Ei mitään päällepantavaa

 

Minulla on aivan liikaa vaatteita. Perin siskoni valtavan vaatepaljouden ja vielä muutama vuosi sitten ostin vaatteita uusina ja eniten kirppareilta.

Ongelma-ajatteluani on: mikään vaatteista ei istu kunnolla, ovat kulahtaneita, ei enää sovi päälle...

"Pukeutuminen on mitä suurimmassa määrin tunnekysymys", sanoo sosiologian professori ja kulutustutkija Terhi-Anna Wilska. Vaatetus on paljon enemmän kuin vartalon suojaamista. Se heijastaa persoonallisuutta, mielialaa ja asemaa.

"Kun nainen tuskailee, ettei hänellä ole mitään päällepantavaa, oikeasti hän tarkoittaa, että vaatekaapissa ei ole mitään, mikä kuvastaisi häntä juuri tänään", sanoo brittiläinen mediapersoona Caitlin Moran kirjassaan How to be a woman, joka on suomennettu nimellä Naisena olemisen taito.

Vaatepaniikki ei koske vain naisia. Brittikyselyn mukaan naiset käyttävät asunsa valitsemiseen keskimäärin 17 ja miehet 13 minuuttia päivässä. Nämä ovat suuria lukuja. Ei ehkä päde. Joka kymmenes vastaaja tunnusti myöhästyvänsä usein töistä, koska pukeutuminen vie niin kauan aikaa. 

"Yhdysvalloissa ulkoasu on sosiaalisesti paljon merkityksellisempi asia kuin meillä. Siellä ei myöskään voi pukeutua kahtena päivänä peräkkäin samaan vaatteeseen, koska se koetaan likaiseksi. Meillä samanlaista asennetta ei ole."

Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että emme välittäisi, miten pukeudumme.Nuoret ovat erityisen tarkkoja vaatteistaan.

"Omat tutkimuksemme osoittavat, että ulkoasun merkitys laskee tasaisesti iän mukana. Tämä on ymmärrettävää, koska toisin kuin nuorilla, varttuneilla ei ole samanlaista tarvetta tehdä vaikutusta sosiaalisilla markkinoilla. Identiteetti ja statuskin ovat ehtineet jo rakentua."

Mutta pukeutuminen ei ole vanhempanakaan hirveän helppoa. Vaatekaappipaniikki saattaa johtua runsaudenpulasta: on vaikea päättää, kun vaihtoehtoja on liikaa.

Suomalaisten vaatekaapista löytyy keskimäärin 80-300 vaatetta. Moni niistä lojuu käyttämättöminä. Tälle on luonnollinenkin selitys. Meillä on neljä vuodenaikaa. On oltava vaatteita eri säähän.

Nuorista noin puolet ilmoittaa olevansa erittäin kiinnostunut muodista. Myös moni vanhempikin seuraa, mikä on suosittua juuri nyt, eikä halua antaa vanhanaikaista vaikutelmaa.

Lähteet: Hyvä Terveys 9/2025, kuvat Pexels

Mitä on viisaus?

Olen miettinyt viisautta paljon. Olen yhdistänyt sen vanhoihin ihmisiin. Elämänkokemukseen ja empatiaan. Se on eri asia kuin älykkyys. Toki älykäs voi olla myös viisas.

Lyhyesti sanottuna viisas ihminen huomioi muut ja näkee isomman kuvan. Viisaaksi voi jopa opetella. Meillä viisaus yhdistetään vanhaan ihmiseen. Näin ei välttämättä ole.

Viisautta tukitaan nykyisin paljon useassa tieteessä, kuten psykologiassa, taloustieteessä, lääketieteessä ja kulttuuritieteessä.

Tutkimusten mukaan viisaat sietävät monimutkaisuutta,  epäselvyyttä, he ymmärtävät, etteivät tiedä kaikkea.

Viisauteen liittyy useita piirteitä: sosiaalinen päätöksenteko, käytännöllinen ymmärrys, tunteiden säätely, kyky arvioida omaa ajattelua, epävarmuuden sietäminen ja prososiaalisuus. Prososiaalisuus tarkoittaa empatiaa, epäitsekkyyttä sekä toimintaa, joka hyödyttää muita ja antaa iloa henkilölle itselleen. Minä olen kaukana noista piirteistä. En ole kovinkaan viisas.

Iän ja viisauden yhteys on kuitenkin vähintään ristiriitainen. Empiirisessä tutkimuksessa ei ole havaittu viisauden ja myöhemmän iän korrelaatiota, yhteyttä. Iän ja viisuden suhde on monimutkainen asia.

Jos nuorena ei tarkastele kriittisesti omaa käytöstään tai asenteitaan, niissä saattaa olla entistäkin sitkeämmin kiinni vanhana. Vanhatkin ihmiset voivat lipua kauas viisaudesta.

Tutkimusten mukaan on kuitenkin havaittu, että vanhemmat aikuiset välttivät vajoamista niin kutsuttuun "kokemushautaan". Se tarkoittaa taipumusta jäädä kiinni kapeaan elämänkuvaan, jos vuorovaikutusta tapahtuu vain oman sukupolven ihmisten kanssa. Tässä näkökulmassa ei ole yllättävää, että isovanhemmilla ja lapsenlapsilla on usein rikkaita ja eloisia suhteita.

Myös henkisyys on yksi viisauden osatekijä. Henkisyys yhdistyy merkittävästi parempaan mielenterveyteen ja hyvinvointiin, ja se ennustaa parempia tuloksia viisautta tutkittaessa.

Hiljattain on tutkimuksissa paljastunut, miten yksinäisyys voi jopa tyrehdyttää ihmisen viisastumista. Tälle tulokselle löytyy selitys kiertoteitse. Yllättävä tutkimustulos on, että ihmisillä yksinäisyys johtaa suoliston mikrobiston epätasapainoon. 

Suoliston mikrobit viestivät hermovälittäjäaineiden avulla aivojen emotionaalisiin ja kognitiivisiin keskuksiin.

Heikentyneen mikrobikannan ja yksinäisyyden yhteys nähdään erityisen vahvana vanhoilla ihmisillä.

Lähteet: Referaatti Helsingin Sanomat 19.7.2021, kuvat omat

Elämää maalla 80.

 

En saanut kuvaa tähän alkuun.

Halkohommat sen kuin jatkuvat. Saatiin taas lahjoituksena vaahteraa ja pihlajaa, jotka ovat hyviä lämmityspuita, koska palavat niin hitaasti. Minä edelleen poimin halkoja kottikärryyn, roudaan ja pinoan niitä. Nyt homma on alkanut käydä alaselkään. 

On ollut niin ihanan lämpöistä, että on ollut hyvä olla ulkona. Välillä hiki virtaa. Silti olen käynyt kuntosalilla suuresti iloiten. Ajattelen myös vanhuutta. Silloin on hyvä olla lihaksissa voimaa.

Kansalaisopiston ATK-kurssi alkoi. Olin nuorin siellä - mutta silti ihan pihalla. Tehtiin tiedostoja ja sitten avattiin niitä. Ei onnistunut. Piti pyytää kurssin opettajaa avuksi. Kurssin nimi on Pulmabaari. Joten ajattelin, että voi pyytää pulmiinsa apua.

Kuvien siirtäminen puhelimesta tietokoneeseen ei vieläkään onnistu. Blogiin kuvat tulevat, jos painan puhelimesta  "jaa" näppäintä ihmeellisestä tähdestä.Tämän opin itse. Mutta kuvia ei voi käyttää muuhun kuin blogiin. Sovittiin, että opettajan kanssa pidämme tästä asiasta yksityistunnin, johon on vielä paikkoja jäljellä. Toivottavasti silloin opin. Pitää kyllä heti toiseen kertaan treenata opettajan seuratessa. Minua digiblondia.

Oltiin miehen kanssa kävelemässä löytämäni polkua aivan ihmeellisen kauniissa paikassa. Puut ovat mäntyä, ja niiden alla on kaunis jäkäläkerros. Polulla on suuria korkeuseroja. Ehkä pidän polusta siksi, että se muistuttaa syntymäpaikkani Kainuun metsiä. Polun varressa kasvoi paikka paikoin kantarelleja, mutta meillä ei ollut koria ja sieniveistä mukana. Ehkä myöhemmin menemme poimimaan kantarellit, joita on valtavasti tänä vuonna. Olemme syöneet niitä eri muodoissa ja ahtaneet osan pakasteeseen. Rouskut olen nyt suolannut.

Omenoitakin on tänä vuonna paljon. Olen tehnyt pari kertaa piirakkaa. Suurin osa on mehustettu. Siihen hyviä on vähän raa`at omenat.

Hapanjuurileivonta jatkuu. Leivon kaksi kertaa viikossa kaksi isoa leipää. Eihän me jakseta puputtaa niitä noin paljon, joten olen vienyt niitä naapureille, joilta olen saanut kiitosta mausta ja rakenteesta. On ollut monimutkaista selostaa, miten hapanjuurileipä tehdään. Koko prosessin aluksi viikko juuren tekoon. Sama juurta käytetään aina leipomiseen. Onneksi minulla on hyvin vahva vehnäjuuri. Sitten  kymmenen vaihetta leipomisessa. Ei missään nimessä hiivaa! 

Yhtenä päivänä alkoi tehdä kovasti mieli piimäkakkua. Koska oli kotona kaikki raaka-aineet, tein oitis. Nyt syömme sitä päiväkahvilla. On niin hyvää!

Meidän 17-vuotiaasta Kille-kissasta on tullut hyvin ronkeli ruuan suhteen. Kaikkia ruokia hän syö alkuun kerran, mutta sitten pitää vaihtaa ruokaa. Vain Gourmet-, Sheba-kissanruoka ja muikut maistuvat. Mutta Kille on jo niin vanha, että hän saa, mitä haluaa.

Kävin yhden ystäväni kanssa kahvilla. Minä söin juustokakkua, hän viinerin. Juttelimme vaivoistamme, maailmanmenosta ja kuulumisistamme. Putin ja Trump. Gazantilanne ja Ukraina. Droonit Puolaan. Ahdistaa.

Jo aiemmin tällä viikolla kirjoitin siitä, miten hyvä suhde meillä mieheni kanssa on 30 vuoden avioliiton jälkeen. Koen olevani täysin turvassa hänen kanssaan. Rakastamme paljon. Olen suunnattoman onnellinen tästä.

Hyvää viikonloppua kaikille!

 

Kun lapset lähtee, puolisot voivat lähentyä tai eivät

 

Meillä tyhjä pesä kesti aikansa haikeutta ja ikävää. Olemme olleet naimisissa 30 vuotta, seurustelua kesti kaksi vuotta. Mieheni ja minun parisuhde parantui. Nyt on enemmän aikaa puuhata yhdessä esimerkiksi metsässä samoillen ja road trippejä tehden. Tai vain keskustellen. Aina vain ihmettelen, miten minulla on noin ihana mies. Olen kuin uudelleen rakastunut. Rakkaus muistuttaa melko paljon seurusteluaikamme ihastusta ja rakkautta. Ja vällyn alla tapahtuu paljon.

Kun lapset muuttavat pois kotoa, saattaa tulla tyhjyyden tunne. Tällöin on helppo ajatella, että tyytymättömyys omaan elämään on puolison syytä.

Aiemmin näitä vaikeita tunteita, epämääräistä tyytymättömyyttä ja tyhjyyden tunnetta, on voinut väistää ruuhkavuosissa ja perheen pyörittämisessä. Tyhjässä pesässä ne onkin pakko kohdata ja miettiä, keitä me olemme nyt, mitä haluamme ja mikä kaikki meille on mahdollista.

Tämä voi tuntua hankalalta ja pelottavalta. Joku saattaa huomata, ettei oikeastaan tunne puolisoaan enää eikä ole varma, haluaisiko tutustuakaan.

Taustalla saattaa olla pelkoa siitä, mitä puoliso ajattelee itsestä. Rakastaako hän minua enää, kun olen tämän ikäinen ja näköinen. On kaikenlaista kremppaa, ryppyjjä ja selluliittia.

Voi tuntua turvallisemmalta pysyä kaukana. Silloin väistämättä menettää kuitenkin mahdollisuuden uuteen alkuun.

Tyhjän pesän tilanne saattaa olla kuitenkin suhteelle mansikkapaikka.

Kun pesä on tyhjä, vapautuu aikaa ja resursseja. Kumppanit voivat ihan eri tavalla keskittyä toisiinsa. Parhaimmillaan lasten lähtö antaa tilaisuuden rakastua uudelleen. Nähdä toinen muunakin kuin lasten vanhempana.

Uudelleen tutustumisessa tarvitaan tilkka uteliaisuutta. Että on kiinnostunut siitä, mitä puoliso ajattelee nyt, mikä on hänelle tässä hetkessä tärkeää, mitä hän toivoo tulevaisuudelta ja millaisia pelkoja hänellä on.

Pitkään kestäneessä parisuhteessa ajatellaan helposti, että tiedetään, mitä toinen ajattelee. Mutta tämähän ei ole totta. Molemmille on tärkeää nyt tulla nähdyksi sellaisena kuin oikeasti on, ei toisen oletusten mukaisesti.

Jos kumpikin on kiinnostunut toisen ajatuksista ja toiveista, yhteys vahvistuu. Tai sitten keskustelu tuo näkyviin sen, että suunta ei ole yhteinen. Tämäkin on tärkeää tietää.

Asiat ovat tosi hyvin jo niin kauan, kun molemmilla on vähänkin toivoa. Yleensä on tärkeintä tajuta, että parisuhde ei ole itsestäänselvyys vaan joka päivä on tärkeää muistaa, että rakastamisen aika on nyt.

Lähteet: Kauneus&Terveys 8/2025, kuvat omat

Laihuuden kaipuu

Nimensä  mukaisesti skinnytok on Tiktok-trendi, joka kannustaa naisia pudottamaan painoaan. Myös omaksumaan laihojen tavat ja heidän filosofiansa.

Ranskan hallitus kanteli joku aika sitten skinnytokista Euroopan unionille. Ranskassa uskotaan, että etenkin nuoret tytöt ovat vaarassa sairastua anoreksiaan laihuutta ihannoivien videoiden vuoksi.

Skinnytok ei ole mitään uutta. Esimerkiksi 1960-luvulla palvottiin Twiggya, 1990-luvulla Kate Mossia. Kaunis nainen on ollut myös heroin chic, nollakokoinen, liki riutunut ja kuihtunut yksilö, kuvailee nuorisotutkimuksen professori Päivi Honkatukia.

Uutta ei ole sekään, että netissä annetaan laihdutusvinkkejä normaalipainoisille. Vuosituhannen vaihteessa syntyi verkkoyhteisöjä, joissa syömishäiriö oli haluttava tila, elämäntyyli.

Skinnytokissa videovirta täyttyy klipeistä, joissa parikymppiset naiset muun muassa esittelevät kylkiluitaan, olemattomia ruoka-annoksiaan ja kertovat mitä "vain laihat ymmärtävät".

Esimerkiksi 172-senttinen  nainen saa skinnytokissa osakseen ylistystä, jos hän painaa 49 kiloa. Jos otaksut olevasi nälkäinen, kannattaa kokeilla kivaa vaatetta, ja yhtäkkiä vatsa lakkaa kurnimasta.

Lääke lihavuuteen on kontrollointi.  Tämä ei yllätä tutkijoita. Kun maailmantilanne on epävarma ja tulevaisuus sumuverhon takana, keho on ehkä ainoa hallittavissa oleva asia.

Skinnytokin eetokseen kuuluvat muun muassa värikkäät ja vähäkaloriset salaatit, vesipullo, löysänä lantiolla roikkuvat housut, hehkuva iho, eteerinen hymy. Myös kotona oleskelu, lukeminen, pilates; alkoholista, turhasta draamasta sekä menoista pidättäytyminen.

Skinnytok korostaa oikeastaan yhteiskunnan luomaa ihannetta ihmisyydestä; kuinka on oltava tehokas töissä, treeneissään, ruokien suhteen, jopa lepohetkinä. Tämän taustalla vaikuttaa uusliberalistinen, kapitalistinen logiikka, sanoo tutkijatohtori Heta Mulari.

Skinnytokissa toistuvat tietyt terveysväittämät. Yksi näistä on se, että kukaan meistä ei ole "luonnollisen laiha" tai taipuvaisempi lihomaan kuin joku toinen.

Tämä väite ei pidä paikkaansa, toteavat lihavuuslääkärit Emilia Huvinen ja Kirsi Pietiläinen. "On päivän selvää, ettemme ole lihomisen suhteen samalla viivalla, eikä kehon koko ole pelkkä valintakysymys. Lihavuudesta jopa 70 prosenttia on perinnöllistä", arvioi Huvinen.

Skinnytokilla on laihdutukseen kolme konstia: lenkkeily, hyvät yöunet ja vedenjuominen. Näistä erityisesti hyvät yöunet on yhteydessä onnistuneeseen painonhallintaan, lääkärit vahvistavat.

Skinnytokissa kannustetaan välttämään kokonaisia aterioita, sillä muutama suupala kerrallaan riittää.

Laihuuden tavoittelussa on riskinsä, Pietiläinen täydentää. Rajoitettu ruokavalio ja liian alhainen rasvaprosentti voivat aiheuttaa terveyshaittoja ja kehon puutostiloja.

Lähteet: Helsingin Sanomat 7.6.2025, kuvat  Pexels

Elämää maalla 79.

Tämä  viikko on ollut tasaisen rauhallinen. Mitä nyt olen kamppaillut ikääntymiseni kanssa. Minulle on tullut  tavaksi - sanotaan nyt -, että olen alkanut verrata ikääni siihen hommaan, jota olen tehnyt vuosikymmeniä.

Sanoin esimerkiksi miehelle, etten enää kuori perunoita ennen käyttöä, koska olen tehnyt sitä jo 30 vuotta. Poimin kymmenen kiloa mustikoita -  mutta sitten tuli stoppi. Sanoin miehelle, että olen poiminut marjoja 50 vuotta. Nyt saa riittää. Suuri intohimoinen sienestys jää. Tämä liittyy selvästi ikääntymisen aiheuttamiin muutoksiin.

Yksi ikääntymisen merkki oli, että minut kutsuttiin suolistosyövän seulontaan. Tein sen tunnollisesti eli otin kakkanäytteen, mikä oli aika likaista hommaa, kun siihen ei saanut tulla pissaa. Siis WC:n lattialla sanomalehden päälle.

Kuntosalilla on jonkinlainen ilon aikakausi. Odotan malttamattomasti sinne pääsyä ja käyn laitteet läpi kuin jonkinlaisen hurmoksen vallassa. Olen huomannut, että jalkalihakseni ovat heikommat kuin käsilihakseni. Aion keskittyä näiden tasapainottamiseen.

Kuntosalilla on etupäässä jalka- ja käsilaitteita. Yksi selkälaite ja yksi vatsalaite. Mutta laitteita on paljon.

Tässä yhtenä iltana keksin, että kantarelleja, punasipulia, vähän juustoa ja mausteita voisi laittaa pannukakkuun. Olen perin kyllästynyt tekemään pohjan piirakalle käyttäen 150 grammaa voita. Nyt jo maku on liian rasvaista, kun olen jo tehnyt kolme kertaa. Käytän kyllä kaikessa leipomisessa voita. Muuten käytän rypsiöljyä ruuanlaitossa. Oliiviöljyä salaatinkastikkeena. Enkä pane leivälle kuin kevytjuustoa tai sitten pelkästään margariinia. Kuvittelin siis ideani olevan aivan oma kunnes näin somessa saman idean. Se luovasta kokkaamisesta.

Hapnjuurileipomiseni on edelleen melko mielipuolista. Tein menneellä viikolla vaaleaa leipää ja rukiisia reissumiehiä. Kaikki onnistuivat. Täysrukiisissa reissumiehissä oli puuhaa, kun ne paistamisen jälkeen piti halkaista. Muutenkin ruistaikina on työlästä käsitellä ja kohoaa hitaasti. Mutta maku korvaa kaiken, hapanjuurireissumiehet ovat paljon, paljon maukkaampia kuin kaupan.

Köynnöskukat ovat kasvaneet hyvin. Tosin kukkia on enää vain krasseissa ja mustasilmäsusannassa. Edelleen lannoitan ja kastelen niitä, kun täällä on ollut ihanan aurinkoisia ja lämpimiä syyspäiviä.Kuva ei anna oikeutta kasvuston runsaudelle.

Olen alkanut nukahtaa miehen puheiden perusteella jo kello 22 maissa tietsikka tai kirja sylissä. Luulin, että tällainen kausi olisi jo ohi. Opin laittamaan kirjan tai tietsikan syrjään, kun tunsin olevani hyvin väsynyt. Nyt pitää kasata tyynyjä sängyn viereen, ettei tietsikka pudotessaan menisi rikki. Herään seitsemän kahdeksan maissa.

Syksy sai mielestäni tulla. Niin syksy riisuu lehdet puista. Syksy oli aikaisemmin lempivuodenaikani. Nyt on kevät ja kesä. Ehkä tämäkin liittyy ikääntymiseen. Mahdollisesti vanhoja luita kolottaa kylmällä. Nautin kesän helteistä ja kesä oli muutenkin ihana.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Talvetettu pelargonia alkoi kukkia, kun muistin laittaa sen ulos.

Kuinka saada liikunnasta rutiini?

 

Minä teen nykyisin reippaan kävelylenkin 3-5 kertaa viikossa. Tosin osa liikkumista on maleksia hitaasti metsässä ja nauttia. Osaan myös juosta korkokengissä. Liikkumisen ei tulisi olla liian totista. Käyn kuntosalilla kahdesti tai kolmesti viikossa.

Liikkuisin varmasti enemmän, jos minulla olisi parempi itsekuri. Näin kuuluu yleinen liikkumiseen yhdistetty harhaluulo.

Säännöllisesti liikkuvia ei kuitenkaan yhdistä suuri itsekuri, vaan se, että he ovat onnistuneet luomaan liikkumiseen rutiinin.

Liikuntapsykologian apulaisprofessori Keegan Knittle neuvoo tässä:

"Selvitä nykytilanteesi"

Jotta voisit asettaa realistisen liikkumistavoitteen, ensin on selvitettävä, paljonko ja millä tavalla liikut nyt. 

On hyvin yleistä, että liikunnan aloittava asettaa itselleen liian kunnianhimoisen tavoitteen, joka kaatuu omaan mahdottomuuteen.

"Sanotaan vaikka, että haluaisit juosta viidesti viikossa. Se on todella raju muutos, jos juokset nyt nolla kertaa viikossa", Knittle sanoo.

Saat lähtötilanteesta todellisen käsityksen, kun kirjaat liikkumisesi ylös seitsemän päivän ajan.

"Pohdi, miksi haluat liikkua"

Ennen kuin asetat itsellesi tavoitteen, pohdi hetkinen sitä, miksi juuri sinä haluaisit liikkua enemmän.

Ehkä olet kyllästynyt nuutuneeseen oloon ja kaipaat elämääsi endorfiineja. Ehkäpä myös haluaisit näyttää sporttisemmalta.  

"Syiden tunteminen on tärkeää, sillä kun tiedät syyt, voit hahmottaa, millaista fyysisestä aktiivisuutta tarvitset", Knittle sanoo.

Jos tylsistyt esimerkiksi juostessa, älä juokse vaan keksi itseäsi kiinnostava liikkumismuoto.

"Ihmiset jatkavat todennäköisemmin käyttäytymistä, josta he nauttivat."

"Aseta realistinen, mutta innostava tavoite"

Kun tiedät lähtötasosi ja tunnet, millainen liikunta edistää päämääräsi, aseta itsellesi seitsemän seuraavan päivän ajaksi liikkumistavoite.

Knittelin mukaan tavoitteen muotoilemiseen pätee kaksi nyrkkisääntöä:

1."Tavoitteen on oltava jotakin konkreettista, jonka toteutumista voi seurata."

2. Tavoite kasvattaaa edellisviikon liikuntamäärää maltillisesti."

Matkassa tai ajassa mitattuna 10-20 prosentin korotus edellisviikkoon verrattuna riittää.

"Jos olet tehnyt jotakin kerran viikossa, kaksi kertaa viikossa on ok, mutta älä hyppää kolmeen tai neljään", Knittle suosittelee.

"Kun asetat realistisia tavoitteita, joiden saavuttaminen on todennäköistä, etenet kohti suurempia tavoitteita ja sitä ihanneminää, joka juoksee viidesti viikossa, tai mistä ikinä haaveiletkaan", Knittle toteaa.

"Kirjaa liikuntakerrat kalenteriin"

Kun tavoitteesi on selvillä, kirjaa viikon liikuntahetket kalenteriin, vaikka et olisi kalenteri- ja kirjanpitoihminen.

Hyödynnä liikunnan ajoittamisessa edellisviikon kirjanpitoasi: voisitko esimerkiksi lisätä hieman liikuntaa niihin päivän hetkiin, joissa tulit liikkuneeksi edellisellä viikolla muutenkin?

"Seuraa onnistumistasi"

Mahdollisiin haasteisiin kannattaa pohtia ratkaisua jo etukäteen: onko sinulla hyvät varusteet, joissa voit liikkua ulkona myös viimassa ja sateessa? Ovatko ohjatut treenit sellaiseen aikaan, että ehdit mukaan? Miten toimisit, että aamulla tekeekin mieli painaa torkkua eikä lähteä lenkille?

Kaikille haasteille ei mahda mitään. On vääjäämätöntä, että elämä järjestää treenitaukoja, kuten flunssia ja noidannuolia.

"Jatka kunnes liikunnasta tulee tapa"

Kun olet päässyt hyvään alkuun, jatka samalla kaavalla. Aseta itsellesi seitsemän päivän välein realistinen, mutta hieman haastetta lisäävä viikkotavoite. Merkitse liikuntaa kalenteriin ja pidä liikkumisesta kirjaa.

Jonkin ajan päästä voit huomata vaikutuksia, joita lähdit liikkumiselta tavoittelemaan. Kun väsymys pienenee ja ryhti suoristuu, kiusaus palata entisiin tottumuksiin pienenee.

Kannattaa varautua siihenkin, että sohva voi vetää puoleensa vielä kuukausia.

Tavan syntyminen voi kestää viikosta tai kahdesta kuukausiin.

Liikkumisesta rutiini

Kun liikkkumisesta on tullut rutiini, ja olet saavuttanut fyysisen aktiivisuuden tason, ei ole enää välttämätöntä asettaa viikkotavoitteita ja seurata aktiivisuutta jatkuvasti.

"Kun puhutaan käyttäytymisen muuttamisesta, alkuvaiheessa tärkeää on toisto ja keskittyminen toiston tuomiin hyötyihin. Se lisää todenennäköisyyttä jatkaa käyttäytymistä", Knittle sanoo.

Vähitellen liikkumisesta tulee luonteva osa arkea, eikä siitä tarvitse muistuttaa itseään koko ajan.

Lähteet: Helsingin Sanomat 19.4.2025, kuvat Pixabay