Onko työpaikallasi lusmu?

 

Lusmuilmiö on yleinen. Melkein joka työpaikassa on oma Lusmunsa. Ennen kuin tuomitsee, kannattaa miettiä, miksi joku välttelee töitä.

Syitä saattaa olla monia. Lusmuilu voi johtua esimerkiksi työstressistä ja ylikuormituksesta. Voimavarat on vähissä ja se aiheuttaa tehottomuutta.

Alentunut työteho saattaa liittyä myös henkilökohtaisiin asioihin. Yksityiselämän ongelmat näkyvät helposti töissä. Tällöin työmotivaatio ei ole korkealla eikä pysty keskittymään. Tietysti voi olla niinkin, että joku on yksinkertaisesti laiska, mutta se ei ole aina välttämättä pääsyy lusmuiluun.

On myös mahdollista, että lusmuilija on väärässä työpaikassa ja hänellä on motivaatio hukassa.

Toisten työntekijöiden reaktio lusmuiluun on usein kiukku ja ärsyyntyminen. Ajatellaan, että nyt jää enemmän tehtävää muille. Esimerkiksi hoitoalalla on töitä, jotka jonkun on tehtävä, niitä ei yksinkertaisesti voi jättää tekemättä. Kun joku tekee vähemmän kuin muut, loput työt kasaantuvat oikeasti muille.

Sitten kun tunnolliset ja ahkerat ihmiset paikkaavat muiden työtaakkaa, he voivat väsyä ja joutua sairaslomallekin.

Lusmuilusta aiheutuu juoruilua, jopa riitoja. Työpanoksia saatetaan alkaa vertailla ja samalla kytätään, milloin työkaveri tulee töihin ja milloin hän sieltä lähtee.

Mitä lusmuiluille voisi tehdä? Paras tapa on asian ottaminen puheeksi lusmuilijan kanssa, mutta kuitenkin mahdollisimman kohteliaasti ja arvostavasti, ei kannata hyökätä tai syyllistää.

Jos tilanne ei muutu, asian voi ottaa puheeksi esimiehen kanssa. Viime kädessä työn ohjaaminen kuuluu työnantajan vastuulle. Monelle voi olla kuitenkin korkea kynnys mennä puhumaan asiasta pomolle. Se koetaan juoruiluksi.

Joskus lusmuilija on työpaikan hauskin ihminen, jonka kaikki aika menee muiden viihdyttämiseen - töille ei juuri jääkään aikaa.

Lähteet: Helsingin Sanomat 24.6.2021, kuvat Pixabay

 

Eläinten eleitä

 

Sinä halaat rutistaen koiraa, mutta tästä ei koira välttämättä pidä.  Rutistus ei ole koiran luontaista käytöstä. Koira kääntää katseensa muualle ja se saattaa myös läähättä tai lipaista kuonoaan. Tämä postaus perustuu tutkija Sonja Kosken ja eläinten käyttäytymistieteen tohtori Helena Telkänrannan ajatuksiin.

Ihmisellä on voimakas tarve koskettaa. Joten me ajattelemme, että se on muillekin eläimille yhtä palkitsevaa. Esimerkiksi hevosta taputetaan kaulalle, kun se on tehnyt jotakin hyvin. Tämä voi olla hevoselle epämiellyttävä ja hämmentävä teko.

Hevoset ei tao toisiaan eturaajoilla. Sen sijaan ne nykivät hampaillaan hellästi toisen hevosen harjan tyvestä. Se on pieni ja kevyt kosketus.

Eläinten ymmärtämisellä on paljon merkitystä. Mitä paremmin ymmärtää eläinten  tunteita, sitä paremmin eläintä kohdellaan hyvin.

Koirilla ja kissoilla on  esimerkiksi  paljon tuki- ja liikuntaelinvaivoja.  Elänten kipu voi jäädä ihmiseltä kuitenkin herkästi  huomaamatta.

Esimerkisi kroonisesta kivusta kärsivän koiran liikkeet muuttuvat jäykemmiksi tai askel lyhyemmäksi. Koira saattaa  olla myös ärtyisämpi kuin ennen. Se saattaa tuijottaa tyhjyyteen ja sen silmien väliin tulee pystysuunnassa ryppy.

Koirien kivun tunnistaminen on tärkeää, sillä kipu on yleensä hoidettavissa lääkkeillä ja fysioterapialla.

Toinen tuntemus, joka jää ihmisiltä helposti huomaamatta, on lemmikin pelko. Pelkäävän kissan silmät avautuvat pyöreiksi ja korvat kääntyvät sivulle. Pelkäävän linnun höyhenet painautuvat lähemmäs ihoa ja kaula ojentuu niin, että lintu näyttää hieman hoikistuvan.

Useimmat eläimet voivat kokea perustunteet, kuten pelon, ilon, surun, kiintymyksen, vähintään yhtä vahvasti kuin ihmiset. Ihminen kuitenkin pystyy  eläintä monimutkaisempaan älylliseen ajatteluun.

Eläimet elävät enemmän tässä ja nyt. Ihmisen ajattelu on usein menneessä ja tulevassa.

Monet eläimet tuntevat myös, kumppanin menetyksen aiheuttavaa surua; leikkisyyttä, ystävyyttä. Ystävyydellä on väliä kaikille laumaeläimille.

Etenkin kissoja ja hevosia voidaan pitää toisinaan kostonhimoisina, älykkäinä otuksina, jotka punovat ilkeyksiä. Mielikuva ei pidä paikkaansa. Jos kissa pudottaa vaikkapa kristallivaasin hyllyltä, se ei tee sitä ilkeyttään vaan siksi, että sillä on tylsää ja se haluaa leikkiä.

Kun koira puree omistajansa postin riekaleiksi, se saattaa näyttää siltä, että se häpeää silmät  päästään. Kyse on kuitenkin muusta. Eläimet osaavat tulkita ihmisten tunteita tarkasti. Koirat, kissat ja hevoset havaitsevatkin jo pienet lihasten jännittymiset ja kireän äänensävyn.

Kun esimerkiksi koira näkee, että omistaja on vihainen, se huolestuu. Tällöin koira saattaa painua matalaksi, heiluttaa häntäänsä ja kääntää korvansa taaksepäin. Tällä tavalla se yrittää rauhoitella ihmistä.

Koiralle yhdessäolo on tärkeää, joten yksinoloa pitäisi harjoitella jo pennusta lähtien aluksi vähän kerrallaan, jotta koira oppii tuntemaan olonsa rauhalliseksi. Ahdistunut koira rauhoittaa ja lohduttaa itseään pureskelemalla. Koira voi esimerkiksi järsiä kenkiä, koska niissä on rakkaan omistajan tuoksu. Koira ei protestoi vaan se yrittää keksiä keinoja, joilla paha olo helpottuu.

Stressi lisää nisäkkäillä virtsan eritystä ja nopeuttaa ruoansulatusjärjestelmää, jolloin ne saattavat pissiä tai kakata sisälle.

Lähteet: Referaatti Helsingin Sanomat 20.10.2022, kuvat Pixabay

  

Suomalaiset syövät liikaa lihaa

Suomalaiset kuluttivat vuonna 2017 keskimäärin 81 kiloa lihaa per asukas. Ympäristön ja terveyden kannalta hyvässä ruokavaliossa syödään lihaa vain 30 kiloa vuodessa. Nykyinen lihankulutus on ilmastolle ja luonnolle kestämätön. Se haittaa myös terveyttä.

Eläinperäinen tuotanto vie 83 prosenttia maailman ruokatuotannon käytössä olevasta pinta-alasta.

Kasvisperäisessä ruokatuotannossa yksi hehtaari riittää ruokkimaan neljä kertaa enemmän ihmisiä kuin eläinperäisessä ruokatuotannossa.

Yli 70 prosenttia kaikista maatalouden ilmastopäästöistä syntyy eläinperäisen ravinnon, kuten maitotuotteiden ja lihan, tuotannosta.

Eläinperäinen tuotanto on suurimpia syitä maailman villieläinten määrän romahtamiseen. Metsien raivaaminen ruoan tuotantoon ajaa villieläimet ahtaalle.

Jotta suomalaiset söisivät enemmän kasviperäistä ravintoa, sen on oltava halpaa, herkullista ja helppoa.

Poliittisten päättäjien on säädettävä tukipolitiikkaa ja muita rahoitusvälineitä ohjaamaan kuluttajien ruokakäyttäytymistä ympäristön kannalta parempaan suuntaan.

Lehmänmaito maksaa tukipolitiikan takia vähemmän kuin kasviperäinen maito, vaikka lehmänmaidon ympäristövaikutukset ovat moninkertaiset verrattuna kasviperäisiin maitoihin.

Tiivistynyt keskustelu ilmastonmuutoksesta on saanut viidesosan suomalaisista vähentämään lihansyöntiä.

Lihankulutuksen vähentämiseen kannustaa ympäristön lisäksi terveys. Liiallinen lihankulutus on yhteydessä esimerkiksi kakkostyypin diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin ja suolistosyöpiin.

Lähteet: Helsingin Sanomat 20.3.2019, kuvat Pixabay

Kaamosajan herkuttelu

 

Nyt kaamosaikana minulla tekee mieli hiilihydraatteja ja makeaa. Juustovoileipiä ja suklaata. Olen yleensä lihonut kaamosaikana muutaman kilon, vaikka en ole tuntenut kaamosväsymystä. Nyt laihdutan, ja kaamossyöpöttely on pidettävä lempeästi kurissa. Noin kerran viikossa  herkuttelen yhden illan. Tai milloin siltä tuntuu.En syö aivan lautasmallin mukaan, koska lautasellani on kaksi kolmas osa kasviksia ja yksi kolmas osa jotakin proteiinia esimerkiksi papupihvejä ja falafel-pyöryköitä. Lisäkettä en syö.

Kaamoskiloja joka kolmennella

Kaamosväsymys ja kaamosmasennus on pidettävä erillään. Varsinaisesta kaamosmasennuksesta kärsii noin kaksi prosenttia ihmisistä.

Joka kolmannella suomalaisella on kuitenkin kaamosoireita. Pimeyden lisääntyminen laskee mielialaa, väsyttää ja saa syömään rasvaista ja makeaa. Myös sisäinen kello ja nälkäviestit menevät sekaisin. Kaamos sotkee elimistön hormonitoimintaa, myös nälän ja kylläisyyden tunteiden synnyttämiä hormoneja.

Tunnesyömistä vai nälkä?

Kaamoskiloja tulee siis ikävän helposti.Varsinkin tunnesyöjät ja syömistään vahvasti kontrolloivat ovat otollista maaperää. Kaamosväsymys voi moninkertaistaa ahmimiskohtaukset ja herkuttelun tarpeet.Tunnesyömisessä tukahdutetaan vaikeita tunteita.

Jos syö liian pienen aamupalan ja lounaan, illalla on niin iso nälkä, että se synnyttää tunnesyömisen kokemuksia. Jos kaamos saa aikaan tunnesyömistä tai muita syömiskohtauksia ja hallitsematonta makeanhimoa, paino voi nousta jopa kilon viikossa tai nopeamminkin.

Lempeää puhetta syömiseen

Lempeä puhe kannattaa aina. Tutkimuksissa on osoitettu sen tasapainottavan syömistä. Ruokaan on hyvä suhtautua joustavasti ja sallivasti. Lempeä ruokasuhde toimii kuitenkin vain, jos syömisen perusasiat ovat kunnossa.

Sallivuus on hyvästä, jos syö jo riittävän monipuolisesti ja säännöllisesti. Jos ateria- ja unirytmi on sekaisin, ja ruokaan liittyy paljon negatiivisia ajatuksia ja kieltoja, ei seuraa hyvää, jos yhtäkkiä syö kaiken, mitä tekee mieli.

 Aamiainen kuin kirkasvalo

Riittävä syöminen aamusta auttaa nälän säätelyssä. Silloin jaksaa hyvin koko päivän, eikä iltaa kohti tule voimakkaita mielitekoja. Aamiaisen tulisi sisältää 300-500 kaloria. Riittävä aamiainen suojaa tutkitusti myös kaamosoireilta. Se normalisoi elimistön sisäistä kelloa, kuten aamuinen kirkasvalohoitokin. On kuitenkin haasteellista syödä kunnolla, koska aamunälkä voi kaamosaikaan häipyä täysin.

Kasvikset

Kasvisten sisältämät antioksidantit ja muut yhdisteet vaikuttavat mielialaa parantavasti. Kasvisten runsaaseen käyttöön olisi hyvä oppia jo ennen pimeää aikaa, koska väsyneenä kasvikset tipahtavat ensimmäisenä lautaselta pois, ellei niitä kokkaa rutiinilla.

Monipuolinen ruokavalio ylipäätään pitää yllä hyvää mieltä. Tutkimusten mukaan näyttää siltä, että ainakin täysjyvävilja, omega-3-rasvahapot, pähkinät ja siemenet auttavat siinä.

Kun aamiainen ja lounas on riittävä ja muutenkin syö fiksusti, voi syödä, mitä tekee mieli. Jos tulee kuitenkin syömiskohtauksia, kannattaa muistaa, että vaikka paketti ei ole ihan vielä kasassa, on jo oppinut paljon ja on hyvällä tiellä.

Lähteet: Referaatti Hyvä Terveys 13/2022, kuvat Pexels

Surutyöni 125.

Rakas niin rakas  22-vuotias Vera-tyttäremme kuoli yllättäen nukkuessaan. Hän oli terve ja hyväkuntoinen molekyylibiologian opiskelija. Kuolinsyytä ei löydetty kuolinsyytutkimuksissa. Teen surutyötä.

Veraa on ollut erittäin kova ikävä tämän viikon. Jos ikävä voi nyt pahemmaksi muuttua. Ehkä se johtuu joulun lähestymisestä. Vera ei tule nyt joululomalle. Ei vietä joulua meidän kanssa.

Minä näen Veran usein vähän samannäköisissä tytöissä, kun pyörin tuolla kylällä. Samoin elokuvissa ja sarjoissa on Veran näköisiä tyttöjä. Tulee hetken ajatus, että se on Vera. Mutta hetki menee ohi. Vera ei ole enää täällä. Ei koskaan!

Lieneekö kaamosväsymyskin, vaikka aikaisemmin minulla ei ole ollut sitä, paitsi hiilihydraattihimoa. Mutta nyt väsyttää. Mielessä on tyhjyys. En jaksa käydä ulkona lenkillä tai kävellä metsässä. Usein aamuisin iskee paniikkikohtaus, vaikka olen vielä puoliunessa. Siihen ei auta enää kylmä suihku, syvähengitysharjoitukset ja hengityksen pidättämisharjoitukset. Silti käyn joka aamu kylmässä suihkussa. Se kuitenkin vähän vähentää hälinää mielessäni. 

Tuntuu, että olen uponnut  järviveteen, ja jäät raastaa rikki kurkun. Kuolen ja pääsen Veran luokse. Niin paljon haluan, haluan olla hänen lähellään.

Laihduttaminen on edistynyt noin kahden viikon aikana kilon putoamisella. Nyt kaamoksessa on haasteellista laihduttaa, kun on hiilihydraattihimoja. Pidän himot kurissa, mutta sallin välillä itselleni herkkuiltoja: syön suklaata, salmiakkia ja juustovoileipiä.

Rakas Siiri-kissa on edelleen kadoksissa. Miten hän voi tässä pienessä pakkasessa? Tunnen kauhua.

Siiri nukkuu kukkaruukussa peikonlehden kanssa.

Keskittyminen voi olla vaikeaa

Keskittymiskyvystä ei ole selkeää dataa, mutta koulumaailmasta tulevien viestien mukaan lasten keskittymiskyky on heikentynyt. Aikuisilla keskittymishäiriöitä, kuten ADHD:ta, diagnosoidaan enemmän kuin ennen.

Työssä uuvutaan aiempaa useammin ja stressiä koetaan enemmän. Tämä saattaa liittyä aiempaa nopeampaan tempoon. Asiasta toiseen hyppiminen ja multitaskaaminen voi aiheuttaa keskittymiskyvyttömyyttä ja stressiä.

Myös elämäntilanne vaikuttaa keskittymiskykyyn ja aivojen terveyteen. Jos on paljon huolia, murheita, pelkoa ja pettymistä, ajattelun selkeys katoaa.

Työikäisten keskittymiskyvyn huonontumisessa ja unohtelussa on harvoin taustalla aivosairaus. Elämässä on vain niin paljon kuormittavia asioita, että ne heijastuvat aivojen toimintaan. Kun niitä saa korjattua, keskittymiskyky alkaa elpyä.

Univaje - olipa sen syynä innostava puuha tai huolet - häiritsee aivoja. Syvässä unessa muistot siirtyvät pitkäkestoiseen muistiin. Jos sitä ei ole riittävästi, muistijäljet jäävät pinnallisiksi ja oppiminen vaikeutuu. Unen aikana syntyy myös hermosolujen uusia yhteyksiä ja kuona-aineita poistuu aivoista. Kun unta on liian vähän, prosessit jäävät kesken, ja se heikentää keskittymiskykyä.

On normaalia, että vireystila myös vaihtelee päivän aikana. Kukaan ei ole tehokas kahdeksan tuntia putkeen. Jos päivän tehtäviin pystyy itse vaikuttamaan, kannattaa ottaa huomioon, milloin itse on yleensä vireä ja tuottelias.

Jos edessä olevaan työhön on vaikea tarttua tai ajatus ei kulje, vireystila ei ehkä ole sopiva. Silloin kannattaa ottaa tauko ja yrittää hetken päästä uudelleen.

Yksi mielenkiintoinen tutkimustulos keskittymiskyvyttömyydestä on se, että sen taustalla voi olla myös tylsyyden pakoilua. Tehtävä voi olla niin vastenmielinen, että ennemmin hyppii asiasta toiseen. Tämä ei  tee hyvää aivoille. Se kuluttaa energiaa ja aiheuttaa enemmän stressiä.

Avuksi kannattaa joskus ottaa tylsyyden sietämisharjoittelu. Siihen tarjoutuu  hyviä tilaisuuksia joka päivä, esimerkiksi kaupan kassajonossa. Entä jos jonossa ei räpläisikään kännykkää vaan antaisi silmien ja aivojen levätä?

Keskittymiskykyä voisi parantaa miettimällä työn palastelua pienempiin tavoitteisiin ja nakuttaa pienempiä osia yksitellen pois to do-listalta. Myös mindfulness-harjoitukset voisivat parantaa keskittymistä.

Joskus huomaa, että oli helppo keskittyä. Silloin on voinut päästä flow-tilaan, jossa aika unohtuu ja keskittyminen on optimaalista. Olisi tärkeä tunnistaa syvän keskittymisen hetket ja tuoda niitä lisää arkeen - silloin aivot treenautuvat ja keskittymisen tilaan pääseminen helpottuu muissakin tilanteissa.

   Lähteet:  Lähde kadonnut, ehkä Hyvä Terveys viimeisin numero. Kuvat: Pexels

Nukahtaminen

 

Minulle nukahtaminen on onneksi helppoa. Mutta koputan puuta. Olen mielettömän onnellinen tästä lahjasta. Nukahdan  tahattomasti  katsellessani läppäriltä Yle Areenan ohjelmia, joskus katson myös Netflixiä. Nukuttuani läppäri sylissä havahdun muutaman tunnin päästä hereille ja panen läppärin pois. Nukahdan uudelleen. Kirjan kanssa en nukahda, se on ehkä vaativampaa ja enemmän keskittymiskykyä vaativaa kuin passiivisesti kuvavirran seuraaminen.

Ihmiset jaetaan aamu- ja iltavirkuiksi, mutta suurin osa edustaa välimuotoa. Ihmiset sietävät univajetta eri tavoin. Toisilla univaje ei vaikuta lainkaan työtehoon ja tarkkuuteen, kun taas joillekin työskentely muuttuu lähes mahdottomaksi.

Iso osa ihmisistä on virkeitä kello 19-21 välillä ennen kuin unipaine alkaa vaikuttaa. Tätä kutsutaan unelta kielletyksi alueeksi, koska silloin ison osan ihmisistä on vaikea nukahtaa.

Yöllä kello 3-5 ihminen on väsyneimmillään. Toinen väsymyshuippu on iltapäivällä kello 14-16. Tästä puhutaan lunch dippinä. Mitä huonommin on nukkunut, sitä voimakkaampi iltapäivän väsymyspiikki on. Iltapäiväväsymystä pahentaa se, jos syö lounaaksi nopeita hiilihydraatteja, kuten esimerkiksi pastaa. Tällöin verensokeri nousee ja laskee äkillisesti ja voimakkaasti, mikä väsyttää.

Aikuisen vuorokauden unen tarve on tavallisesti 7-9 tuntia. Alle kuutta tuntia pidetään liian vähäisenä - paitsi niille, jotka ovat geneettisesti lyhytunisia ja selviävät mainiosti alle kuuden tunnin yöunilla.

Töissä, jos mitenkään on mahdollista, yksi toimiva tapa pitää taukoa, on ottaa nokoset. Kansainvälisen tutkimusnäytön mukaan 15-30 minuutin nokostauolla on 2-3 tuntia kestävä virkistävä vaikutus. Jos nokosten vaikutuksen haluaa optimoida, kannattaa juoda kahvia ennen nokosia. Kofeiini vaikuttaa viiveellä ja ehkäisee heräämisen jälkeen tokkuraa.

Kannattaisi miettiä, minkälainen työrytmi on paras itselle: Milloin kannattaa tehdä ajattelua, keskittymistä ja innovointia vaativia tehtäviä? Milloin tehdä rutiininomaisempaa työtä? Kun löytää itselleen sopivan työrytmin, pysyy vireämpänä.

Lähteet: Helsingin Sanomat 14.1.2021, kuvat omat