tiistai 21. toukokuuta 2019

Työuupumus




WHO:n mukaan stressiin liittyvät sairaudet ovat tällä hetkellä Euroopan yleisin sairauslomiin johtava syy.

Tässä postauksessa on talvikuvia, koska uupumus voi olla muun muassa jonkinlaista jähmettymistä. Olen nyt sairauslomalla, mutta kirjoitan silti työuupumuksesta, koska luin kirjan Uuvuksissa ammatillisesta kiinnostuksesta.

Uupumuksen kulku.
Itse uupumuksen kokenut työpsykologi ja psykoterapeutti Liisa Uusitalo-Arola on kirjoittanut kirjan Uuvuksissa. Sain kirjan arvostelukappaleen tuuma-kustannukselta. Uusitalo-Arolan mukaan uupuminen etenee näin:

Aluksi töissä on voinut muuttua jotakin esimerkiksi tietokoneohjelma. Tämän takia töitä jää rästiin, mikä on tunnolliselle ihmiselle paha tilanne. Kuin pikku hiljaa mutta vääjäämättömästi upottava suo.


Ihminen saattaa olla melkein koko ajan kiukkuinen. Muut tuntuvat  olevan vain tiellä. Hän voi vetäytyä omiin oloihinsa. Kyynisyys valtaa mielen. Tuntuu siltä, että itse pitää tehdä kaikki. Ja sen ylikin. Varmistaa tulevia asioita ja tehtäviä.



Viikonloppujen aikana voimat ei palaudu. Työkuviot vyöryy mielessä. Väsymys ei lähde lepäämälläkään. Stressi lisääntyy,  koska mieltään ei voi hiljentää. Mutta ihminen ei hae apua johdolta tai työterveydestä. Hän ei ehkä tunnista tilaansa uupumukseksi.

Hän ajattelee, ettei vaihtoehtoja ole. On oltava töissä, koska perhe pitää elättää ja lainat maksaa.




Identiteetin kannalta se, ettei jaksa, voi olla kauheaa, jos on aina tehnyt paljon ja jaksanut. Kuka minä nyt olen, kun en enää jaksa?

Uusitalo-Arolalla oli itsellään omituisia puutumisoireita ja kipuja. Häntä huimasi. Uni häiriintyi.

Uupumisessa voi olla monenlaisia oireita. Psyykkisiä ja fyysisiä.  Nämä kaksi aluetta eivät ole erossa toisistaan.

Vastustuskyky heikkenee. Moni on jatkuvasti flunssassa.  Pahimpia oireita ovat sydänoireet. Uupuneet voivat saada rytmihäiriöitä. Muisti pätkii.



Jossakin vaiheessa uupumista pelkkä työpaikan näkeminen voi saada aikaan oksennusreaktion tai ripulin. Pitää syödä matkapahoinvointilääkkeitä. Tai ripulilääkkeitä. Jotkut turvautuvat rauhoittaviin lääkkeisiin. Nukahtamislääkkeisiin.

Sitten joku - työkaveri tai työterveyshoitaja - kysyy: mitä sinulle kuuluu? Tässä tilanteessa uupunut romahtaa ja itkee valtoimenaan.


Jokin menee rikki. Joudutaan sairauslomalle. Mielen ja kehon säätelysysteemit pettävät.

Työuupumisesta

Uusitalo-Arolan mukaan työelämä voi olla henkisesti uuvuttavampaa kuin ennen. Muutosvauhti on nopea. Juuri muutokset aiheuttavat uupumista. Jokaisen olisi hyvä tietää rajansa. Jos niiden yli mennään, jarru pohjaan. 



Työn mielekkyys vaikuttaa uupumiseen. Työhön tuovat mielekkyyttä työn merkityksellisyys, eettisyys, hyvä johtaminen ja mukavat työkaverit. Hyvässä työpaikassa työintoa riittää pitkiinkin päiviin. Huonossa työpaikassa tuskin jaksaa olla 7,5 tuntia.

Kaikki ihmiset eivät murru, vaikka ovat lähellä uupumista. He sinnittelevät. Sekä työssä ja kotona. Epätoivoisessa mielessä on jatkuvasti seuraava tehtävä, mikä on pakko tehdä. Ja sitten taas seuraava ja seuraava. Tällainen elämä on ohutta ja kuluttavaa.


Uupumuksesta paraneminen voi viedä kuukausia tai vuosia. Se kuitenkin yleensä onnistuu, jos pyytää ammattiapua.

On hyvä tehdä muutoksia asioihin tai tilanteeseen, mikä aiheuttaa uupumisen. Jos palaa samaan tilanteeseen, uupumus voi uusiutua.


Kirja jakaantuu kolmeen lukuun: näin uupumus kehittyy, toipuminen ja oman hyvinvointisi johtaja. Viimeisessä luvussa annetaan käytännöllisiä ohjeita välttää uupumus.



Itsensä ja hyvinvoinnin johtaminen muistuttaa yrityksen johtamista. Visio tarkoittaa sitä tavoitetilaa, johon halutaan päästä. Strategia on suunnitelma siitä, miten päästään tavoitetilaan. Missiolla tarkoitetaan liikkeenjohdossa sitä, miksi yritys on ylipäätään olemassa. Näitä käsitteitä voi käyttää myös itseen.

Oman hyvinvoinnin johtamisessa itselle tärkeitten arvojen tunnistaminen on olennaista, sillä eläminen arvoristiriidassa tai -epäselvyydessä  on kuluttavaa. Omien arvojen mukainen toiminta vapauttaa energiaa.



Voimavaroja ja stressiä tulee sekä yksityiselämästä että työstä. Keho seuraa kuormituksen ja palautumisen tasapainoa, mutta se ei pysty erottamaan stressin lähteitä vaan laskee vain kokonaiskuormituksen.

Työhön voi motivoitua erilaisista syistä, joista toimeentulo on ehkä tärkein. Kaikkein helpointa se on, kun löytää oman elementtinsä. Oman elementin voi tunnistaa siitä, että äkkiä tuntee olevansa nainen tai mies paikallaan.  






Lähteet: Liisa Uusitalo-Arola: Uuvuksissa, kuvat omat

2 kommenttia:

  1. Tosi ihania kuvia tässä postauksessa.
    Aihe kiinnostaa, vaikka itse en työelämässä olekaan.
    Kuulostaa hyvältä, kun kirjassa annetaan käytännön ohjeita välttää uupumus.
    Kiitos esittelystä. Aion suositella kirjaa parille ystävälle.
    Hyvää illan jatkoa Marja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsti kommentistasi. Mukavaa jos pidit valokuvista, jotka ei ole lainkaan ajankohtaisia. Kirja on tosi hyvä ja myös arkielämän käytännönläheinen.

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!