Mitä on viisaus?

Olen miettinyt viisautta paljon. Olen yhdistänyt sen vanhoihin ihmisiin. Elämänkokemukseen ja empatiaan. Se on eri asia kuin älykkyys. Toki älykäs voi olla myös viisas.

Lyhyesti sanottuna viisas ihminen huomioi muut ja näkee isomman kuvan. Viisaaksi voi jopa opetella. Meillä viisaus yhdistetään vanhaan ihmiseen. Näin ei välttämättä ole.

Viisautta tukitaan nykyisin paljon useassa tieteessä, kuten psykologiassa, taloustieteessä, lääketieteessä ja kulttuuritieteessä.

Tutkimusten mukaan viisaat sietävät monimutkaisuutta,  epäselvyyttä, he ymmärtävät, etteivät tiedä kaikkea.

Viisauteen liittyy useita piirteitä: sosiaalinen päätöksenteko, käytännöllinen ymmärrys, tunteiden säätely, kyky arvioida omaa ajattelua, epävarmuuden sietäminen ja prososiaalisuus. Prososiaalisuus tarkoittaa empatiaa, epäitsekkyyttä sekä toimintaa, joka hyödyttää muita ja antaa iloa henkilölle itselleen. Minä olen kaukana noista piirteistä. En ole kovinkaan viisas.

Iän ja viisauden yhteys on kuitenkin vähintään ristiriitainen. Empiirisessä tutkimuksessa ei ole havaittu viisauden ja myöhemmän iän korrelaatiota, yhteyttä. Iän ja viisuden suhde on monimutkainen asia.

Jos nuorena ei tarkastele kriittisesti omaa käytöstään tai asenteitaan, niissä saattaa olla entistäkin sitkeämmin kiinni vanhana. Vanhatkin ihmiset voivat lipua kauas viisaudesta.

Tutkimusten mukaan on kuitenkin havaittu, että vanhemmat aikuiset välttivät vajoamista niin kutsuttuun "kokemushautaan". Se tarkoittaa taipumusta jäädä kiinni kapeaan elämänkuvaan, jos vuorovaikutusta tapahtuu vain oman sukupolven ihmisten kanssa. Tässä näkökulmassa ei ole yllättävää, että isovanhemmilla ja lapsenlapsilla on usein rikkaita ja eloisia suhteita.

Myös henkisyys on yksi viisauden osatekijä. Henkisyys yhdistyy merkittävästi parempaan mielenterveyteen ja hyvinvointiin, ja se ennustaa parempia tuloksia viisautta tutkittaessa.

Hiljattain on tutkimuksissa paljastunut, miten yksinäisyys voi jopa tyrehdyttää ihmisen viisastumista. Tälle tulokselle löytyy selitys kiertoteitse. Yllättävä tutkimustulos on, että ihmisillä yksinäisyys johtaa suoliston mikrobiston epätasapainoon. 

Suoliston mikrobit viestivät hermovälittäjäaineiden avulla aivojen emotionaalisiin ja kognitiivisiin keskuksiin.

Heikentyneen mikrobikannan ja yksinäisyyden yhteys nähdään erityisen vahvana vanhoilla ihmisillä.

Lähteet: Referaatti Helsingin Sanomat 19.7.2021, kuvat omat

Moni etsii koronan aikana tukea korkeammista voimista

 

 

Moni tukeutuu hengellisyyteen tai henkisyyteen tämän pandemian aikana. Tämä on usealla tutkimuksella todistettu. Minulle asia on jotenkin vieras nyt, kun tähän poikkeukselliseen aikaan on tottunut. Tuskinpa alussakaan harjoitin henkisyyttä tai hengellisyyttä tavallista enemmän.

Henkisyyttä minulle tarkoittaa esimerkiksi meditointi ja mindfulness, arvoni ja usko ihmisen henkiseen kehitykseen ja elämän tarkoitukseen. Olemme täällä oppimassa. Olen hengellinenkin: minulla on säilynyt lapsuuden usko Jumalaan ja siihen, että minulla on myös sielu - ei vain mieli -, jota ravita ja joka on kaunis asia. En kuitenkaan käy kirkossa, vaikka toisaalta haluaisin.

Niin, henkisyys ja hengellisyys ovat eri asioita. Ne menevät usein arkikielessä sekaisin. Henkisyydellä tarkoitetaan uskoa omiin arvoihin, ja elämän merkityksellisyyteen ja tarkoitukseen. Hengellisyys etsii vastauksia samoihin kysymyksiin, mutta lisänä on uskonnollisuus ja sen mukanaan tuomat arvot ja periaatteet. Uskonnon harjoitus erottaa hengellisyyden henkisyydestä.

Hengellisyyteen tukeutumista on avittanut Suomessa se, että kirkko on ollut näkyvässä roolissa kriisiavussa. Kyse on sekä hengellisyyden että käytännön avusta, esimerkiksi ruokakassien jaosta. Kirkon puhelin- ja verkkokeskusteluihin tulleet yhteydenotot ryöpsähtivät kasvuun keväällä. Ilmiö on tuttu 1990-laman ajasta. Silloinkin kirkko nousi kriisin keskellä monelle tärkeäksi tukipilariksi, joka tarjosi hengellisen avun lisäksi myös käytännön apua.

Kirkon tutkimuskeskuksen raporttien mukaan erityisesti nuoret ihmiset haluavat keskustella pandemian aikana kuolemaan ja sairauksiin liittyvistä peloistaan.

Etenkin alle 30-vuotiaille kuolevaisuuden kohtaaminen tuli enemmän todeksi. He ymmärsivät, että tämä kriisi voi viedä nuorempiakin ihmisiä.

Varsinkin länsimaissa perinteinen uskonnollisuus on vähentynyt. Suomessakin kirkon jäsenmäärä on supistunut vuodesta toiseen. Samaan aikaan uudenlainen uskonnosta riippumaton henkisyys on lisääntynyt erityisesti nuorten aikuisten keskuudessa. Elämän merkityksellisyyttä etsitään meditaatiolla, mindfulnessilla, joogalla ja self help-oppailla. Olenkohan minä nuori aikuinen kuin meditoin sun muuta.

Esimerkkinä henkisyydestä on Helsingin Kalliossa asuva Auro Airaskorpi, joka on huomannut, että hänen joogaharrastus on ollut poikkeusajan tuki ja turva. Hän sanoo:"Olen miettinyt, miten pärjäisin näinä poikkeusaikoina, jos minulla ei olisi joogan tuomia työkaluja apunani."

Airaskorven mukaan vuosien joogaharrastus on kehittänyt kykyjä olla läsnä ja tyytyväinen siitä, mitä on. Tämä oli avuksi etenkin keväällä, kun muista harrastuksista ja sosiaalisista kontakteista joutui luopumaan. Joogalla hän on löytänyt pienentyneestä elämänpiiristä elämänilon ja onnellisuuden.

"Kevään mullistukset oli helpompi ottaa vastaan, kun oli harjoitellut löytämään tyytyväisyyden ja rauhan itsestään eikä ulkopuolisista olosuhteista."

Lähteet: Helsingin Sanomat 22.11.2020, kuvat omat