Vallanhalusta

Me ihmiset olemme hyvin erilaisia sen suhteen, haluammeko valtaa. Minä en halua kodin ulkopuolista  - kotona olen melkoinen valtiatar -  valtaa. Valta tuo suuren vastuun. Se stressaisi minua liikaa. Veisi pois ajatuksia omilta asioilta, pohdinnoilta ja jutuilta.  Taidan olla kuin Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelija. Istua kannon nokassa ja ajatella sinisiä ajatuksia. Niin kuin Kainuun vaarat. Sieltähän olen kotoisin.

Haluan kantaa vastuuta vain perheestäni ja läheisistä. Kokea rakkautta ja hyvinvointia.

Arkielämässä valta voi näkyä siinä. Että jotakuta kuunnellaan muita tarkemmin ja hänen tunteensa otetaan hyvin huomioon.

Joskus vallankäyttö on huomaamatonta. Esimerkiksi avuttomuutta esittävä voi puolittain pakottaa muut tekemään, mitä hän haluaa.

Myös jatkuva myöhästely on vallankäyttöä. Myöhästelijä ikään kuin osoittaa valtaansa odotuttamalla itseään.

Vallanhalua pidetään yleensä kielteisenä asiana. Ja toisinaan vallanhalun taustalla voikin olla itsetunto-ongelmia. Silloin ihminen pönkittää itsearvostustaan määräilemällä muita ja osoittamalla valtaansa.

Psykoanalyytikkojen mielestä vallanhalu johtuu oidipaalikonfliktista: Ihminen on jäänyt jotenkin kiinni lapsena koettuun nöyryytyksen tunteeseen oidipaalisen kilpailun häviämisestä.

Oidipaalikonflikti tarkoittaa sitä, että 3-5-vuotiaana lapsi "rakastuu" vastakkaista sukupuolta olevaan vanhempaansa. Poika "rakastuu "äitiin ja tytär isäänsä. Esimerkiksi poikalapsi haluaa syrjäyttää isänsä ja voittaa äidin kokonaan itselleen. 

Vähitellen poika huomaa, että ei voita taistelussa isäänsä. Tämä on poikalapselle nöyryyttävää. Parhaimmissa tapauksissa poika vähitellen huomaa toiveensa mahdottomuuden. Ja luopuu taistelusta saada äiti kokonaan itselleen. Tämän jälkeen poika alkaa samaistua isäänsä. Isästä tulee miehen malli.

Alitajuinen muisto hävitystä kilpailusta saattaa ohjata etsimään hyvitystä auktoriteettien kukistamisesta ja vallan voittamisesta itselleen.

Suuri valta ja johtajuus saattaa nostaa ihmisen muita korkeammalle.  Ja myös eräänlaiseen henkiseen yksinäisyyteen. Johtajan odotetaan olevan puolueeton ja vahva. Hän ei voi ilmaista tunteitaan ja heikkouksiaan yhtä vapaasti kuin muut.

Vallankäyttäjä on myös jatkuvan kritiikin ja arvostelun kohteena. Jotta tämän kaiken kestäisi - ja pysymisen hyvänä johtajana - on oltava psyykkisesti vahva. Ikävä kyllä näin ei aina ole.

Minkälaisia kokemuksia sinulla on omista johtajistasi?

Lähteet: kuvat omat