Luin Hesarista tosijutun Päivistä, nimi on muutettu:
Päivi alkoi varastaa noin kymmenen vuotiaana. Kaikilla tytöillä oli söpöjä vihkoja ja tuoksukumeja. Päivillä ei ollut rahaa ostaa niitä. Niinpä hän keksi varastamisen, jotta kuuluisi joukkoon.
Aluksi Päivi varasti harvakseltaan, mutta vähitellen tahti kiihtyi. Varastamisen jännitys tuntui hyvältä, onnistuminen vielä paremmalta.
Varastaminen jatkui sitten opiskelijana ja työelämässä, ja se jatkuu edelleen, vaikka Päivi on nyt keskituloinen keski-ikäinen. Köyhinä opiskeluvuosina Päivi osti kaupasta puurohiutaleet ja juurekset, mutta jätti maksamatta peston. Myöhemmin pesto vaihtui kosmetiikkaan.
Päivi sanoo: "Olen tarkkana raha-asioista. Enkä koskaan ole ollut holtiton, ottanut velkaa tai elänyt yli varojen. Laskut maksan aina ajoissa. Varastin sellaista, mihin rahat eivät riittäneet."
Päivi jäi koukkuun varastamisen tuomaan jännitykseen. Hän on jäänyt kiinni yhden kerran 40 vuotta kestäneessä varastelussa. Päiviä hävetti, että oli ollut niin huolimaton. Hän pysyi rauhallisena, ja otti vastaan sakot. Mutta tämä ei hillinnyt varastamista.
"Yleensä suunnittelen tekemiseni. En ole tyhmä. Varastaminen on minulle vähän kuin psykologista peliä, jonka haluan voittaa. Melkein mitä tahansa psytyy varastamaan, jos on riittävästi pokkaa."
Päivillä sitä on. Hän ei aina odota, että kaupan henkilökunta katsoo toisaalle. Hän kertoo varastaneensa samalla, kun jutteli vartijan kanssa. "Ja kerran olen kävellyt pois liikkeestä ulos maton kanssa."
Päiville jännitys on edelleen hyvin koukuttavaa, ja nyt jännitykseen on löytynyt vielä ylimääräinen kierre. Hän saattaa palauttaa kauppaan ylimääräiset tavarat, joita ei tarvitsekkaan. Hän ei ala myydä mitään.
Päivi ei halua vieläkään luopua varastamisesta. "Se ei tule tapahtumaan sen takia, että haluaisin olla kunnollisempi tai kiltimpi, ja että joku normi vaatii sitä. Varastaminen on minulle psyykkinen turva, enkä ole kokenut hyödylliseksi luopua siitä.Joku saa lohtua syömällä kaksi litraa jäätelöä. Minua lohduttaa se, että varastan ja olen tuhma."
Sitten vähän varastamisen teoriaa:
Pakonomainen kleptomania eli varasteluhimo on hillitsemishäiriöihin kuuluva sairaus kuten peliriippuvuuskin. Varastamisen tarve kumpuaa emotionaalisista syistä, halusta kokea elämyksiä ja saada helpotusta ahdistukseen tai tyhjyyden tunteeseen.
Ihminen ei pysty hillitsemään varastamiseen johtavaa impulssia. Varstettu esine ei ole pointti vaan teon toteuttamisen jännitys ja sen tuoma tyydytys.
Kleptomanian oireet alkavat tavallisesti alle 20-vuotiaana. Kolme neljäs osa on naisia. Syytä tähän suhteeseen tai sairauteen ei ylipäätänsä tiedetä.
Sairauden taustalla voi olla neuropsykologisia tekijöitä niin kuin rahapeliongelman kehittymisessä. Välittäjäaine dopamiinin aineenvaihdunta aivojen mielihyväkeskuksessa on keskeinen altistaja toiminnallisissa riippuvuushäiriöissä. Näin ihminen ei saa tarpeeksi kiksejä niin sanotuista tavallisista asioista, vaan tarvitsee esimerkiksi varastamisen tai pelaamisen tuomaa jännitystä, joka sitten koukuttaa.
Jännityksen tarve korostuu erityisesti silloin, kun elämässä tapahtuu ikäviä ja vaikeita asioita. Syyllisyys on tyypillistä hillitsemishäiriöissä. Aktiivisia vaiheita on erityisesti silloin, kun elämässä on muutenkin vaikeaa esimerkiksi työasioissa tai parisuhteessa.
Psykologinen tarve tyydyttää ahdistusta on niin voimakas, että sitä on jopa vaikea ymmärtää. Varastaminen ja pelaaminen tuovat hetken rauhan mielen kamppailuun.
Himovarastajat hakevat todella heikosti apua. Peliriippuvuuden vuoksi ajaudutaan hoitoon silloin, kun on pelattu omat, puolison ja muiden läheisten rahat.
Lähteet: Referaatti Helsingin Sanomat 14.4.2022, kuvat Pexels
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!