Mitä on viisaus?

Olen miettinyt viisautta paljon. Olen yhdistänyt sen vanhoihin ihmisiin. Elämänkokemukseen ja empatiaan. Se on eri asia kuin älykkyys. Toki älykäs voi olla myös viisas.

Lyhyesti sanottuna viisas ihminen huomioi muut ja näkee isomman kuvan. Viisaaksi voi jopa opetella. Meillä viisaus yhdistetään vanhaan ihmiseen. Näin ei välttämättä ole.

Viisautta tukitaan nykyisin paljon useassa tieteessä, kuten psykologiassa, taloustieteessä, lääketieteessä ja kulttuuritieteessä.

Tutkimusten mukaan viisaat sietävät monimutkaisuutta,  epäselvyyttä, he ymmärtävät, etteivät tiedä kaikkea.

Viisauteen liittyy useita piirteitä: sosiaalinen päätöksenteko, käytännöllinen ymmärrys, tunteiden säätely, kyky arvioida omaa ajattelua, epävarmuuden sietäminen ja prososiaalisuus. Prososiaalisuus tarkoittaa empatiaa, epäitsekkyyttä sekä toimintaa, joka hyödyttää muita ja antaa iloa henkilölle itselleen. Minä olen kaukana noista piirteistä. En ole kovinkaan viisas.

Iän ja viisauden yhteys on kuitenkin vähintään ristiriitainen. Empiirisessä tutkimuksessa ei ole havaittu viisauden ja myöhemmän iän korrelaatiota, yhteyttä. Iän ja viisuden suhde on monimutkainen asia.

Jos nuorena ei tarkastele kriittisesti omaa käytöstään tai asenteitaan, niissä saattaa olla entistäkin sitkeämmin kiinni vanhana. Vanhatkin ihmiset voivat lipua kauas viisaudesta.

Tutkimusten mukaan on kuitenkin havaittu, että vanhemmat aikuiset välttivät vajoamista niin kutsuttuun "kokemushautaan". Se tarkoittaa taipumusta jäädä kiinni kapeaan elämänkuvaan, jos vuorovaikutusta tapahtuu vain oman sukupolven ihmisten kanssa. Tässä näkökulmassa ei ole yllättävää, että isovanhemmilla ja lapsenlapsilla on usein rikkaita ja eloisia suhteita.

Myös henkisyys on yksi viisauden osatekijä. Henkisyys yhdistyy merkittävästi parempaan mielenterveyteen ja hyvinvointiin, ja se ennustaa parempia tuloksia viisautta tutkittaessa.

Hiljattain on tutkimuksissa paljastunut, miten yksinäisyys voi jopa tyrehdyttää ihmisen viisastumista. Tälle tulokselle löytyy selitys kiertoteitse. Yllättävä tutkimustulos on, että ihmisillä yksinäisyys johtaa suoliston mikrobiston epätasapainoon. 

Suoliston mikrobit viestivät hermovälittäjäaineiden avulla aivojen emotionaalisiin ja kognitiivisiin keskuksiin.

Heikentyneen mikrobikannan ja yksinäisyyden yhteys nähdään erityisen vahvana vanhoilla ihmisillä.

Lähteet: Referaatti Helsingin Sanomat 19.7.2021, kuvat omat

Mokat kuuluvat elämään

 

Minulla on ollut elämässäni suuria ja pieniä mokia. Pienet mokat ovat esimerkiksi sellaisia, että olen unohtanut viikkopalaverin tai kokouksen. Satojen henkien tilaisuudessa olen kerran pari esimerkiksi mokannut itseni esittelemisessä, olen sanonut valmistumisvuoteni kymmenien, kymmenien vuosien taakse. Olen yrittänyt peittää mokaani sanomalla, ei kun, ei kun, sitten sanomalla oikean valmistumisvuoteni.

Menneisyydessä mokasta seurasi näyryytys ja häpeä. Nykyisyydessä siihen suhtaudutaan yleensä toisin: moka on mahdollisuus, ei maailmanloppu.

Lapsuuden kokemukset ovat tärkeitä siinä, miten opitaan suhtautumaan mokiin, ovatko ne elämään kuuluvia vai maailmanloppu. Lapsi tarvitsisi kannustavan asenteen vanhemmiltaan, jotta hän ymmärtää mokatessakin olevansa kuitenkin rakastettu ja hyväksytty.

Koulussa annettiin jopa arvosana käytöksestä ja huolellisuudesta. Jos oppilas teki jonkin virheen, hänet saatettiin laittaa luokkahuoneen nurkkaan häpeämään. Tästä minulla on hyvin selvä muistikuva. Sisikoni maalasi kynteni mustiksi. Alakoulun opettaja huomasi tämän ja käski luokan eteen näyttämään kynteni ja sen jälkeen nurkkaan häpeämään.

Suomalainen kulttuuri on edelleen suorituskeskeinen, ja onnistuminen ja menestyminen on tavoiteltavia asioita. Silti suhtautuminen mokiin on hiljalleen sallittua.

Moka on merkki siitä, että ihminen on vielä matkalla. Mokat ja sählääminen ovat tärkeitä sen takia, että ne opettavat armollisempaa suhtautumista epätäydellisyyteen ja virheiden tekemiseen. Elämä kapeutuu, jos pelaa aina varman päälle ja välttää mokaamista.

Epäonnistumisen pelko voi estää luovien, uusien ratkaisujen kokeilemista ja omaksumista. Moka voi tuntua aluksi kirvelevältä, mutta kannattaisi ajatella, että muistaako sitä esimerkiksi viiden vuoden jälkeen. Mokasta on ehkä syntynyt hauska tarina, joka saa nauramaan. Huumori onkin yksi tärkeimmistä keinoista selviytyä mokista.

Miten päästä mokista eteenpäin? Tähän on paljon vastauksia Voi hyvin-lehdessä:

"1. Piehtaroi häpeässä

Häpeä on luonnollinen sosiaalinen emootio, eikä siitä tarvitse päästä eroon, ellei se päälle  viikoiksi, kuukausiksi tai vuosiksi. Häpeän tehtävä on pitää käyttäytymisessämme jonkinlainen tolkku. Sen avulla huomaamme, jos käyttäytymisemme ei ole aivan kohdillaan.

2. Puhu jonkun kanssa

Puhuminen turvallisen ihmisen kanssa ja mokan jakaminen lievittää tuskaa ja auttaa selvittämään tapahtunutta.

3. Lohduta itseäsi

Mieti, miten lohduttaisit mokannutta itsellesi tärkeää, rakasta ihmistä, ystävää, puolisoa tai lasta ja yritä soveltaa sitä itseesi.

4. Hyväksy moka

Ajattele, että kasvat ihmisenä, kun hyväksyt mokan osaksi omaa itseäsi. Et ole sen jälkeen välttämättä parempi ihminen, mutta olet enemmän ihminen. Kanssasi on kivempi olla, kun olet yhtä epätäydellinen kuin muut.

5. Muista, että tekevälle sattuu

Jos ei tee koskaan mitään, ei satu mokia eikä mitään muutakaan. Mokaaminen on sen merkki, että olet uskaltanut tehdä jotain. Onnittele itseäsi siitä."

Lähteet: Voi hyvin 8/2021, kuvat omat