Nyt suru on: kuljen kuoppaisella tiellä. On hämärää. Olen menossa kotiin, turvaan. Yhtäkkiä joku viiltää vatsani auki. Vereni niin mustaa ja paksua. Se on varmasti piru, joka on kiusannut minua pitkään. Menen kotiin verisenä. Katselen Veraa mielessäni.
Olen niin painava, raskas surusta. Ahdistuksessa kuin sisään joutunut lintu, joka räpistelee ikkunaa vasten. Suru kuin tykyttävä, tulehtunut haava. Vera, juttelemme pitkään tänä yönä.
Minua pelottaa joulu. Viime jouluna tein melkein kaiken itse. Muun muassa laatikot, joululeivät, kuivakakut, karjalanpiirakat, tortut ja pullakranssin, rosollin, lasimestarin sillin, graavilohen. Vera kiitti minua kaksi kertaa joulun laitostani. Söimme paljon. Herkuttelimme. Juttelimme yöllä kolmeen asti kaikesta elämässä. Voi Vera, miten sinua kaipaan!
Nyt en ehkä laita joulua ollenkaan. En juhli, koska Vera sinä olet poissa. Sen verran kuitenkin valmistelen joulua, että teen lasimestarin silliä, rosollia, joululeipää, taateli- ja englantilaisen hedelmäkakun.
Talvi tuli. Lumen valo. Oli ihanaa tehdä ensimmäisen kerran lumitöitä. Kolasin ja hutkin lumilapiolla pihaa. Nautin pakkasesta, sen raikkaudesta. Vielä on kehoni vahva ja kokonainen. Sieluni kantaja.
Ensimmäinen vuosi on pahin, ekat juhlapäivät ilman häntä, anna aikaa itsellesi surra, ei kukaan voi sanoa että kuinka kauan pitää surra, se kun kestää loppuelämän, suru vain muuttaa muotoaan, Voimia sinulle
VastaaPoistaKiitos kommentista Unknown. Nimenomaan nämä juhlapyhät ovat niin surullisia. Juhannus oli kauhea. Lohdullinen ajatus, että ensimmäinen vuosi on vaikein. Suru Verasta kestää tosiaankin läpi elämän.
VastaaPoistaJuhlapäivät kuten esimerkiksi joulu, juhannus tai kuolleen rakkaan nimi- tai syntymäpäivä ovat surevalle vaikeita. Etenkin ensimmäisenä vuotena, vaikkei se koskaan kokonaan katoa.
VastaaPoistaHienoa kuulla, että nautit kehosi rasittamisesta.
Kiitos Kirsti. Jostakin luin, että äidin surutyö kestää kolme vuotta, joista ensimmäinen on vaikein. Niin ehkä on, mutta suru ei ole enää niin raastavaa ja saata epätasapainoon ja epätoivoon. Alkaa tulla mieleen kauniita muistoja, ja on helpompi olla. Mutta surua kantaa läpi elämän.
VastaaPoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista