perjantai 20. elokuuta 2021

Surutyöni 61.






Rakas Vera-tyttäremme kuoli yllättäen tammikuun alussa. Kuolinsyytutkimuksissa Veran kuolemalle ei löydetty syytä. Syy "tuntematon". Vera oli terve, hyväkuntoinen molekyylibiologian opiskelija.


Miksi joku Jumala tai Korkeampi voima oli niin julma, että otti Veran meiltä pois? Niin nuorena. Koko elämä edessä!


Minulla tulee mieleen aamulla, päivällä ja illalla kuva Verasta. Sellaisena kun hän oli ennen kuolemaa. Kuva on tarkka ja se vihlaisee kaikkialla minussa. Järkyttää. Suistaa.


Vera, välillä kuljen oudoilla teillä, oudoissa metsissä. Etsin sinua. Vaikka olet pois maan päältä. Haluan uskoa, uskoa niin kovasti, että sinun on nyt hyvä olla. Rukoilen sitä. Rukoilen sitä paljon.


Vera, olen alkanut koota itseäni, niistä palasista, jotka lohkesivat, tippuivat minusta kuolemasi jälkeen. Identiteetti, pysyvämpi minäkäsitys, on hajalla. Musta Varjo sen yllä. Kuka minä olen? Lieju ja rapakkoko. Kenties tunkio. Kuka minä olen, kun lapseni on kuollut.


Nostan painavia palasia vähitellen ja kokoan. Sen aika on nyt, vaikka kohta on  pellot kynnetty. Haavoja maassa. Maan lihassa. Varikset rähisee. Lokit kirkuu. Sinipunainen tuuli riehuu sydämeen asti. Vereni läikehtii lämpimästi, kun ajattelen sinua Vera.



 

6 kommenttia:

  1. Kirjoitat niin kauniisti!❤️

    https://jasukuvaa.blogspot.com/

    VastaaPoista
  2. Kirjoitat mehevästi ja aistikkaasti. Kai näin voi sanoa, vaikka kirjoitat surusta. Tunteesi värittyvät eteeni kuin näyttämölle. Välität tuskasi lukijalle.
    Mutta silti, suru on sinun. Voin vain yrittää aavistaa tuskasi syvyyden.
    Ja toivoa, että se jonakin päivänä hellittää.
    Voimia Marja ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Erikoiset Asiantuntijat. Tuosta mehevyydestä ja aistikkuudesta en tiedä, mutta minulle tekee hyvää tämä kirjoittaminen avoimesti surustani. Suru on tosiaan minun,ja ihmisillä on omanlaisensa surutyö.

      Poista
  3. Komppaan Erikoiset asiantuntijat, että kirjoituksesi on niin kouriintuvaa, koskettaa lujaa täällä ruudun takana.

    Kunpa olisi minullakin antaa sanoja, jotka lohduttavat. <3 Voimia Marja. <3

    VastaaPoista
  4. Kiitos Tiia kommentistasi. Sinä annat koko ajan sanoja, jotka lohduttavat.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!