Olin huonossa parisuhteessa liian kauan ja silloin ns. ikävä, negatiivinen ihminen

Asuin opiskeluaikojeni alussa kaksi vuotta erään miehen kanssa. Hän osoittautui persoonallisuushäiriöiseksi. Sairasti - minun   diagnoosini mukaan - epävakaata persoonallisuushäiriötä. Pitkään ajattelin myös narsistista persoonallisuudenhäiriötä. Mutta hän kuitenkin kykeni jonkinlaiseen empatiaan ja oli melko usein voimakkaasti ahdistunut. Joten narsisti hän ei ollut.

Hän ei myöntänyt sairauttaan. Eikä missään nimessä minnekään psykiatrille halunnut mennä. "Ne on itse hulluja."

Suhteen alussa hän oli tietty kuin Herran enkeli. Muun muassa huomaavainen ja sopivan miehekäs. Kun olimme - aivan liian nopeasti - muuttaneet yhteen, ymmärsin pian hänen ailahtelevaisuutensa. Kun hän oli hyvällä tuulella, kaikki oli ihanaa ja minä korvia myöten ihastunut.

Kun hän oli todella huonolla tuulella - ilmiselvästi hyvin ahdistunut - minä olin tyhmä huora. Huonoina aikoinaan hän myös kasvatti minua kovalla kädellä. Eli löi ja potki. Tietysti oli jälkeenpäin hirvittävän pahoillaan. "En tiedä mikä minuun meni."

Suurimman osan ajasta hän oli mielenkiintoinen, hyvin älykäs (teki tohtorin väitöskirjaansa, minä vasta puoli vuotta opiskellut), hyvä keskustelukumppani ja vastasi fyysisesti miesihannettani. Vällyjen alla meni miltei täydellisesti. Ei siitä ole - vain niks ja naks - helppo lähteä.

Olisi pitänyt lähteä jo ensimmäisen lyönnin jälkeen. Mutta rakastin, uskoin ja toivoin. Ja olin hyvin nuori silloin. Parikymppinen. Ei ollut vielä kauheasti elämänkokemusta. Minun silloinen kohteluni mätsäsi lapsuuden perheen kanssa. Tosin lapsena minua ei hakattu. Väkivalta oli henkistä. Eli asetelma oli tuttu ja paradoksaalisesti turvallinen. Valitsevathan monet alkoholistin tyttäret usein kumppaneikseen alkoholistin. Tuttu meno voi jatkua.

Nyt tällä elämänkokemuksella ja psykoanalyyttisen terapian läpikäyneenä. En eläisi päivääkään minua väkivaltaisesti kohtelevan miehen kanssa. Se on ehdoton ei.

Minusta tuli tämän suhteen aikana ikävä ihminen. Näin kaiken kielteisesti. Elämän, opiskelun, jopa ystävät. Vain valitin ja märysin. Hakkaaminen musersi itsetuntoni. Se oli melkein raskaampaa henkisesti kuin fyysisesti. Onneksi en saanut mitään pysyviä fyysisiä jälkiä tästä suhteesta.

Olin täysin nolla, mitätön. Kaksi vuotta.

Sitten viimein myönsin itselleni, ettei väkivalta tule koskaan loppumaan. Ihanista kukkakimppu vakuutteluista huolimatta.

Halusin erota. Hän ei halunnut erota. Siitäkin aikamme riitelimme.

Viimein sain oman asunnon. Erosimme. Vihdoin! Mutta hän varjosti ja kyttäsi minua vielä joitakin kuukausia.

Kunnes löysi uuden naisen. Uuden kohteen.

Nämä seuraavat negatiivisuudesta, ikävästä ihmisestä kertovat jutut eivät kaikki sovellu minun tapaukseeni. En ollut kovin kauaa ikävä ihminen. Eron jälkeen elämä tuntui taas elämisen arvoiselta. Hyvältä elämältä.

Ikävästä elämästä, negatiivisuudesta

Kaikkihan joskus valittaa ja ajattelee kielteisesti. Mutta jos huomaa, että kielteisyys ottaa tyystin vallan. Häiritsee jo itseäkin ja läheisiä. Kannattaa pysähtyä miettimään.

Tavalliseen elämään kuuluu kielteisiäkin tunteita. Pahaa mieltä. Surua. Ahdistusta. Pettymyksiä. 

Eräässä tutkimuksessa todettiin, että pessimistin riski kuolla sepelvaltimotautiin on noin kaksi kertaa suurempi kuin jonkin sortin optimistin.

Kielteisyys voi olla myös opittu tapa. Jos ihminen toistaa jatkuvasti mielessään kielteisiä asioita. Alitajuntakin alkaa uskoa niihin.

Kiinalaisen sananlaskun mukaan: se mihin keskittyy, kasvaa.

Paha kriisi tai trauma voi selittää sitä, miksi joku on koko ajan kielteinen. Kriisi sopii ehkä minunkin kahden vuoden negatiivisuuteen. Pitäisi pysähtyä pohtimaan. Onko ajatuksissa pettymystä tai surua? Kenen ääni päässä toitottaa kielteisyyttä? Onko se ehkä liian ankaran, vaativan tai välinpitämättömän äidin tai isän ääni? Kenties alakoulun opettajan ääni?

Ajatuksia ja tunteita vastaan ei kannata taistella. Silloin ne vain voimistuvat. Tunteet tulevat ja menevät. Kuten säät, linnun lento tai pilvet taivaalla.

En ole taaskaan muistanut otta selfieitä. Vaikka tyttärni mukaan ne ovat luonteva apu kamerakammoon. Tässä eilen hipaistu. Syysaurinko paistoi. Työt oli juuri loppuneet. Vaikutan surulliselta, vaikka en sitä ollut. Onpas tämä vaikeaa:

Oletko sinä tavannut ns. ikäviä ihmisiä, joiden tunteet on tarttuneet?

Lähteet: Kauneus&Terveys 11/2017, kuusi ensimmäistä valokuvaa Pexel, loput omat.

Hiukset kuntoon ruokavaliolla

Jos hiukset katkeilevat, haurastuvat tai niitä lähtee tavallista enemmän, syynä voi olla jonkin ravintoaineen puutos. Tavallisesti hiuksia irtoaa päivässä 50-100. Mutta niiden irrotessa uusien kasvu on jo alkanut.

Minulla on niin lyhyet hiukset, etteivät ne aiheuta juurikaan murheita. Luonnonkiharat ja melko tuuheat. Minulla oli vuosikymmeniä pitkät kutrit. Mutta tyttäreni puhuivat minut ympäri leikkauttamaan pois "ne kiharat hamput" pari vuotta sitten. He olivat tanakasti sitä mieltä, että hiusten leikkaus nuorentaisi minua. Niin ehkä kävikin. Lyhyet hiukset jotenkin kohottavat kasvoja. Sopii vanhenevalle naiselle. Saan edelleen tyttäriltäni ohjeita ulkonäön suhteen. "Ei sun vartalolle sovi tuollainen pusero!" Se on vähän huvittavaa. Mutta myös hellyttävää. Minulla on omat kauneuskriitikot.

Hiusten hyvinvointia ei ole tutkittu tieteellisesti kovinkaan paljon. Monilla voi olla omakohtaisia huomioita siitä, että stressi, ankara laihduttaminen, allergiat ja sairastelu ylipäätään heijastuu hiusten kuntoon.

Olisi hyvä syödä kasviksia ja hedelmiä. Juoda riittävästi vettä. Syödä hyviä rasvoja päivittäin. Proteiinin saanti on myös olennaista. Koska se on hiusten rakennusaine. 

Hiukset tarvitsevat A-, B-, C- ja E-vitamiineja, sinkkiä, rautaa, seleeniä ja jodia. Joita saa yleensä tarpeeksi monipuolisesta ruokavaliosta. A-vitamiinia on esimerkiksi maitotuotteissa ja kasviksissa. Ja maksassa. Jos syö lihaa. E-vitamiinia saa paljon kananmunista ja ruokaöljystä.

Sinkki vaikuttaa proteiinisynteesiin. Ja se parantaa vastustuskykyä tai ainakin lyhentää flunssan kestoa. Erinomaisia sinkin lähteitä on kala ja vihreät kasvikset. Itse otan sinkkiä myös purkista. Samoin hiuksia, kynsiä ja ihoa vahvistavaa C-piimax-kalkkia ja kollageeniijauhetta. Mutta parhaiten ja varmimmin vitamiinit ja kivennäisaineet imeytyvät ravinnosta.

Myös suoliston hyvä kunto on terveiden hiusten edellytys. Jos ruoka ei hajoa kunnolla. Ravinteet ei imeydy. Suoliston hyvää bakteerikantaa voi tukea välttelemällä nopeita hiilihydraatteja, erityisesti valkeaa sokeria ja transrasvoja (kemiallisesti kovetettu kasvisrasva). Jos suolisto ei tunnu olevan kunnossa. Probioottibakteerien syöntiin purkista voi myös turvautua.

Hiukset usein ohentuvat miltei vääjäämättä vaihdevuosien alkaessa, koska estrogeenitaso laskee. Minä odottelen uteliaana ja innokkaana vaihdevuosia. Silloin erittäin runsaat kuukautiseni vihdoin loppuvat. Jippii! Runsaiden menkkojen takia hemoglobiinini on alakantissa. Eikä rauta imeydy minulla tableteista. Ruokavaliokaan ei ole auttanut.

Mutta varjopuolena on vaihdevuosiin liittyvät hurjatkin mielialavaihtelut ja fyysiset oireet muun muassa ne kuuluisat kuumat aallot. Jos elo ja olo oikein pahaksi äityy. Aion ottaa hormonilaastarin tai vastaavan, vaikka se lisääkin rintasyöpäriskiä.

Jos hiukset eivät ole kunnossa, voi vaikka nauttia seuraavaa hiuksia vahvistavaa smoothieta, jos on smoothieihmisiä.

Tehosekoittimeen:

• 1 banaani
• 1/2 avokadoa
• puolikkaan sitruunan mehu
• kourallinen pinaattia, lehtikaalia tai mangoldin lehtiä
• 2,5 desiä mantelimaitoa
• pari ruokalusikallista pellavasiemenrouhetta

Testattu on ja maistuu hyvälle. 

Nämä ohjeet olivat pelkästään ravintoon liittyviä. Voihan hiuksia helliä myös esimerkiksi hiusnaamioilla ja hiusöljyllä. Samoin luonnonyrteistä hyviä hiusten huuhteluvesiä saa mesiangervon kukista ja nokkosesta. Mutta eikö se mene niin. Että ihminen on, mitä hän syö.

Onko sinulla vinkkejä hiustenhoitoon?

Lähteet: Voi hyvin nro 7/2017, kuvat Pexel

Jatkuva siivoaminen ja järjestely voi olla täyttä ajanhukkaa

Näin on minun mielestäni. Olenhan laiska akka mitä siivoamiseen tulee. Mutta kyllä meitä kaikenlaisia ihmisiä tähän maailmaan mahtuu. Joku voi jopa aidosti nauttia siivoamisesta. Saa heti jotakin näkyvää aikaiseksi. Mutta kun se sotku tulee aina takaisin. Siisteys osoittaa varman päälle pelaamisesta. Pieni epäjärjestys sen sijaan lisää luovuutta. Näin todettiin Psychological Sciense lehdessä esitellystä Minnesotan yliopiston tutkimuksessa.

Tarkkuus ja siisteys ei ole myöskään niin tehokasta kuin luulisi. Eräässä tutkimuksessa vertailtiin työpöytiä. "Paperi pino- työpöydät" osottautuivat tehokkaammiksi kuin "jatkuvan arkistoinnin työpöydät". Siistin työpöydän omistajilta kului enemmän aikaa etsiskelyyn kuin kasaajilta.

Minulla on kyllä siisti työpöytä. Minun laillani siisti. Paperipinoja on. En harrasta arkistointia. Mutta kaikki on omalla tavallaan järjestyksessä.

Olen joskus harrastanut hienoja järjestelmiä muun muassa tuntisuunnittelussa. Mutta lopulta ne on olleet niin hienoja. Että ovat romahtaneet täydellisesti. Kultainen keskitie sopii kaikille elämänalueille. Siisteyteenkin.

Lähteet: Helsingin Sanomat 10.8.2017, kuvat Pexel

Naiset, pysytään henkisesti vahvoina; ja hölinää

Tämä otsikko on varmaankin jostakin TV-mainoksesta tai vastaavasta. Se vain pulpahti mieleeni. Kirjoitan joitakin vinkkejä vahvana pysymiseen. Tai ainakin koossa pysymiseen. En itse todellakaan ole mikään mallikappale hyvän elämän suhteen. Mutta saahan akka aina aatella ja raapustella.

Mutta tuskinpa kenenkään elämä täydellistä on. Jos menisi koko ajan hyvin, ei enää osaisi arvostaa sitä hyvyyttä. Kun on myös välillä pahaa ja huonoa, hyvyyttä osaa arvostaa.

Minä olen muun muassa liian malttamaton ihminen. Kaiken pitää tapahtua nyt ja heti. En siedä - omasta mielestäni - turhaa vetkuttelua ja vatvomista. Mies ei useinkaan meinaa pysyä niin sanotusti kartalla kanssani. Kun minun ajatus rientää ja selitän hänelle jotakin. Mies ei meinaa pysyä perässäni. Kun teemme - joskus harvoin - yhdessä ulkotöitä esimerkiksi halkoja tai sahaamme lautaa.

Yhteiset kävelylenkit ei onnistu. Ei sitten millään. Mies kun lantustaa minun mielestäni niin hitaasti. Siinä mikään pulssi nouse.Elämänkumppanini on todella rauhallinen ja kärsivällinen. Ehkä hän siksi kestää minunkin kohkaamista. Akka tulee ja menee. Sekä henkisesti että ruumiillisesti.

Nyt lopetan tämän jaaritteluni ja menen itse asiaan.

Nainen, pysy vahvana

 1)Pidä puolesi, kukaan muu ei tee sitä puolestasi.

Elämässä kannattaa olla rohkea, vaikkei se aina ole helppoa.

2)Älä hätiköi etenkään rakkaudessa pitkässä parisuhteessa.

Pitkässä suhteessa tulee monille aikoja. Jolloin suhde tuntuu olevan täysin karikossa. Tätä voi kestää kauankin aikaa. Pitkä suhde on tahdon asia. Jos on vielä rakkautta ja samankaltaiset elämänkatsomukset. Kyllä suhde siitä tokenee.

3)Hellitä otetta ja jaa vastuuta.

Opi luottamaan, että joku muukin voi hoitaa esimerkiksi tietyt kotihommat. Ota aikaa itsellesi.

4)Valtse viisaasti.

Kannattaa tehdä rohkeasti uusia valintoja, jos se tuntuu hyvältä ja oikealta.

5)Rolling stone.

Vierivä kivi ei sammaloidu. Kokeile vaikka jotakin uutta harrastusta tai pukeutumistyyliä. Seuraa aikaa. Maailman tapahtumia ja uutisia.

6)Liiku itsellesi sopivalla ja mieluisalla tavalla.

7) Muista helliä itseäsi, herkutella välillä ja ennen kaikkea humpsutella.

8)Hoida parisuhdettasi. Samoin ystävyyssuhteitasi.

Tällä tavalla on kaikilla mukavampaa.

9)Tee itsellesi ja perheellesi hyvä arki. 

Nauti elämän pienistäkin asioista. Esimerkiksi juuri ostamastasi uudesta ruukkukukasta tai vaikka uudesta, raikkaasta tiskirätistä.

10)Unelmoi.

11)Hyväksy se, että elämässä ei ole mikään varmaa.

Aina voi sattua ja tapahtua mitä tahansa. Yritä oppia sietämään keskeneräisyyttä, epävarmuutta.

12)Älä ota elämää liian vakavasti.

Asioilla on taipumus järjestyä.

Lähteet: Voi hyvin nro 7/2017, kuvat Pexel

Joskus olen hyvin ahdistunut

Minä olen päättänyt kirjoittaa blogiini myös vaikeita ja raskaita asioita. Koska niitä pyörii välillä mielessäni. Ja kirjoitan yleensä impulsiivisesti. Mitä tulee mieleen. Sen kirjoitan, sanoitan. Ei elämäni ole mikään murheen alho. On paljon ihanaa, mukavaa ja mielenkiintoista. Niin kuin kaikilla ihmisillä.

Välillä vaan ahdistus vyöryy päälle ilman mitään syytä. Se on kuin pyörre, jota ei voi tarkasti sanoin määritellä. Ahdistus vaivaa jossakin määrin meitä kaikkia.

Hengitys tihenee. Pulssi nousee. Mielessä on samaan aikaan syvä väsymys, kierteinen vauhti. Levottomuus.

Aivan kuin säröydyn johonkin rosoiseen reunaan. Säröytyminen-sana kuvaa melko hyvin ahdistusta.

En voi tehdä oikein mitään ahdistuksen vähentämiseksi. Paitsi antaa tunteen tulla. Kierrellä, tykyttää mielessä aikansa. Jossakin vaiheessa tunnetta voi alkaa työstää. Miltä minusta tuntuu? Mitä pahimmillaan voisi tapahtua? Onko tähän ahdistukseen jokin syy?

Olen ajan myötä huomannut, että toiminta ja johonkin asiaan keskittyminen voi auttaa. Jos yleensä pystyy. Myös  ajatus siitä, että ahdistus menee kyllä aikanaan ohi, auttaa.

Freudilaisen, psykoanalyyttisen käsityksen mukaan ahdistus kuuluu ihmisen osaan. Kun joutuu elämään tietyssä kulttuurissa. Ja on pakko ottaa muutkin ihmiset huomioon. Freudin mukaan  yksi psykoanalyysin tehtävä oli muuttaa neuroottinen ahdistus tavalliseksi elämään kuuluvaksi ahdistukseksi.

Hyvin voimakas, neuroottinen ahdistus kertoo siitä, että jokin torjuttu on nousemassa alitajunnasta tietoisuuteen. Tulee hyvin huono olo. Torjuttu asia ei suinkaan aina lopulta pääse tietoisuuteen.

Mutta niin on elämä rosoinen ja lämmin, että se pakottaa, hehkuu meissä.

Lähteet: kuvat omat

Työpäivän asu ja ajatuksia

Joskus on kiva olla olevinaan oikea rouva. Olenhan minä koko ajan. Mutta en yleensä tunne niin. Tunnen olevani...Niin mikä? Hmmm...Ehkä lähinnä akan ketale. Välillä vähän huoleton heitukka. Vähän höpö. Vähän pöpi.

Ja välillä on myös kiva olla oikein opettajan näköinen. Olenhan minä opettaja koko ajan. Mutta. Taas tunnen olevani jotakin vähän muuta. Ja mitä nyt? Ehkä mieluummin vähän boheemi ope. Enemmän jonkinlainen ohjaaja kuin kalsean virallisesti opettaja...

Kuvan mekko merkiltään Kaffe. Tilattu Zalandolta viime talvena.
Käytän mekkoa erittäin harvoin. Vain silloin kun leikin rouvaa ja opettajaa. En vaan jotenkin viihdy siinä. Siinä on hyvä leikkaus ja söpöt pitsihihat.Sen vuori vain tuppaa tulla esiin.

Tämä harmaa mekko on niin rouvaa ja opettajaa kuin olla voi - minun vaatevarastossani. Ja onhan minulla mustia, siistejä hameita ja niihin villatakkeja ja jakkuja. Mutta en ole tainnut urani aikana kertaakaan käyttää mustaa, asiallista hametta. Senkin takia, että olen enemmän mekkoihmisiä. Olisin niiden kanssa kylläkin - ei katu-uskottava - vaan opettajauskottava. Niin, en vieläkään osaa olla rentona valokuvattavana. Kammo jyllää yhä mielessäni. Joten naama on kalsea ja nyreä. Joskus vielä nujerran kammoni.

Seuraavissa kuvissa jakku/bleiseri, jota pidän mekon kanssa ulkona. Nyt on jo niin syksy, ettei tarkene ilman takkia. Jakku - tai mikä se lieneekään - on merkiltään Tiger of Sweden. Ostettu kirpparilta monta vuotta sitten. Paljon käytetty. Yksityiskohtana siinä on nahkaa hihoissa. Ajaton ja kestävä takki. Vai oliko se jakku tai bleiseri. Nämä blogin kauneuspuolen käsitteet ei ole vielä hallussa. Sitkeänä akkana aion kyllä ottaa ne vielä haltuuni.

Yhdestä asiasta olen sentään ehdoton: jalkaan aina korkkarit. Ei ikinä koskaan jalkaan terveyssandaaleja tai jotakin muuta matalaa. Korkkarit pitää mielenkin korkeana. Ainakin minun tapauksessani. Osaan juostakin niillä. Koska olen käyttänyt korkkareita koko nuoruus- ja aikuisuusikäni.

Seuraavissa kuvissa mekon kanssa musta Espritin neuletakki. Oikeastaan pidän melkein aina töissä tämän mekon kanssa neuletakkia.

Kavahdan matalia kenkiä kuin ruttoa. No, mutta ruttoahan ei enää Euroopassa ole. Pitäisi varmaan sanoa. Jota kavahdan kuin...Joka tapauksessa kavahdan. Näin se menee. Toki lenkillä, metsässä ja punttiksella käytän lenkkareita. Muuten olisin varsin huvittava näky.

Tällä viikolla - edelleen runsaan neljän kuukauden oppimiskokemuksen jälkeen - totesin olevani aito ruskeaverikkö digiblondi. Työtietokoneen salasana piti taas vaihteeksi vaihtaa. Sairausloma piti merkitä aivan omaansa tietokoneohjelmaan, muuten en saa palkkaa sarauslomalta.

                                 Sylissä rakas ja aina äkäinen Serefina.

Ähersin keskittymiskykyjeni äärirajoilla. Lopputulos: ei mitään. Sadattelin jo mielessäni, miksi menin sairastumaan. Kun sen jälkeen pitää puolikuntoisena alkaa heti syventyä, ymmärtää ja osata käyttää harvoin käytettyä tietokoneohjelmaa.Kun pitää jaksaa tehdä se ns. oikea työkin eli opettaa. Ehkä se vähentää minunlaisteni digi-idioottien sairauslomia. Ei, sentään. Olen varmasti ainoa työpaikallani, joka ei osaa käyttää tätä ohjelmaa.

    Paljon käytetyt Gaborin avokkaat.


Minua on siunattu onneksi auttavaisilla ihmisillä. Kiireinen, mutta avulias koulusihteeri auttoi - tai itse asiassa teki koko  ohjelman merkinnät. Minä siinä vierellä vain huokailin ja pyörittelin silmiäni. Kun väsytti niin. Olin puolikuntoinen tai oikeasti vielä sairas. Aamulla oli kuumetta 37,5.

Salasanaongelmaa me - lue hän - emme saaneet ratkaistua. Siihen tarvitaan järjestelmänvalvojan apua. Ja minun pienen pientä digityhmän sydäntä jo valmiiksi läpättää ja pelottaa se, jos joudun taas kohtaamaan pelottavan suvereenin järjestelmänvalvojan. Vaikka toinen heistä on olemukseltaan lempeä.

Kuvittelen jo etukäteen, mitä hän hermostuneesta  hermostustaan puhua louskuttamalla purkavasta akasta ajattelee. Ehkä: "Olisi tuo akka nyt hiljaa. Niin voisi oppia edes joskus jotakin. Rasittava. Hyvä, että menee sille läpättämälleen ATK:n peruskurssille. Voi, sitä tuon akan tulevaa opettajaa. Mitä kaikkea joutuu kestämään..."

Lähteet: kuvat omat