perjantai 6. elokuuta 2021

Surutyöni 57.

 


Rakas Vera-tyttäremme kuoli yllättäen tammikuun alussa nukkuessaan. Hän oli 22-vuotias molekyylibiologian opiskelija, terve ja kuntoili paljon. Kuolinsyyraportin valmistuminen kesti viisi kuukautta. Kuolinsyytä ei löydetty, paperihin kirjattiin "syy tuntematon". Patologi kuitenkin sanoi, että Vera ehkä kuoli kivuttomasti sydämen rytmihäiriöön.


Viime päivät ovat olleet todella tuskaisia taas. Ryömin kädet verillä tätä surua eteenpäin. Olen julmuuden keskipisteessä, ja puut ikkunani edessä kuihtuvat, kuihtuvat. Sade syövyttää tätä maisemaa. Linnut lepattavat taivaalla. Laulavatko ne vai kirkuvat tuskaansa?


Kuljen pimeässä tunnelissa. On hiostavaa, vesi tippuu niskaani ja päähäni, jotka ovat turrat. Kuihtuneet nekin.Sitten mustat hevoset, rautakaviot, polkevat, tallovat minut litteäksi maata vasten. Ryömin taas ja huudan sinua Vera.


Minä repeydyn tuulessa. Tummansininen tuuli. Riehuu sydämeen asti. Olen vereslihalla. Pitääkö minun tämä kaikki kestää. Musta noita kuiskuttaa korvaani mielettömyyksiä, jotka minun pitäisi tehdä, koska olen vielä hengissä. Silti syleilen vihantaa, vihreää vuorta. Ja lähden pois.

----

Tuntuu, että minä olen fyysisesti sairastanut hyvin paljon tämän surun aikana. Tälläista ei ole ollut vuosikymmeniin. Sain aivoverenkiertohäiriön, tiia-kohtauksia kahtena päivänä. Olin sairaalassa viisi päivää. Aivoverenkiertohäiriö johtui lääkärin mukaan surusta. Minä olen melkein samaa mieltä.


Sitten oli mahdollisiin vaihdevuosiin liittyvä hormonikorvaushoidon kokeilu, joka loppui lyhyeen, koska menin ylikerroksille, sekä hyvässä että pahassa. Tuskaa se oli. Kauhuakin. Gynekologin mielestä minulla ei ole vielä vaihdevuodet.


Nyt sitten muutama päivä taaksepäin olin sisätautilääkärin vastaanotolla. Sain todennäköisesti kutsun siksi, että aivoverenkiertohäiriön takia sairaalassa ollessa mitattiin myös kilpirauhasen arvot ja ne olivat korkealla.


Minulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta reilu kymmenen vuotta sitten ja sain siihen tyroksiinilääkityksen. Kun kilpirauhanen oli vajaatoiminnassa, lihoin reilu 10 kiloa ja olin  hyvin väsynyt.Ennen lääkäriä minun piti käydä verikokeessa ja kerätä virtsaa yksi vuorokausi. Kilpirahasarvot olivat edellen korkealla. Viitearvot ovat 11-22. Minun arvoni oli 27,5. Eli selvä ylitoiminta. Näin arvoni oli tullut vastakohtaiseksi alitoiminnan kanssa.


Lääkäri käski  vähentää tyroksiinilääkitystä. Hän sanoi muun muassa, että ylitoiminnasta voi tulla jopa kammiovärinä vai mikä se nyt onkaan. Olen kuukausien ajan ihmetellyt lepopulssiani, kun se on noin 80, mikä on minulle korkea lukema. Yleensä se on ollut noin 50.


Läkäri ihmetteli, ettei minulla ole muita oireita kuin tämä pulssi ja väsymys. Hän oli ihana, aivan kuin vanhan ajan lääkäri. Vaikka hän oli aikataulusta myöhässä, hän keskittyi vaivoihini täysin melkein tunnin ajan.


Aluksi lääkäri kysyi, mitä minulle kuuluu. Nykyisin harva lääkäri kysyy noin. Kerroin elämästäni ja surusta. Aloin itkeä. Sitten hän tutki minun rauhaseni ja vatsaa tutkimuspöydällä.


Kävimme yhdessä läpi labran tutkimustulokset. Hän selitti niitä seikkaperäisesti. Juttelimme sitten niitä näitä elämästä yleensä. Lopuksi sain ohjeet, miten syödä tyroksiinia jatkossa. Sairaanhoitaja varasi minulle ajan kontrolliverikokeisiin. Sain todella hienoa palvelua.




  

8 kommenttia:

  1. En ihmettele lainkaan, että olet sairastellut enemmän kuin aiemmin. Maailmasi on järkkynyt.
    Hyvä, että sait kohdata lääkärin, joka todella keskittyi sinuun.
    Luin juuri Emilia Salorannan ja Varpu Hintsasen kirjan Valo, joka ei kadonnutkaan, jossa yksi keskeinen teema on lapsen kuolema. Ajattelin sinua alinomaa kirjaa lukiessani. Toivon niin kovin, että ajan myötä valo palaa myös sinun elämääsi. Ajattelen myös, että kykysi laittaa tuskasi paperille auttaa tuon valon palaamista.
    Ihanaa viikonloppua Marja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Kirsti. Panin tuon kirjan lukulistalleni. Varmasti hyvä ja lohdullinen kirja. Kiitos jos olen ajatuksissasi mukana surussa. Lääkäri oli tosi ihana, Hän keskittyi minuun tunnin ajan. Ehkä tämä on itsekästa. Lääkärin jälkeen oli huojentunut olo, hyvä olo, kun sain purkaa elämääni.


      Poista
  2. Niin repivää on surusi, sitä pahinta mitä ihminen voi kokea, joten ei ihme, että olet sairastunut. Paljon on tullut eteesi ja voi kunpa jotenkin osaisin auttaa.

    Hyvä jos selvisi, ettei vielä olekaan vaihdevuodet, silloin estrogeeni on ollut vielä liikaa, jos on ollut omaa estrogeenituotantoa riittävästi. Verikokeella kannattaa selvittää estrogeenitaso, sitten kun sen aika on.

    Voimia Marja. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia kommentistasi. Sinä autat minua koko ajan kommentoidessasi. Sinun blogi myös lohduttaa, kun se on kaiken kaikkiaan positiivinen blogi. Meidän blogit on aivan toistensa vastakohtia. Sinä olet käsittelet myönteisiä asioita ja minä kielteisiä ja raskaita asioita. Mutta minua kiinnostaa tämä vastakohtaisuus. Ja on erittäin piristävää lukea blogiasi.

      Poista
  3. Kirjoitat juuri niin "raadollisesti" tunteistasi surun keskellä, että sitä voi melkein kosketella käsin. Olen ihaillut tapaasi pukea tunteet sanoiksi. Oman poikani kuolemasta tulee neljä vuotta. Olen pyrkinyt myös kirjoittamalla purkamaan surua. Se auttaa. Marja,oletko ajatellut koota surutyö-blogiasi kirjaksi? Teksteistäsi voisi olla monelle apua surun käsittelyssä. Voimia! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Armipäivi. Ja kiitos, että ymmärrät tuon raadollisuuden. Otan osaa suruusi. Sinäkin olet kirjoittamalla käynyt läpi suruasi. Mitään kirjaa en ajattele nyt. En jaksaisi, koska minulla on yksi käsikirjoitus kirjoitettavana. Ehkä vuoden päästä voisin jotakin koota, jos teksteistäni voisi olla muille surutyötä tekeville hyötyä.

      Poista
  4. Suru puskee nyt ulos kropastasi. Tuollainen lääkäri on ihana ja harvinaisuus. Ja se, että joku kysyy miten voit tai mitä sinulle kuuluu. Saman kysymyksen seurauksena olen itsekin purskahtanut itkuun gynekologin vastaanotolla. Hyvää viikonloppua ja parempaa vointia sinulle!

    VastaaPoista
  5. Kiitos kommentista Erikoiset Asiantuntijat. Se on varmaankin totta, kuten sanoit, että nyt suru puskee ulos kropastani. Sinäkin olet purskahtanut itkuun lääkärillä, sinun tapauksessa gynekologilla. Varmasti oli empaattinen lääkäri kuten tuo minun sisätautilääkäri. Hyvää viikonloppua myös teille.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!