Voiko parisuhteessa ihastua toisiin?

Parisuhteen ulkopuolinen ihastus ei usein uhkaa suhdetta vaan voi tehdä sille jotakin hyvää. Hälytysmerkit tuovat esiin, milloin ihastus on lipsumassa haitalliseksi.

Kumppani vaikuttaa yllättävän innokaalta, kun hän esimerkiksi puhuu viehättävästä työkaveristaan. Tarkoittaako tämä etten riitä?

Parisuhteen ulkopuoliset ihastukset saattavat herättää kipeitä tunteita. Usein ihastuminen ei kerro suhteesta mitään.

Toiseen ihastuminen on parisuhteessa usein tabu.

Kun suhteessa sovittuvia rajoja ei ylitetä, ihastumisen tunne ei ole asiantuntijoiden mukaan vaarallista. Sen energia voi näkyä myös omassakin suhteessa.

Jos ihastumista tarkastelee uteliaasti, se voi myös paljastaa, mitä elämästä tai suhteesta puuttuu.

Ihastumisesta ei kannata tehdä suurta draamaa. Paremmin voisi tutkia, miksi joku toinen ihminen tuntuu ihanalta. Saako ihastuksesta jotakin, mitä voisi haluta lisää parisuhteessakin - vaikkapa huomiota tai keskittynyttä kuuntelua?

On kuitenkin täysin ymmärrettävää, ettei monissa suhteissa haluta tehdä niin. Kumppanin ihastuminen voi herättää suhteen toisessa osapuolessa turvattomuutta esimerkiksi aiempien huonojen kokemustan takia. Se voi johtaa menettämisen pelkoon. Tällaiset tunteet ovat inhimillisiä.

Ihastuminen voi olla jotakin ihanaa, josta voi nähdä päiväunia. Ihastuminen kohdistuu usein itse luomaan mielikuvaan toisesta ihmisestä - fantasiaan, johon voi heijastella vapaasti omia toiveitaan.

Ihastumisen hälytysmerkki on se, että ihastus alkaa viemään liikaa ajatuksista. Tällöin tilanteeseen kannattaa havahtua.

Sama pätee silloin, jos huomaa hakeutuvansa jatkuvasti ihastuksen seuraan ja ruokkivansa tilanteen etenemistä.

Varoitusmerkki on vertaaminen. Ajatuksiaan kannattaisi kyseenalaistaa, jos alkaa ajatella, että kumppanin kanssa pitää vain riidellä kotitöistä, kun taas ihastuksen kanssa olisi pelkkää henkeviä keskusteluja.

Vertailu ei kuitenkaan asiantuntijoiden mukaan kannata. Tämän sijaan ihastuminen voi herätellä huomaamaan senkin, mikä omassa suhteessa on edelleen arvokasta.

Ihastukset voivat tulla ja mennä, mutta parisuhteessa toinen valitaan uudestaan ja uudestaan - vaikka maailmassa olisi monenlaisia mahdollisuuksia.

Lähteet: Helsingin Sanomat16.5.2026, kuvat omat

Alkoholista

 

Nykykäsityksen mukaan alkoholismi on aivosairaus. Ei vain huono tapa. Minun äidinpuoleisesta suvusta melkein kaikki sisarukset olivat alkoholisteja. Myös äiti. Samoin ukki. Kun sitä ryyppäämistä katsoi läheltä, oli vaikea ajatella, että tuolla on nyt vaan aivosairaus, ei hän voi asialle mitään.

Läheisissä alkoholismi herättää monia tunteita, esimerkiksi hylkäämiskokemuksia, ristiriitoja, turvattomuutta. Silloin aikoinaan, kun piti katsella näiden alkoholistien toilailuja, minun mielestä he olivat vain ihmisiä, jotka halusivat, että aina on kivaa, mukava, pehmeä olo. Huolet ei paina.  Vaikka huolet ja murheet kuuluvat elämään. Tätä nykyä pidän kuitenkin alkoholismia sairautena.

A-klinikka Oy:n johtavan ylilääkärin Kaarlo Simojoen mukaan suomalaisen alkoholikulttuurin suuri ongelma on se, että alkoholinkäytöstä ei puhuta avoimesti. Ihmiset pitävät juomisensa piilossa leimautumisen pelossa. 

Alkoholi ei ole täysin vaaraton aine. Juomisella on fyysisten haittojen lisäksi psyykkisiä ja sosiaalisia vaikutuksia. Se herättää monenlaisia tunteita läheisissä.

Alkoholin käyttöön liittyy aina  riski. Jokainen voi tulla ajan kanssa riippuvaiseksi alkoholista, jos juo sitä säännöllisesti.

Ihmisten on kuitenkin vaikea hahmottaa muutosta omassa alkoholin käytössään. Ongelmat eivät tule ajoissa esiin. Suurin osa alkoholin haitoista syntyy tavallisen ihmisen säännöllisestä alkoholin käytöstä.

Alkoholilla on monia vaikutuksia fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen. Niin sanottu sivistynyt alkoholinkäyttö ja ylipaino ovat nykyisin yleisin maksakirroosin syy.

Naisilla kohtalainen riski syntyy seitsemällä alkoholiannoksella viikossa, tällä määrällä maksa-arvot jo nousevat. Tämä voi vaikuttaa hurjasti psyykeen, uneen ja työtehoon. Alkoholi myös lihottaa, ja huomattava osa suomalaisten miesten keskivartalolihavuudesta johtuu alkoholista.

Suomessa 77 prosenttia alkoholista juodaan kotona ja noin 11 prosenttia ravintoloissa. Kotona juovilta puuttuu sosiaalinen kontrolli. Kauheinta on, jos tulee leimatuksi alkoholistiksi, ja siksi oma käyttö pidetään piilossa. Juominen ei ole kuitenkaan yksilöllinen asia, koska se vaikuttaa aina myös läheisiin.

Lähteet: Yhteishyvä 5/20, kuvat Pixabay

Mustasukkaisuudesta

 

Mustasukkaisuus on sekoitus erilaisia tunteita, kuten surua, pelkoa ja vihaa. Kaiken ytimessä on kokemus turvattomuudesta. Mustasukkainen pelkää olevansa riittämätön.

Jos ihminen on tuntenut tulleensa hylätyksi entisessä suhteessa tai vaikkapa lapsuuden kodissaan, asia saattaa nousta uudessa parisuhteessa esiin.

Ihmiset voivat kuvata, että järjellä ymmärrän, ettei tilanteessa ole mitään pahaa, mutta tunnetasolla silti sattuu ja tuntuu uhkaavalta.

Mustasukkaisuuden ilmaisemiseen saattaa vaikuttaa myös monet muut asiat kuin eletty elämä. Esimerkiksi murehtimiseen taipuvaiset ihmiset saattavat pelätä myös parisuhteensa puolesta keskivertoa enemmän.

Myös maailmankuva voi vaikuttaa siihen, millaisena kumppanin ja muiden ihmisten toiminta näyttäytyy.

Ihmisellä voi olla ydinuskomus, että maailma on paha, kehenkään ei voi luottaa, ja minulle käy lopulta huonosti.

Osa ihmisistä kokee voimakasta häpeää mustasukkaisuudestaan ja se vaikeuttaa asiasta puhumista. Siksi olisi hyvä muistaa, että mustasukkaisuus on yleinen tunne, jota suuri osa ihmisistä kokee ainakin joskus elämässään.

Mustasukkaisuuden tunne ei itsestään ole vaarallinen, eikä sitä tarvitse hävetä. Tärkeää on,  miten tunnetta käsittelee. Mustasukkaisuutta kannattaa pysähtyä kuuntelemaan, kyseenalaistamaan ja tätä kautta työstämään.

Mustasukkaisuudella ja lähisuhdeväkivallalla on yhteys. Äärimmäinen esimerkki tästä perhesurmat, joista useimpiin liittyy mustasukkaisuutta. Mustasukkaisuus on Suomessa yleisimpiä henkirikosten syitä.

Lievästä mustasukkaisuudesta kärsivä ihminen pystyy yleensä tunnistamaan, että kyseessä on oma pelko ja epävarmuus.

Jos omia ajatuksia ei enää tunnista vaan uskoo sokeasti kumppanin valehtelevan, kyseessä on vakava mustasukkaisuus. Mustasukkainen  saattaa tutkia kumppaninsa lompakon tai puhelimen.

Jos huomaa pelkäävänsä kumppania ja keskustelut tuntuvat kohtuuttoman ahdistavilta, kannattaa tilanne ottaa vakavasti. Apua voi aina hakea.

Lähteet: Helsingin Sanomat 14.1.2021, kuvat omat  

Mistä ahneus johtuu?

Ahneutena pidetään yleensä rahan, tavaran, maineen ja vallan kyltymätöntä tavoittelua. Mistä sitten ahneus johtuu? Tähän vastaa psykoterapeutti Katri Suvanto.

Ahnaan haluamisen taustalla on usein kokemus jonkin puuttumisesta, vaille jäämisestä. Se voi tarkoittaa esimerkiksi puutteellisia oloja lapsuudessa.

Suvanto sanoo: "Jos materiaalisen niukkuuden lisäksi lapsuutta ovat leimanneet tunnekylmät ihmissuhteet, kokemus on jäänyt kuin mustaksi aukoksi, jota ihminen yrittää koko elämänsä ajan täyttää eri tavoilla. On kuin hän hakisi jatkuvaa hyvitystä elämältä, joka antoi niin niukat lähtökohdat."

Ahne voi olla myös ihminen, joka on lapsuudessa saanut jo kaiken mahdollisen. Ihminen on kasvanut runsauteen, mutta ehkä myös pelkoon, että runsaus katoaa, ellei koko ajan hanki lisää.

Näkyvyys sosiaalisessa mediassa  voi kasvaa ahneudeksi, haluksi olla jatkuvasti esillä ja pyrkimykseen saada yhä enemmän seuraajia ja tykkäyksiä. Huomion saamiseen voidaan uhrata iso osa kallisarvoista yksityisyyttä.

Monesti ahneuden taustalla on jonkinasteinen tunnetyhjyys, ja silloin tuota kokemusta pyrkii ahneesti lievittämään kaikin mahdollisin keinoin. Thjyyden taustalle voi liittyä tunteita, joita ei edes kunnolla tunnista tai osaa sanoittaa. Tähän voi liittyä pelottavia tuntemuksia ulkopuolisuudesta, yksinäisyydestä, erillisyydestä ja turvattomuudesta.

Tavaran, aseman, vallan, runsaiden kontaktien ja näkyvyyden kiihkeän tavoittelemisen syvimpänä taustana voi olla myös kuolemanpelko, jota ihminen haluaa paeta melkeinpä hinnalla millä hyvänsä.

Ahneuteen voi liittyä myös jatkuva uuden kumppanin tavoittelu, koska elämyksille ahne vaihtaa paria heti, kun alkuihastus ja symbioosi on ohi. Arkirakkaus ei riitä.

Ahneutta on vaikea hillitä, koska se vie mukanaan, ruokkii itseään ja tekee sokeaksi. Itsekkyys ja jyrkkyys kasvavat. Vain oma etu merkitsee jotakin.

Lähteet: Voi hyvin 10/2020, kuvat omat

Ahneus

Minä en ole ahne. Olen liiankin höveli, kuten täällä päin sanotaan. En usein tiedä, paljonko minulla on rahaa tilillä. Siskoni arvosteli minua aikanaan, että luopuisin jopa vaatteistani jonkun takia.

Kirkonkylämme keskustan kaupassa käydessäni annan aina 10 euroa tietylle naiselle, joka istuu yleensä kaupan ulostulon penkillä. Hänellä on paljon suruja. Miksi en häntä auttaisi, koska hänen eläkkeensä on hyvin pieni. En edes muista missä ja milloin hänen auttamisensa alkoi, kuitenkin vuosia sitten.

Kun ihmisestä tulee ahne, hänestä tulee myös hyvin itsekäs. Ahneus ei liity vain rahaan vaan myös esimerkiksi valtaan,tavaraan, seksiin. Ihminen haluaa parhaan puolison, auton, kännykän.

Ahneuteen liittyy kateus, tyytymättömyys, kovuus ja alentunut itsearvostus. Tämän vuoksi ahneutta vierastetaan kaikissa kulttuureissa.

Tutkimusten mukaan rikkaimmat antavat vähemmän rahaa keräyksiin kuin heitä selvästi köyhemmät ihmiset.

Evolutiivisesti ahneus on ollut aikoinaan asia, joka on auttanut ihmistä selviytymään, kun ruokaa on ollut niukasti, ja on pitänyt kulkea saaliin perässä pitkiä matkoja. Ruokaa oli pakko ahmia ja hamstrata varastoon.

Ahneuteen liittyy nykyisin monta muutakin syytä kuten kilpailuun kannustava kulttuuri, ihmisen persoonallisuus ja kotoa saatu kasvatus.

Puutteellinen kasvuympäristö voi tehdä lapsesta ahneen aikuisen. Näin voi käydä myös, jos lapsi kokee kasvuympäristönsä sekasortoiseksi, eivätkä vanhemmat huolehdi hänen tarpeistaan riittävästi.

Ahneuden syynä on myös turvattomuuden tunne. Materia tuo turvaa, mielihyvää ja täyttää henkisen kolon.

Lapset ovat tarkkoja jakamisesta ja oikeudenmukaisuudesta. Tunne siitä, että joku saa sisaruksista enemmän, vaikuttaa vielä aikuisenakin. Vanhempien pitäisi olla tarkkoja siitä, että lapsia kohdellaan tasapuolisesti. Tämä suojaa ahneudelta.

Ahneudesta voi päästä eroon. Asian tiedostaminen on tärkeintä. On hyvä vaalia ihmissuhteita, harjoitella kiitollisuutta ja antaa omastaan, esimerkiksi vapaaehtoistyö on vastavoima ahneudelle. Antamisen ilo ei ole klisee, vaan täyttää henkistä koloa paremmin kuin itselle haaliminen.

Monesti ihmisen persoonallisuus muuttuu vasta, kun hän kokee kriisin. Silloin ihminen yleensä havahtuu siihen, mitkä elämänarvot ovat oikeasti tärkeitä - tai katkeroituu.

Lähteet: Helsingin Sanomat 22.8.2019, kuvat Pixabay