kärsinyt tarpeeksi.

Nyt voin odottaa, että täältä lumet sulaisivat nopeasti. Ensi viikolla aion opetella kävelylenkkejä lyhyesti ja ehkä menen kuntosalille, vaikka mies kieltää minua. Ehkä en vielä mene. Kaipaan raitista ulkoilmaa. Olenhan jo ollut tammikuun lopusta tähän asti sisällä.

Tämä ei ollut tosiaan Elämää maalla-kirjoitus vaan lähinnä sairauskertomus. Mutta haluan olla rehellinen.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Miten saada elämänilo takaisin?

Tämä kirjoitus sopii hyvin elämäntilanteeseeni. Olen sairastanut koko helmikuun ja osan tammikuusta. Sairastan edelleen. Minulla oli keuhkokuume ja minulle asennettiin pitkäkestoinen virtsakaterkti, koska pissaa ei tule, mikä johtuu sairaalabakteerista ja pitkittyneestä virtsarakontulehduksesta. Lähinnä suren ja tunnen raivoa. Taidan noudattaa kirjoituksen järkeviä kohtia kuten asian käsittelyä mielessä:

Avioero, sairastuminen, työttömäksi jääminen...Rankat kokemukset kuuluvat elämään, sen me kaikki tiedämme. Mutta kun ne tulevat omalle kohdalle sisimmässä voi myllertää niin pahasti, että tuntuu siltä kuin ei jaksaisi enää mennä eteenpäin.

Elämään kuuluvissa kriiseissä on psykologi ja psykoanalyytikko Anna Collanderin mukaan kyse osin luopumisesta. Joudutaan jättämään hyvästit esimerkiksi vankalle terveydelle, vakaalle toimeentulolle tai tärkeälle ihmissuhteelle. Luopuminen saa aikaan voimakkaita ja vaikeasti käsiteltäviä tunteita, kuten pettymystä, surua, vihaa, katkeruutta ja raivoa.

"Tärkeää on paitsi tunnistaa tuo luopumisesta seurannut tunnekirjo, myös käydä tunteet läpi", Collander sanoo.

Tunteiden läpi käymiseen tarvitaan ensinnäkin turvallinen tila.

"Se on usein oma koti, mutta tila pitää myös tietoisesti luoda. Pane puhelin äänettömälle ja valitse hetki, jolloin muut perheenjäsenet ovat poissa. Tutki tunteitasi, joita menettämisen tuska luo - ja anna itsellesi lupa potea niitä. Jos raivostuttaa, niin raivoa. Voit vaikka huutaa tai silputa sanomalehtiä."

Tämä voi tuntua siltä, että kuin painetta täynnä olevasta pullosta vedettäisiin korkki irti ja pahin neste kuohuisi yli. Tämän jälkeen omia tunteita voi alkaa tutkistella rauhassa joko yksin tai luotetun läheisen kanssa.

"Jos on joku, jolle voit puhua, niin puhu. Mutta itselleenkin voi puhua. Tee se empaattisesti ja ystävällisesti, vähän kuin lohduttaisit jota kuta toista", Collander neuvoo.

Ahdistuksen hallintaan voi kokeilla monia keinoja. "Netti on pullollaan erilaisia hengitysharjoituksia, mutta jos ahdistus on vaikea, tahdonalaisten lihasten aktivointi saattaa auttaa rentoutusharjoituksia paremmin. Voit tehdä vaikkapa kyykkyyn-ylös-liikkeitä tai vain puristaa käsiä nyrkkiin."

Elämän vaikeissa koettelemuksissa katoaa usein myös elämänilo. Mikään ei kiinnosta. Tuntuu kuin valo ja värit maailmasta olisivat täysin kadonneet.

"Tällaiset tuntemukset ovat normaali ja luonnollinen reaktio raskaaseen menetykseen. On hyvä tiedostaa, että menee aikaa ennen kuin mieli käsittelee ja lopulta hyväksyy tapahtuneen", Collander lohduttaa.

Elämänilo on niin suuri liikkeelle paneva voima, että voi syntyä masennus. On tärkeää olla syyllistämästä itseään pettymyksen keskellä. Syyllisyys vie helposti mukanaan. Se katkeroittaa.

Elämäniloa kannattaisi vaalia, vaikka tuntuisi siltä, että mikään ei kiinnosta.

"Hakeudu sinnikkäästi niiden asioiden tai harrastusten äärelle, jotka tuottivat aiemmin mielihyvää. Liiku ulkona, ja jos on mahdollista, mieluusti luonnon keskellä. Vaikka ensi alkuun tuntuisi turhalta patistaa itseään liikkeelle, saatat pian havaita, että ahdistuksesi alkaa lievittyä. Tästä on tutkimuksiakin - liikkuminen luonnossa kohentaa mielialaa", Collander tähdentää.

Collanderin mielestä on hyvä löytää itsestä huolenpitoa tarvitseva lapsi surun ja murheen täyttämässä elämässä. "Tuo lapsi kaipaa turvaa, ja ellei vierelläsi ole ihmistä, jolta hakea sitä, voit paikata turvallisuudentunteeseesi tullutta repeämää lohduttamalla itseäsi. Kääriydy vilttiin, syö suklaata, aseta lämpötyyny hartioille ja vedä villasukat jalkaan."

Vaikeaa elämäntilannetta potevan aikuisen sisällä pieni lapsi voi heittäytyä uhmakkaaksi. Lapsi kiukuttelee ja kieltäytyy hyväksymästä esimerkiksi sairauttaan.

"Torjunta on luonnollinen puolustusmekanismi silloin, kun on menettänyt jotakin tärkeää, mutta kovin hyödyllinen konsti se ei ole. Ei ole hyvä näyttää elämälle keskisormea ja kieltäytyä vaikka ottamasta lääkkeitään."

Silloin itsestään on kaivettava esiin vastuullinen aikuinen, joka sanoo uhmakkaalle minälle: "On ymmärrettävää, että sinua harmittaa, ja vaikka kukaan ei lupaa sinulle terveyttäsi takaisin, voit elää hyvää elämää sairaudestasi huolimatta, kunhan alat hoitaa itseäsi."

Menetyksen keskellä on hyvä tietää, että toipuminen tapahtuu kullakin omaan tahtiinsa. Takapakkeja tulee ja tulee itsesäälissä kieriskelyä.

"Menetyksen hyväksyminen on prosessi, josta ei tarvitse suoriutua ennalta määrätyn kaavan mukaisesti. Vaarallista sen sijaan on, jos esittää hymyillen ja hammasta purren niin itselleen kuin muille, että kaikki on hyvin. Tunteet eivät hautaamalla laannu. Ne pitää käsitellä - jos ei juuri nyt, niin jossakin vaiheessa. Tunteiden käsittelyssä auttaa, jos on aiemmin kokenut jotakin raskasta ja huomannut, että minä selvisin siitä sittenkin."

Lähteet: Diabetes nro 6 joulukuu 2024, kuvat omat