maanantai 27. toukokuuta 2019

Psykiatrisessa sairaalassa kipulääkeriippuvuuden hoidossa osa 23.




Nämä "raporttini" psykiatrisesta sairaalasta ovat reaaliaikaisia, ja osittain uusiakin postauksia teen. Olen ollut hyvin väsynyt ja olen edelleenkin. Aavaa, aavaa unimaisemaa. Välillä pidän sängyn reunoista kiinni, ettei sänky ajelehdi pois. Olen vanhentunut täällä 10 vuotta. Se on aivan tosi.

Yleensä herään kello kuusi. Nyt hoitajien on patistettava minut aamupalalle kello 7.30. Raahustan sinne unipöpperössä tyynyn painauma poskessa.

Sydän louskuttaa kuin vanha koira. Vanhempi maanikko pääsi pois. Entinen guru - suureksi onnekseni - pääsi pois. Ällistyttävän huonossa kunnossa potilaat pääsevät pois. On kai tilanpuutetta. Tämähän on vastaanotto- ja tarkkailuosasto. Ihmiset tulee ja menee. Kohtaamisia jotka muuttuvat nopeasti jäähyväisiksi.

Hengaan nyt nuoremman maanikon ja bentsodiatsepiinipöhnässä  (rauhoittava lääke) olevan miehen kanssa. Kyselemme ja puhumme elämän perusasioista, Miten nukuit? Saatanan huonosti, kun yöhoitaja availi ovia. (Yöhoitaja kulkee kolme kertaa yössä avaten kaikkien oven tarkastaakseen, nukkuuko potilas.)

Niin, kysellään nukkumisesta. Kysellään, onko vatsa toiminut. Kysellään voinnista. Juodaan paljon kahvia toimintakahvihuoneessa.  Haukutaan sairaalan ruoat. Haukutaan hoitajat. Haukutaan ylipäätään koko sairaala. Pelataan korttia. Pelataan trivial pursuitia. Pelataan shakkia. Pelataan biljardia. Katsotaan televisiota. Känistään nyrpeinä. Jurotetaan. Siinähän se aika kuluu.

Rakkaat lukijat jaksan vastata taas kommentteihin. Toivon, että luette ja kommentoitte. Jaksan lukea myös toisten blogeja. Täällä sairaalassa aika välillä  matelee. Kommenteistanne saisin  vähän lisää tekemistäkin.

8 kommenttia:

  1. oi ei hoitaja herättelee vielä kolme kertaa yössä tai ainakin itsekin heräisin oven kolinaan. Tuo ns. haukkuminen on taatusti hyvä purkautumistapa kaikesta.

    Tsemppiä uuteen viikkoon Marja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia kommentista. Minä onneksi nukun niin sikeästi, etten herää hoitajan tarkastuksiin. Alussa kyllä heräsin. On iso onni, että nukun täällä yhtä hyvin kuin kotona, 8-9 tuntia. Koputan kuitenkin puuta. Yhteisöllinen sadattelu tekee hyvää.

      Poista
  2. Nyt komppaan Tiiaa sekä ovien aukomisista, että olosuhteiden haukkumisen terapeuttisesta vaikutuksesta.
    Mukava kuulla, että väsymys on hellittänyt.
    Uskon, että nuo "ekstravuodet" tipahtavat, kun pääset kotiin.
    Hyvää maanantaita sinulle Marja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsti kommentista. Tiialle kirjoitinkin, etten enää onneksi herää hoitajan yötarkastuksiin ja haukkuminen yhdessä tuumin on hyvin terapeuttista. Pahin väsymys on onneksi hellittänyt. Oli kauhea huomata, etten oikein olisi jaksanut kävellä kilometrin matkaakaan ABC:lle yhtä tyttöä tapaamaan. Paniikkikohtausten tai oikeammin paniikkituntien noin 15 kilometrin ravaaminen, kylmät suihkut kolme kertaa päivässä jotenkin uuvuttivat minut. Nyt otan kohtaukset vain vastaan.Korkeintaan pidättelen hengitystä 30 sekunnin ajan vuorotellen tavallisen hengitysten kanssa. En jaksa enää ravata ja rampata suihkussa. Se aikakausi on loppu.

      Poista
  3. Koeta jaksaa Marja,tulee kommentoitua aika vähän kun on nää kesäkiireet :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja jaksamisen toivottelusta Pihakeiju. Puutarhan kesäkiireisiin toivottavasti ehdin minäkin täältä. Kasvimaan kylvö menee kesäkuun toiselle viikolle ja kaikki kesäkukatkin on istuttamatta. Mutta onneksi niitä saa tätä nykyä pitkin kesää torilta. Ymmärrän täysin kesäkiireesi.

      Poista
  4. Väsymyksesi kuulostaa aikamoiselta, mutta ehkä onkin hyvä nyt levätä. Voiko olla, että kun kerkesit opettaa melkein koko lukuvuoden, saattaa sitäkin väsymystä nyt olla mukana? Makeita aamu-uniasi hiukan kadehdinkin, koska minut taas herättävät liian aikaisin kaikenlaiset asiat.

    Oletko jaksanut lukea? Kerkesin varata ja saada ison kasan dekkareita kesäkuussa lukea ja muutama hyvä kirja on tulossa viimeistään heinäkuussa pitkän varausjonon jälkeen. Odotan, että saan lukea illat ja varhaisyöt. Ehkä jotain lempeitä kirjoja toivoisi sinun saavan käsiisi? Runojakin? Tai niinkin retroa kuin Loirin laulamat Eino Leinon sanoitukset? Niitä olen nyt parina iltana kuunnellut Youtubesta. Muistan, että luet paljon ja varsinkin iltaisin.

    Mietin tässä, että kun sinä olet opiskellut paljon ihmismieltä ja opetatkin psykologiaa, tuleeko sulla siellä muiden potilaiden kohdalla jotenkin 'liikaa työminä' esille? Vaikutun aina, kun nytkin kirjoitit monenmoista tarkkaa muiden lääkkeistä ja sairauksista. Saattaahan se toisaalta olla hyväkin, että näkee kaikenlaisten sairauksien kanssa kamppailevia, availisi silmiä varmasti minulta ja monelta muultakin. Ymmärrystähän ja empatiaa eniten tässä kylmässä maailmassa tarvittaisiin.

    Vettä sataa ulkona ja on kovin kylmä, joten ei ainakaan täällä päin vielä pihoja niin kovin paljoa laiteta. Amppeleita nyt jonkin verran näkyy, mutta on vielä kesään aikaa. Ei ole kunnollisia uusia perunoitakaan vielä kaupassa. On mitä odottaa.

    Jaksamista ja toipumista sinulle toivottelen.

    VastaaPoista
  5. Kiitos kommentistasi Anonyymi.Väsymykseni johtuu yksinomaan parinkin tunnin paniikkikohtauksista. Tavallisestihan ne kestää alle puolen tunnin, ja ihminen on sen jälkeen todella väsynyt. Voit kuvitella miten minä väsyn kahden tunnin kohtauksista, joita saattaa pahimmillaan olla kolme kertaa päivässä. Samoin ravaaminen ja lenkkeily päivittäin jopa 15 kilometriä. Ja inhoamani kylmät suihkut kolmekin kertaa päivässä väsyttävät.

    Tänään yritin rauhallisesti lenkkeillä, mutta en jaksanut kuin pari kilometriä ja väsähdin. Oli pakko palata takaisin sairaalaan. Jalat ei kantaneet pidemmälle. Heräsin tänä aamuna taas kuudelta. Se kertoo minulle, että väsymykseni alkaa helpottaa.

    En voisi elää ilman kirjoja. En yhtä iltaakaan. Kiva että sinulla on mielenkiintoisia kirjoja varauksessa kesää varten. Ennen kuin tulin tänne sairaalaan, otin kotoa kirjahyllystä melkein 30 vuotta sitten lukemiani kirjoja ja mies on tuonut lisää kirjastosta. En muista noista vanhoista kirjoista juuri mitään. Olen lukenut muun muassa Coezeeta, Austeria, Makinea, Marquezia, Allendea, Tyleriä, Eeva-Liisa Mannerin runoja.

    Työminä ei tule täällä päälle. Mutta on tämä toisaalta mielenkiintoinen ekskursio psykiatrisiin sairauksiin. Täällä näen miten käytännössä ilmenee monet sairaudet, joista olen vain lukenut. Olen oppinut paljon disosiaatiohäiriöstä, paranoidisesta skitsofreniasta, skitsoaffektiivisesta sairaudesta, psykiatrisen sairaalan toiminnasta, sairauksien hoidosta, lääkkeistä, huumeista.. Minusta tämä käytännön kokemus antaa minulle uutta pohjaa psykologian opettajana.

    Tosiaankin vettä sataa ja on aika viileää. Ei olisi mikään hyvä kasvimaanlaitto ilma. Kesäkukatkin ja mausteyrtit saa vielä odottaa.

    Kiitos jaksamisen ja toipumisen toivotteluista!

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!