Mustasukkaisuus on sekoitus erilaisia tunteita, kuten surua, pelkoa ja vihaa. Kaiken ytimessä on kokemus turvattomuudesta. Mustasukkainen pelkää olevansa riittämätön.
Jos ihminen on tuntenut tulleensa hylätyksi entisessä suhteessa tai vaikkapa lapsuuden kodissaan, asia saattaa nousta uudessa parisuhteessa esiin.
Ihmiset voivat kuvata, että järjellä ymmärrän, ettei tilanteessa ole mitään pahaa, mutta tunnetasolla silti sattuu ja tuntuu uhkaavalta.
Mustasukkaisuuden ilmaisemiseen saattaa vaikuttaa myös monet muut asiat kuin eletty elämä. Esimerkiksi murehtimiseen taipuvaiset ihmiset saattavat pelätä myös parisuhteensa puolesta keskivertoa enemmän.
Myös maailmankuva voi vaikuttaa siihen, millaisena kumppanin ja muiden ihmisten toiminta näyttäytyy.
Ihmisellä voi olla ydinuskomus, että maailma on paha, kehenkään ei voi luottaa, ja minulle käy lopulta huonosti.
Osa ihmisistä kokee voimakasta häpeää mustasukkaisuudestaan ja se vaikeuttaa asiasta puhumista. Siksi olisi hyvä muistaa, että mustasukkaisuus on yleinen tunne, jota suuri osa ihmisistä kokee ainakin joskus elämässään.
Mustasukkaisuuden tunne ei itsestään ole vaarallinen, eikä sitä tarvitse hävetä. Tärkeää on, miten tunnetta käsittelee. Mustasukkaisuutta kannattaa pysähtyä kuuntelemaan, kyseenalaistamaan ja tätä kautta työstämään.
Mustasukkaisuudella ja lähisuhdeväkivallalla on yhteys. Äärimmäinen esimerkki tästä perhesurmat, joista useimpiin liittyy mustasukkaisuutta. Mustasukkaisuus on Suomessa yleisimpiä henkirikosten syitä.
Lievästä mustasukkaisuudesta kärsivä ihminen pystyy yleensä tunnistamaan, että kyseessä on oma pelko ja epävarmuus.
Jos omia ajatuksia ei enää tunnista vaan uskoo sokeasti kumppanin valehtelevan, kyseessä on vakava mustasukkaisuus. Mustasukkainen saattaa tutkia kumppaninsa lompakon tai puhelimen.
Jos huomaa pelkäävänsä kumppania ja keskustelut tuntuvat kohtuuttoman ahdistavilta, kannattaa tilanne ottaa vakavasti. Apua voi aina hakea.
Lähteet: Helsingin Sanomat 14.1.2021, kuvat omat
Toki olen ajoittain ja joskus tuntenut mustasukkaisuutta erilaisissa tilanteissa, vaikka jos joku katselee mieheni perään kaupungilla. Tosin mitä enemmän tässä vanhetaan, molemmin puolin sen harvemmin tai omalta osalta en edes muista milloin olisi enää päät kääntyneet.
VastaaPoistaMutta tosiaan pieni ajoittain mustasukkaisuus on mielestäni palavan rakkauden osa-alue, mutta älytön mustasukkaisuus tulisi työstää.
Enemmän on menettämisen pelko, että rakkaille sattuu jotain ikävää, murehtija kun olen. <3
Halauksia Marja päivään. <3
Kiitos kommentistasi Tiia. Pieni mustasukkaisuus kuuluu palaavaan rakkauteen kuten kirjoitit. Minäkin koen ajoittain mustasukkaisuutta, kun miehellä on niin paljon "naispotilaita". Vanhentuessa mustasukkaisuus on kuitenkin laantunut. Minullakin sama homma: pelko rakkaiden menetyksistä. Tämä pelko on nyt minulle todellisuutta, kun rakas tyttäreni kuoli. Kiitos halauksista!
VastaaPoistaMarja toivottavasti en ollut tahditon, kun kirjoitin tuohon, että pelko menettää rakkaimpia. Olen pahoillani. Olet joutunut kohtaamaan pahimman pelon. Elämästä tulisi nauttia, eikä etukäteen murehtia, sillä aidosti ei etukäteen voi asioita surra vaan suru kyllä tulee voimalla, kun jotain ikävää tapahtuu.
PoistaHalaus <3
Moi Tiia. Ei minulle tullut mieleenkään, että olisit ollut tahditon. Sekin ulottuvuus kuuluu rakkaudellisiin ihmissuhteisiin. Luulisin, että kaikkihan meistä ovat vähän huolissaan läheisistä. Läheiset ovat niin rakkaita.
VastaaPoista