Onko tämäkin syömishäiriö?

Nimittäin bodaaminen. Viime aikoina kehityspsykologian tieteilijät ovat alkaneet miettiä, voiko äärimmäinen lihaksikuuteen pyrkiminen olla syömishäiriö. Mikäli näin on, miesten osuus syömishäiriöisistä kasvaa paljon. Miehet eivät yleensä tavoittele laihaa vaan rasvatonta, lihaksikasta kehoa.

Syöminen on jaksottaista. On jaksoja, jolloin yritetään kasvattaa massaa treenaamalla paljon, ja on jaksoja, jolloin kehosta yritetään saada rasvaa pois. Kun on todella kovalla dieetillä, lopulta on niin valtava nälkä, että alkaa ahmia. Tämä johtaa kierteeseen: koska nyt ahmin, ensi viikolla olen entistä useammin salilla.

Lopulta treenauksesta voi tulla pakonomaista ja se vaikuttaa kielteisesti arkeen.

Ihminen ei uskalla olla menemättä salille, jotta lihakset pysyisivät. Tai jos ei ole huippu trimmatussa kunnossa, ei uskalla näyttäytyä ulkomaailmassa. Kyse on luultavasti samanlaisesta ilmiöstä kuin perinteisissä syömishäiriöissä.

Kun syömishäiriötä epäillään potilaalta kysytään, onko hän laihduttamassa. Mielekkäämpää voisi olla kysyä myös, oletko yrittänyt kasvattaa lihasta, kuinka paljon treenaat ja kuinka paljon siinä on pakkoa ja ahdistusta mukana.

Mutta syömishäiriöiden diagnostiset kriteerit ovat kirjoitettu naisten näkökulmasta.

Kun syömishäiriöstä puhutaan, monelle tulee mielikuva nuoresta, laihasta tytöstä. Tämä on väärä mielikuva. Tällaisia aliravittuja tyttöjä tulee paljon hoitoon, mutta eniten syömishäiriöstä kärsivät normaali- tai ylipainoiset ihmiset, joiden ongelmana on ahmiminen.

Nuoria laihtuneita tyttöjä ohjataan eniten hoitoon, koska heidän oirekuvansa näkyy niin helposti. Mutta jos oire onkin sellainen, että ihminen pystyy syömään normaalisti, mutta hänellä on paljon omaan kehoon liittyvää ahdistusta ja hän ahmii salaa, tämä huomataan paljon myöhemmin.

Yleisin syömishäiriö Suomessa on määrittämätön syömishäiriö. Se oireet muistuttavat anoreksiaa tai bulimiaa, mutta kaikki diagnostiset kriteerit eivät täyty. Kyse on kuitenkin vakavasta sairaudesta, joka vaatii hoitoa.

Joka neljännen tai viidennen syömishäiriöisen arvellaan olevan mies. Tämä on paljon. Hoitoon hakeutuneista miehiä on vain viisi prosenttia.

Miesten syömishäiriöiden tunnistaminen on vaikeaa, koska syömishäiriöt nähdään usein naisten sairauksina.

Jos nuoren pojan paino laskee rajusti, yleensä ajatellaan, että poika on kasvanut pituutta ja urheilee paljon.

Miten sitten syömishäiriö syntyy? Ihmisellä voi olla hankala elämäntilanne, psyykkistä pahoinvointia ja hankaluuksia sosiaalisissa suhteissa. Yleensä syömishäiriön syntymistä edeltää jakso, jolloin ihmisellä on paljon ahdistusta ja epävarmuutta. Syömishäiriö syntyy ikään kuin korjaamaan tilannetta. Se on ratkaisuyritys, ei itse ongelma. Kontrolloimalla syömistä ja liikkumista yritetään hallita elämää.

Lähteet: Helsingin Sanomat 15.8.2020, kuvat pixabay

Raivostuttaa: Miten muka toisten paino kuuluu kenellekään?

Minua raivostuttaa se, että arvostellaan jonkun lihavuutta jopa kepeässä kahvipöytäkeskustelussa. Ja kuvitellaan. Että lihavat ovat laiskoja ja saamattomia. Vaikka tämä harhaluulo on ajat sitten tutkimuksissa kumottu.

Minä olen kehopositiivinen: Ihminen voi olla rauhassa lihava, jos hän viihtyy kehossaan. Eikä tarvitse noudattaa nykyisiä - sairaalloisiakin - laihuus - tai fitness kauneusihanteita.Voi nauttia hyvästä ruoasta ja elämästä monista sressaavista ulkonäkötrendeistä piittaamatta. Se on rohkeutta ja itsensä hyväksymistä. Ja ai jai, miten se helpottaa tätä ainokaista elämää.

Monet saattavat valittaa, miten lihavuudesta aiheutuvat sairaudet vie heidän verorahojaan. Lihavuusko yksin? Tuleeko mieleen tupakoitsijat, alkoholipersot; yksinäisyydestä sairastuneet, monet mielenterveysongelmista kärsivät?Nämä kolme viimeistä - alkoholismi, yksinäisyys ja mielenterveysongelmat - ei ole tahdon asioita.

Minun lapsuudessani lapsille opetettiin, että minkä tahansa näköistä ihmistä ei saa kommentoida tai osoitella sormella. Muistan kun äitini teroitti tätä mieleeni. Hän sanoi, että todella lihavat ihmiset kärsivät elefanttitaudista. Joskus myöhemmin mieleeni on tullut, onko se elefanttitauti totta. Nyt viimein googlasin ja sellainen tosiaan on olemassa.

Monissa maissa runsasta naista pidetään kauniina. Esimerkiksi Afrikan ja joissakin Lähi-Idän maissa. Nigeriassa tulevaa morsianta jopa lihotetaan.  Voi, kun voisimme ottaa oppia tästä. Eikä länsimaisen naisen tarvitsisi elää kituuttaa jatkuvan nälkäkuurin kourissa.

Ja miten paljon ylipainoisia on varmasti rasittaneet kouluajan painokommentit. Ne voivat repiä riekaleiksi itsetuntoa: olen vääränlainen, omituinen, en kelpaa.

Voi käydä näinkin: Nuori syö toisten mielestä liikaa ja on lihava. Toisten käsityksistä ja ryhmäpaineesta vielä riippuvainen nuori saattaa tästä syystä aloittaa rankan laihdutuskuurin. Joka voi johtaa bulimiaan tai anoreksiaan. Etenkin anoreksia - vaikka siitä olisikin parantunut - saattaa puhjeta uudestaan vaikeissa elämäntilanteissa läpi elämän.

Paino on aina yksityisasia. Se ei kuulu kenellekään muulle. Joten laihat - omasta mielestänne jotenkin elämässä onnistuneet ja lihavia kommentoivat - pitäkää suunne kiinni. Huh, tuli sanottua aika  rankasti.

Mitä mieltä sinä olet toisen ihmisen painon kommentoinnista?

Lähteet: omat, kuvat omat