lauantai 6. lokakuuta 2018

Lisäpotkua smoothieen



Sain Hyvinvoinnin.fi kanssa yhteistyönä testattavakseni puhdistamo Premium viherjauhe+maitohappobakteerijauheen.

Tämä tuote on siitä oivallinen, että siinä on muun muassa vehnän- ja ohranoraan, pinaatin, nokkosen lisäksi myös probiootteja eli maitohappobakteereja.

Syön yleensä probiootteja ravintolisänä, koska en käytä juurikaan maitotuotteita. Enkä siis hapanmaitotuotteitakaan. Paitsi vihersmoothien nesteenä piimää. Nyt saan tällä jauheella tarpeeksi probiootteja. Eikä niitä enää tarvitse syödä kapseleina.

   Inkivääri josta käytän noin neljäsosan yhteen smoothieannokseen Siitä riittää koko perheelle.
   Teen smoothieta litran kerrallaan.
     

Teen joka toinen päivä vihersmoothien ja joka toinen päivä marjasmoothien, jossa käytän nesteenä soijamaitoa. En pidä sellaisten smoothien mausta, joissa on marjojen ja hedelmien lisäksi vihanneksia tai toisin päin. Minusta hedelmät ja marjat ja vihannekset eivät yhdessä maistu hyvältä.

                         Varsiselleri, sopiva annos litran smoothieen.



Smoothien kuuluu maistua hyvältä, jotta sen tekemisestä tulee tapa. Olen kirjoittanut aiemmin Smoothie jutun, jossa on mitä erilaisempia smoothieita.

Premium viherjauhe+probiootit sopii hyvin vihersmoothieeni. Teen vihersmoothien usein varsiselleristä, inkivääristä, nokkosesta ja voikukan lehdistä. Kesällä kerään nokkoset ja voikukat omalta pihaltani. Talvella korvaan voikukan ja nokkosen lehtikaalilla ja pinaatilla. Nesteenä on siis piimä.

               Nokkonen

Varsiselleri parantaa vastustuskykyä, panee nesteet liikkeelle, pursuaa antioksidantteja. Inkivääri hoitaa erityisesti niveliä sekä antaa raikastavaa poltetta smoothieen. Nokkosen terveellisyyden tietää varmaan kaikki. Paljon vitamiineja, hivenaineita, rautaa. Voikukan lehdet sisältävät nekin paljon vitamiineja. Ja kansanviisauden mukaan ne puhdistavat maksaa.

                  Voikukan lehdet

Inkiväärin käytän kuorineen, mutta se on huuhdeltava kunnolla. Samoin varsiselleri. Koska ne tulevat ulkomailta. Nokkoselle ja voikukalle riittää huljautus vedessä.


Smoothie maistuu aivan rutisevan terveelliseltä, ja tykkään sen  kirpeästä mausta. Kun nautiskelen sitä aamulla, herään varmasti  kunnolla ja pirteänä. Ja olen valmis päivän koitoksiin.



Nautitko sinä smoothieta? Mikä on lemppari smoothiesi?


Lähteet: omat, kuvat omat


perjantai 5. lokakuuta 2018

Päivän takki ja viisikymppisen naisen koettelemuksista



Taasen päätin pasteerata valokuvissa. Ja tietty vähän yrmeänä. Kun on edelleen tämä valovauskammo. Mutta opettelen sitkeästi. Kuvat otti ystäväni Arja, joka asuu aivan naapurissa. Ja tulee aina apuun, jos on kamala kiirus saada kuvat perjantain juttuun. Miehellä oli paljon työkiireitä. Tällä kertaa Arjakaan ei saanut minua hymyilemään. Vaikka kuinka yritti. Taidan olla naispuolinen Mielensä pahoittaja.


Kaivoin kaapista tämän kolme vuotta vanhan värikkään Desigualin takin. En ole sitä käyttänyt, koska se on ollut liian suuri. Mutta nyt kun olen kilpirauhasen vajaatoiminnan ansiosta saanut painoa muutaman kilon lisää, takki istuu paremmin.

Kilpirauhasen vajaatoimintaani liittyy myös väsymys, ainainen vilu, hiusten lähteminen. Ja melkein pahimpina kaikista oireista silmäluomien turpoaminen. Mikä saa minut näyttämään siltä, että olisin reippaanpuoleinen alkoholisti. Mutta edelleen takki on yhtä numeroa liian suuri. Kuten miltei kaikki vaatteeni. Mistähän tämäkin tulee? Ostin takin aikoinani 60 prosentin alennuksella.


Näin menee reilu viisikymppisen elämä: Äyskäisempä mitä tahansa. Kuiskitaan. Että sillä on ne. Siis vaihdevuodet.

Mutta hemmetti kun vielä ei ole kohta 53-vuotiaanakaan. Eikä mitkään merkit viittaa siihen. Melkein toivon niitä vaihdevuosia. Kun kaikki olettavat. Että minulla on ne.


Toisaalta aika monet tietävät, että olen kova sanomaan. Yhtä sun toista.

Olen nainen parhaassa iässä. Siis omasta mielestäni. Olen vihdoinkin täysi oma itseni. En kumartele ketään. Enkä mairittele ja mielistele ketään.

Ja äijät! Tänäkin vuonna on käynyt niin, että kaksi eri kertaa pari äijää on lähtenyt seuraamaan minua ruokakaupasta. Sanon äijä. Koska minuakin voi vapaasti sanoa akaksi, muijaksi, ämmäksi.


Sitten he ovat auton tykönä kysyneet jotenkin näin: "Oletko vapaa? Olet viehättävä nainen." Toinen seuraamistapaus sattui toissa viikolla. Ugh!

Minä olen ihan pirullisen tietoisesti hermostunut ja ladellut miehelle jotensakin näin: "En ole vapaa ilmaston muutoksesta, maan kestokyvystä, muovi pitäisi kieltää, ihmisten pitäisi vähentää naudanlihan syömistä tai ruveta kokonaan kasvissyöjiksi, kaikki jäte pitäisi kierrättää...En ole vapaa ekologisesta ahdistuksesta.!!Enkä etenkään rakkaasta miehestäni!!!"


Tässä vaihessa äijän ilme yleensä lerpahtaa. Mutta toinen ilkesi sanoa minulle jotakin, että oletpa topakka nainen, sinut kun saisi. Raivoni oli suunnaton. Olisi oikeasti tehnyt mieli lyödä sitä äijää turpiin.


Nyt tunnustan nolon ja vähän häpeällisen asian. Olen alkanut katsella itseäni nuorempia miehiä. Siis vain katsella. En ole rahtuakaan puuma. Minulle se on lähinnä esteettinen (kauneudentajuun liittyvä) kokemus.


Ja miksi miehet saavat sitten vapaasti katsella nuoria naisia? Eikä se heillä yleensä katseluun jää. Vokotellaan ja yritetään tehdä vaikutus. Miesten motiivit katsella itseään huomattavasti nuorempia naista ovat seksuaaliset. Olen melko varma tästä. Nainen voi saada pelkästään vain iloa vetreän nuoren miehen katselemisesta. Thats it.

Onko sinua vokotelleet epämiellyttävät miehet?

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!



torstai 4. lokakuuta 2018

Läheisten kuolema muutti minua



Läheisen kuolema voi nostaa tietoisuuteen surun lisäksi myös irrallisuudentunnetta, katkeruutta ja häpeää. Jos äidin tai isän tai molemmat menettää nuorena. Menettää samalla palan tulevaisuutta.

                              Itsemurha
Minun isäni ja läheisin ystäväni tekivät itsemurhan. Itsemurhaan liittyy paljon muutakin kuin vain kuolema ja menetys. Tietoisuuteen voi nousta vihaa ja syyllisyyttä. Miksi sinä jätit minut? Olisinko voinut auttaa sinua paremmin?


Itsemurha aiheuttaa häpeää. Sitä minäkin tunsin etenkin isän itsemurhasta. Oliko isäni jotenkin huono tai paha? Ei ollut. Hän oli rakastava isä kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä huolimatta.

Pahimmillaan häpeä voi peittää surun.


Olen huomannut. Että läheisen itsemurhasta puhuminen aiheuttaa muissa hämmennystä. Kiusaantumista. Joten en puhu aiheesta kuin aivan läheisimpien kanssa.

                   Nuori suree tulevaa
Minä surin etenkin sitä, ettei minulla ollut enää yhteistä tulevaisuutta läheisteni kanssa. He eivät tulisi näkemään mahdollista perhettäni, valmistumistani yliopistosta ja elämääni yleensä.


Etenkin isän kuolema heijastui turvallisuuden tunteeseeni. Hän ei ollut enää neuvomassa ja huolehtimassa. Äitini oli tuolloin jo alkoholisti.

Toisaalta on vähän itsekästä ajatella läheisten kuolemaa siinä mielessä. Että mitä se minulle aiheutti.

Tärkeintä on, että isäni ja ystävättäreni saivat rauhan.


                        Tukipilarit
Kun siskoni kuoli keuhkosyöpään vain 51-vuotiaana. Se oli iso shokki, vaikka siihen oli kolmen vuoden ajan ehtinyt jotenkin valmistautua. Mutta silti kuolema on armoton. Järkytys. Kaiken loppu.

Siskoni oli kuten äiti minulle ja mummi lapsilleni. Koska oma äiti ei alkoholismin takia pystynyt huolehtimaan lapsistaan.

Vielä nytkin kun jotakin erityistä tapahtuu. Ajattelen, että soitan siskolleni. Kunnes havahdun siihen, ettei häntä enää ole.


                    Surua ei voi ennustaa
Suru on aina yksilöllinen kokemus, johon voi vaikuttaa menneisyys, elämänkatsomus, elämäntilanne ja luonne.

Edes se miten läheiset välit on ollut vanhempiin. Ei ennusta sitä, miten raskaalta kuolema tuntuu.

Jos suhde vanhempiin on ollut etäinen. Pelkästään se voi olla valtavan surullista.

Katkeruus ja epäoikeudenmukaisuuden tunteet voivat nousta uudelleen pintaan.


Jos vanhempi jää etäiseksi - kuten äitini alkoholismin takia - ei välttämättä jää kaipaamaan hänen seuraansa.

Kuolema voi havahduttaa suremaan sitä, mitä kaikkea vaille jäi lapsuudessaan tai nuoruudessaan. Miksi viina oli minua tärkeämpi? Olen jo pystynyt kauan sitten antamaan äidille anteeksi. Hänhän oli sairas.


                     Älä suorita tunteita
Suru voi tulla heti. Tai antaa odotella itseään. Kukin suree omalla tavallaan.

Ei ole oikeaa tapaa surra. Jos suru pitkittyy yli vuoden mittaiseksi. Se on voinut muuttua masennukseksi. Mistä voi tietää tarvitseeko apua?


Moni saa vanhemman kuoleman jälkeen apua sisaruksista, koska he usein elävät samankaltaisessa tilanteessa. Vertaistukea voi saada muun muassa seurakuntien sururyhmistä. Minulle paras apu suruihini on olleet läheiset ystävät. Olen siitä heille syvästi kiitollinen.

Jos arjesta selviytyminen tuntuu melkein mahdottomalta. Kannattaa hakea ammattilaisen apua. Aukaista surun solmuja.


Surujeni jälkeen tiedän, että elämä on hauras. Olen oppinut elämään enemmän hetkessä. Kun saan vielä elää. En marise
vähästä. On siunaus, että osaan nauttia pienistäkin asioista.

Surulla on meille paljon sanottavaa. Se vie meidät vaikeiden asioiden ja tunteiden äärelle. Se voi viedä meidät tutkimaan ja rakentamaan itseä uudella tavalla.


Oletko sinä menettänyt läheisiäsi liian varhain? Miten olet selvinnyt surusta? Miten suru on muuttanut sinua?






Lähteet: Kauneus&terveys 12/2018, kuvat omat

keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Kirpputorilöytöjä



En ole muistanut pitkään aikaan esitellä kirppariostoksiani. Niitä on kertynyt kesän ja alkusyksyn aikana. Esittelen tässä joitakin. Tuotteet ovat maksaneet 1-5 euroa. Paitsi vanhat Arabian lautaset maksoivat 15 euroa. Mietin pitkään, ostaisinko ne. Mutta keräilen vanhaa Arabiaa. Ja pitihän ne sitten ostaa.




Tykkään kaikesta vanhasta. Kuluneestakin. Elämää nähneestä. Ja on ekologista ostaa kirpparilta. Niin tavarat ja vaatteet kiertävät. Tähän sopii vanha laulu, jonka videon Youtubesta olen ennenkin soittanut. Nancy Sinatran These Boots Are Made for Walkin. Mutta se on niin hyvä. Aina vain.



Kerään vanhoja rasioita. Mistähän tämäkin hulluus johtuu? Viimeinen rasia kuvissa on hyvin vanha pahvinen rasia, jonka sisällä oli kaunis kaulakoru.













Pentikin lautasia.




Tähän vanhaan kuparikahvipannuun ihastuin ensi silmäyksellä. Sitä voi käyttää vaikka kukkamaljakkona. Sopivasti särmää.



Harakalle löytyi uutta vanhaa kiiltävää. Ensimmäinen koru on 1960- tai 1970-luvulta.










Tänä vuonna olen ostanut suurimman osan vaatteistani kirpparilta.  Lukuunottamatta sukkia, sukkahousuja ja alusvaatteita.Tavallisista kaupoista olen ostanut vain kaksi uutta vaatetta. Kirpparilta laadukkaita, kestäviä ja hyväkuntoisia vaatteita saa vain muutamalla eurolla. Kuvassa myös tyyny johon tykästyin.








Tähän tunikaan ihastuin heti. Se on läpinäkyvä ja vaatii alle topin; maanläheisen värinen; hepsankeikkanasti hulmuava.







 Käytkö sinä kirppareilla?


tiistai 2. lokakuuta 2018

Muut ihmiset pitävät meistä enemmän kuin luulemmekaan



Hyvin monella ihmisellä on taipumus olla huolissaan siitä, mitä muut heistä ajattelevat. Minäkin ajattelin melko paljon näin nuorena. Nyt viisikymppisenä en jaksa enää välittää. Sen kun ajatelkoon.

Nature Human Behaviour-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa huomattiin. Että ihmiset ovat usein valmiita antamaan anteeksi toisen ihmisen huonon käytöksen.



Toisessa tutkimuksessa tutkittiin, miten paljon ihmiset ajattelevat muiden pitävän heistä. Selvisi, että ihmiset yleensä aliarvioivat muiden mielipiteitä itsestään.

Aivojen tapa muodostaa mielikuvia vuorovaikutustilanteista sallii myös anteeksiannon. Silloin tällöin ihmiset voivat käyttäytyä huonosti myös tiedostamattaan. Ja toisten pitäisi pystyä korjaamaan heistä muodostuneita mielikuvia.



Ihmiset uskovat hereästi toisten elättelevän heistä huonompaa käsitystä kuin heillä todellisuudessa on. Toiset pitävät meistä enemmän kuin luulemmekaan.

Yksi ihmiselämän suurista peloista on arvioinnin kohteeksi joutuminen sosiaalisessa, julkisessa tilanteessa. Olemme hyvin varovaisia. Ettemme möhlisi tilannetta ja itseämme.




Käsitys itsestä on siis usein liian kielteinen. Ja aliarvioimme sitä, miten muut meidät näkevät.

Tämä oli hyvä ja lohdullinen uutinen.

Mitä sinä ajattelet tästä uutisesta?






Lähteet: Helsingin Sanomat 20.9.2018, kuvat omat



maanantai 1. lokakuuta 2018

Huono työilmapiiri voi näkyä kotona



Minä onneksi pystyn nykyisin jättämään työhuolet ja koko työn työpaikalle, kun suljen työpaikan oven takanani. En vie töitä kotiin. Vaan hoidan ne töissä. Vapaa-aika on täysin vapaata.


Työn riistäytyminen vapaa-ajallekin voi aiheuttaa perheessä riistiriitoja. Vaikka vain lukisi työsähköposteja. Se häiritsee perhe-elämää ja työntekijää itseäänkin. Sähköpostin lukemiselle pitäisi varata tarkka, tietty ja lyhyt aika. Nykykulttuurin jatkuvasti saatavilla oleminen rasittaa kaikkia. Tätä on tutkittu Virginian teknillisessä yliopistossa.

Työn ja perheen yhteensovittaminen lisää etenkin miesten avioeroriskiä. Naiset kestävät huonommin miehensä antautumista työnteolle vapaa-aikanakin.


Työpaikan huono ilmapiiri heijastuu kotiin. Ikävä kyllä. Sijaiskärsijöinä on usein lapset. Tyly kohtelu töissä saa vanhemman siirtämään oman huonon olon lapsiin. Ja käyttämään haitallisen ankaria kasvatuskeinoja. Käskyttämistä. Mollaamista. Jopa nälvintää.

Yllättävä tutkimustulos oli se, että kun aikuisen työ- ja perhe-elämä on kunnossa ja tasapainossa, lapset nukkuvatkin paremmin. Vanhemmilla on enemmän aikaa tarjota turvaa, tukea ja aitoa läsnäoloa lapsilleen. Perheen hyvinvointi lisääntyy.

Onnistuuko sinulla työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen?




Lähteet: Helsingin Sanomat 20.9.2018, kuvat Pixabay