Alzheimerin taudista

Tälläkin hetkellä moni työikäinen käy läpi hyvin suuria tunteita, joita omalla vanhemmalla todettu Alzheimerin tauti herättää.

Moni muistisairaan lapsi tuntee huolta läheisestään, ja mitä sairauden eteneminen tuo tullessaan, ja se, onko sairaus perinnöllinen.

Sairauden edetessä läheisen jaksaminen voi olla kovilla. Silloin auttaa, jos hoitovastuuta voi jakaa ja muuta arjen kuormitusta keventää. Myös vertaistuki ja harrastukset voivat auttaa jaksamaan raskaassa elämänvaiheessa. 

Nyt Alzheimerin taudin diagnosoinnissa ja hoidossa tapahtuu paljon. Se on hyvä pitää mielessä etenkin silloin, jos sairauden perinnöllisyys huolettaa.

Geenit riskitekijöinä

Korkea ikä on suurin riskitekijä. Sairaudelle altistavat esimerkiksi runsas alkoholinkäyttö, tupakointi, keski-iässä kohonnut verenpaine, diabetes ja korkea kolesteroli.

Alzheimerin taudin riskiin vaikuttavat myös geenit.Tähän mennessä niitä on löydetty 75, ja yhteensä niitä voi olla  sata. Mikään tunnetuista geeneistä ei kuitenkaan automaattisesti aiheuta sairautta, koska sen puhkeamiseen vaikuttavat myös esimerkiksi muu perimä ja elintavat.

Perinnöllisyydestä voi kieliä se, jos sukulaisen muistisairaus on alkanut oireilla alle 55-vuotiaana. Vanhempana alkanut sairaus liittynee muihin riskitekijöihin, kuten korkeaan ikään ja sydän- ja verisuonisairauksiin.

Hae unettomuuteen apua

Unettomuuden hoito on tärkeää. Uni puhdistaa kuona-aineita aivoista. Jos syvää unta ei ole riittävästi, ei puhdistusmekanismi toimi kunnolla. Jos unettomuus pitkittyy, voi aivoihin alkaa kertyä Alzheimerin tautia aiheuttavia beeta-amyloidi- ja tau -proteiineja. Tämän vuoksi unettomuuteen kannattaa sinnikkäästi hakea apua.

"Uusi ravintolisä voi hidastaa etenemistä"

Jotkut ravintolisät voivat tutkitusti vähentää muistisairauden riskiä tai hidastaa etenemistä. Etenkin D- ja B12 tasot voi olla hyvä mittauttaa ja varmistaa, että kyseisiä vitamiineja saa riittävän paljon.

Tutkimuksissa on saatu näyttöä siitä, että varhaisen Alzheimerin taudin hoitoon kehitetty ravintovalmiste voi hidastaa muistin ja tiedollisten toimintojen heikkenemistä muistisairauden varhaisessa vaiheessa. Ravintolisää myydään apteekeissa Souvenaid-tuotemerkillä.

Jos ihmisellä on verenohennuskääke, tuotteen käytöstä tulee keskustella lääkärin kanssa.

"Ota muistin haasteet vakavasti"

Nykylääketieteessä Alzheimerin taudin hoidossa tärkeintä on se, että sairaus todetaan mahdollisimman aikaisin. Tällöin lääkityksellä saadaan mahdollisimman paljon terveitä vuosia.

Jos oma muisti alkaa tulevina vuosina sakata, tilanne kannattaa ottaa vakavasti. Työikäisellä stressi, masennus tai työuupumus ovat yleisempiä syitä unohteluun kuin alkava muistisairaus.Silti joskus on viisikymppisiä, joilla ongelmat johtuvat esimerkiksi Alzheimerin taudista.

Huolestuttavia merkkejä ovat muun muassa reaktiokyvyn hidastuminen ja se, että asioiden ja niiden välisten yhteyksien hahmottaminen heikkenee. Erityisesti se pitää ottaa vakavasti, jos muistiin tulee selkeitä aukkoja, joita myöhemminkään ei pysty täyttämään. Joskus muistisairauden merkkejä ovat myös ärtyisyys, estottomuus ja passivoituminen.

Jos on selkeitä muistisairauden oireita, diagnoosia voidaan myös selvittää verikokeella. Tätä ei kuitenkaan tehdä varmuuden vuoksi eikä sitä suositella oireettomille tai alle 50-vuotiaalle.

Lähteet: Kauneus&Terveys 6/2025 referaatti, kuvat omat

Kova treenaaminen vähentää seksuaalista halua

 

Voiko kova treenaaminen vaikuttaa libidoon? "Onhan se aivan päivänselvää", sanoo psykoterapeutti ja personal trainer  Harri Peltomaa. Liikuntalääketieteen erikoislääkäri Arja Uusitalo on täysin samaa mieltä.

Seksuaalinen halu jakautuu kolmen osaan. Ensimmäisenä biologiseen eli hormonitoimintaan ja yleiseen terveydentilaan. Toiseksi psykologiseen, johon kuuluu muistot, kehonkuva, fantasiat ja itsetunto. Kolmanneksi sosiaaliseen, johon kuuluu seksuaalinen halu suhteen ominaisuuteen. Etenkin kova liikunta vaikuttaa näistä kahteen ensimmäiseen ja jos treenaaminnen menee liaallisuuksiin, hormonitoimta saattaa häiriintyä ja libido heikentyä", Uusitalo tähdentää.

Seksuaalinen nautinto rentouttaa. Se on niitä harvoja tilanteita , jolloin irtaantutaan hälystä ja arjen murheista. Heittäydytään ja eletään hetkessä.

On olemassa laji, jonka huipulla haluttomuus on kovaa,nimittäin fitness. Tämän asian vahvistaa itsekin kisannut ja nykyisin valmentaja Veera Könönen. Fitnessin kireä kunto näet kysyy kovaa energiavajetta. Tämä taas tarkoittaa, ettei ole energiaa ylimääräiseen.

Erityisesti kisadieetin viimeiset kuukaudet seksi on usein prioriteetin pohjalla, ihmissuhteet samaten.

Kuntourheilijan libido ei laske niin reilusti kuin kilpaurheilijan. Ainoa syy seksuaalisen halun laskulle ei ole fysiologiassa , vaan yksinkertaisesti siinä, että on väsynyt.

Kuormittunut vähentää sosiaaliset kanssakäymiset minimiin, mukaan lukien läheisyyden.

"Ylikuormitukseen liittyy isompi tylsistyminen elämään, melankolinen olo ja vireystasojen lasku. Mikään ei oikein huvita, kun paahtaa paikasta toiseen ja kaatuu illalla sänkyyn", Arja Uusitalo kuvailee.

Mistä tietää kuntoilun menneen liiallisuuksiin? Absoluuttista treenimäärää ei voi linjata. Elämäntilanteella, terveydellä,  fyysisellä kunnolla, ravitsemuksella ja unella on suuri merkitys. Jos asia huolettaa mieltä, suhdettaan liikuntaan on hyvä pohtia.

Liialliseen liikuntaan voi vaikuttaa myös se, että laiminlyö palautumista, riittäviä yöunia ja ruokamääriä.

Raskas liikunta tuottaa endorfiiniä. Joillekin se voi olla tapa kanavoida seksuaalienergiaa toisaalle.

Jos mieli pyörii saliharjoitusten ja ravinnon optimoinnin ympärillä, vapaata kaistaa parisuhteelle ja seksille on kiistatta vähemmän.

Lähteet: Helsingin Sanomat 19.4.2025, kuvat Pexels

Onko nyky-yhteiskunta itsekkäiden yhteiskunta?

Mielestäni Liisa Keltinkangas-Järvinen on ehkä liian kärjistäjä tässä jutussa. Olen samaa mieltä monista asioista. Mutta esimerkiksi somea ääriyksilölliseksi kritisoidessaan, hän ei ota huomioon, että somessakin muodustuu yhteisöjä, erilaisia ryhmiä ja piirejä.

Psykologi  ja emeritaprofessori Liisa Keltinkangas-Järvisen mielestä nyky-yhteiskunnassa hyväksytään käytös, jollaista pidettiin vielä joitain vuosikymmeniä sitten narsistisena. Hänen mukaan itsekkyydestä on tullut aikamme suuri uhka.

"Nykyinen yhteiskunta on yltiöyksilöllinen. Itsekkyys nähdään vahvuutena", hän sanoo. Nyky-yhteiskunta tukee ja vahvistaa minäkeskeisyyttä.

Ollaan luotu elämisen malli, joka kuuluu kehityspsykologiassa lapsen primaarin narsismin kehitysvaiheeseen.

"Primaarinarsismi ei ole häiriö vaan lapsen normaali kehitysvaihe. Vaiheen piirteitä on esimerkiksi keskittyminen omaan hyvään oloon, oman mielihyvän hakeminen ja omien tarpeiden välitön toteuttaminen."

"Aikuinen voi nykyään julkisesti sanoa, että minun on velvollisuus keskittyä itseeni. Tai että lakkasin tekemästä kompromisseja ja olemasta kiltti."

"Ihmisellä on perustarve omaan mielihyvään ja oikeus pitää rajoistaan ja oikeuksistaan kiinni. Nämä voivat kuitenkin kääntyä puhtaaksi itsekkyydeksi."

Nykyinen psykoterapiakulttuuri kannustaa muun muassa pohtimaan omia tunteita. Keltinkangas-Järvisen mukaan pitäisi kysyä myös , millaisia tunteita minä herätän muissa.

Muihin keskittyminen voi jopa parantaa hyvinvointia. "On erittäin hyviä tuloksia sellaisesta terapiasta, jossa keskitytään itsen sijasta toisiin ihmisiin."

Nykyisin vallalla on myös kuvitelma, että oma hyvinvointi maagisesti säteilee ympäristöön. "Hoetaan, että ei voi rakastaa muita, jos ei ensin rakasta itseään. Slogan ei pidä paikkaansa. Ihmisellä voi olla äärimmäisen huono itsetunto, mutta se ei estä häntä kiintymästä  eikä rakastamasta."

On selvää, että on yhä ihmisiä, jotka kykenevät kompromisseihin ja ottavat toiset huomioon.

"Mutta nyt puhun isosta yhteiskunnallisesta trendistä , jonka olemme rakentaneet ja joka ei johda hyvään."

Toinen vakiofraasi on, että ei pidä syyllistää. "En syyllistä. Kerron, mitä psykologian tutkimuksissa on havaittu. Jos ihminen syyllistyy, siihen on ehkä aihetta."

Ikävien tunteiden työntäminen syrjään on psykologian mukaan jälleen yksi nykyajan ilmentymä, koska syyllisyyden ja häpeän tehtävänä on ohjata käyttäytymään oikein toisia kohtaan.

"Kehotus, että syyllisyydestä ja häpeästä pitäisi päästä kokonaan eroon, on kehotus ryhtyä psykopaatiksi. Psykopaatilla ei ole näitä tunteita."

Ihminen ei ole luonnostaan epäitsekäs tai itsekäs, koska kulttuurin odotukset ohjaavat häntä. Aiemmin kulttuuri ei ohjannut yltiöyksilöllisyyteen.

Jälkiteollisena aikana yhteisöjen sijaan nousivat esiin menestyjät ja yksilöt. Viimeisen silauksen antoi some, joka kannustaa kilpailemaan huomiosta.

Yksilöllisyyteen  kannustamalla on ikäviä seurauksia sekä ihmiselle itselleen että yhteiskunnalle. 

Pahoinvointi kasvaa. Ääriyksilöllisessä yhteiskunnassa ei riitä, että hoitaa työnsä, pitäisi olla menestyjä.

"Aina voi olla parempi. Aina on oma syy, jos epäonnistuu. Ei ihme, että ihmiset ovat ahdistuneita ja uupuneita."

Nyky-yhteiskunta unohtaa, että ihmisellä on tarve kuulua joukkoon.

Identiteettiä ei voi keksiä vaan se muodustuu yhteisössä. Ennen se löytyi esimerkiksi samastumalla läheisiin, kuten perheeseen ja sukuun. Nyt netti tarjoaa rajattomasti hatarampia identiteetin rakennusaineita.

"Identiteetti on ihmisen peruskivi. Jos se rakentuu pienen kuplan arvomaailmaan tai idoleiden varaan, se on heikko. Silloin jokainen ulkopuolinen voi horjuttaa identiteettiä."

Yltiöyksilöllisyys kannustaa yhteistyön sijasta kilpailuun. Ja mitä sitten tapahtuu, kun pahoinvoivat ja horjuvalla identiteetillä varustetut yksilöt kilpailevat? Yhteiskunta polarisoituu, ja kykymme sosiaaliseen vuorovaikutukseen heikentyy.

Keltinkangas-Järvinen on kuitenkin toiveikas. Koska ollaan itse rakennettu itsekkyyteen kannustavan yhteiskunnan, voidaan se itse purkaakin.

Median täytyisi nostaa esiin vähemmän yksittäisiä menestyjiä ja enemmän taustavaikuttajia. Yhteisöjen tulisi kannustaa kilpailun sijaan yhteistyöhön.

Lähteet: Helsingin Sanomat 8.3.2025, kuvat omat

Naisten ja miesten rakastumiset eroavat toisistaan

 

Kun ihminen rakastuu, rakkauden kohde voi täyttää ajatukset. Miten suuri osa valveillaoloajasta ajatellaan rakkauden kohdetta?

Kun tätä tutkijat kysyivät nuorilta aikuisilta, miesten ja naisten vastaukset erosivat toisistaan. Naiset arvioivat, että rakastettu oli heidän mielessään keskimäärin 54 prosenttia valveillaolosta. Miehet ajattelivat rakastettuaan selvästi vähemmän, 44 prosenttia ajasta.

Evoluutiopsykologi Severi Luoto on tarkastellut rakkauden intohimoisen alkuvaiheen sukupuolieroja. Hän tutkimusryhmineen löysi sukupuolten väliltä useita eroja.

Miehet rakastuivat nopeammin kuin naiset. Eroa sukupuolten välillä oli keskimäärin kuukauden verran. Miehet rakastuivat noin kuukausi suhteen alkamisen jälkeen, naiset kaksi kuukautta. Jotkut toki rakastuivat jo ennen varsinaisen suhteen alkamista, miehet useammin kuin naiset.

Naiset sen sijaan rakastivat tuoretta kumppaniaan hieman kiihkeämmin ja sitoutuneemmin.

Naiset ovat raskaana yhdeksän kuukautta, kun mieheltä lisääntymiseen voi vähimmillään riittää muutama sekunti. "Nämä perustavanlaatuiset erot johtavat erilaisiin valintapaineisiin kaikessa lisääntymiskäyttäytymisessä", sanoo Luoto.

Evoluutiossa yleistyvät piirteet, jotka edesauttavat menestyksellistä lisääntymistä eli omien geenien ja piirteiden siirtymistä eteenpäin.

Rakkaus on molemmille suurin motivaatio parisuhteen muodostamiseen ja seksin harrastamiseen. Seksi edistää lisääntymistä ja parisuhde jälkeläisten selviytymistä. Näin ajatellaan evoluutiopsykologiassa.

Miehillä on matalampi kynnys alkaa lyhytaikaiseen suhteeseen ja lähteä siitä. "Näiden käyttäytymismallien ei tarvitse olla tietoisia. Ja toki moni mieskin haluaa aidosti sitoutua yhteen kumppaniin."

Naiset ovat taaskin maailman sivu suosineet miehiä, jotka rakastuvat ensiksi, ovat motivoituneet kosiskelemaan ja osoittavat aitoja merkkejä sitoutumisesta.

Evoluutiopsykologiassa tiedetään vanhastaan, että naisten ja miesten parinvalinnassa painottuvat eri perusteet. Miehillä lisääntymiskumppanin ulkonäkö ja nuoruus vaikuttavat keskimääräisestii enemmän kuin naisilla. Naiset kiinnittävät keskimääräisesti enemmän huomiota kumppanin statukseen ja varallisuuteen.

Tasa-arvoisissa maissa romanttista ja sitoutunutta rakkkautta löytyi hieman vähemmän kuin niissä maissa, jossa  rakkausukupuolten tasa-arvo on heikommalla tolalla. "Ajattelisi, että lännessä rakkaus on vapaata, mutta se kukoissssstaakin muualla."

Luoto muistuttaa, että tutkimuksessa tarkasteltiin suurta joukkoa miehiä ja naisia tilastollisesti. Tulokset eivät tarkoita, että jokainen mies ja nainen toimii samalla lailla, sillä sukupuolten sisällä on suuria eroja rakkauden ilmentymisessä.

  Lähteeet: Helsingin

Sanomat 21.5.2025 referaatti, kuvat omat.

Elämää maalla 69.

 

Tämä viikko on ollut jotenkin penseä. Minusta tuntuu, että elämäni on sairaanhoitajilla, lääkäreillä ja labroissa juoksentelua. Viime labrassa oli taas jokin bakteeri virtsassa, ja sain  antibioottikuurin. Kun on katetri, se kuulema lisää virtsatientulehduksia. Voi, minun vatsan mikrobisto! Tämä oli kuudes tai seitsemäs virtasrakontulehdus  neljän kuukauden aikana, kun olen sairastanut virtsaumpea.

Kun heräsin tänä aamuna, astuin virtsaan. Virtsapussi oli yöllä fuskannut ja tihuuttanut virtsaa lattialle. Ei hyvä aamu - sitten vaan siivoamaan.  Nämä minun katetrini ovat kaikki fuskanneet jossakin vaiheessa.

Onneksi 16.6 kirurgin vastaanotolla saan ehkä tämän kystofix-katetrin pois, koska olen pissannut normaalisti noin kuukauden. Tämä uusin katetri asennettiin niin, että pieni putki laitettiin virtsarakkoon vatsan läpi. Sitä reikää minun pitää suihkutella ja desinfioida joka päivä. Mutta on todella ihana, että tämän katetrin ansioista voin pissata myös normaalisti. Kuntosali ja kaikki rehkiminen on kielletty.

Silti olen tehnyt puutarhatöitä varoen kyykistymistä, mutta on pakko kyykistyä välillä. Olen siivonnut talon takana olevaa hedeläpuutarhaa ja kasvimaata, vaikka en tänä kesänä kylväkkään sitä. Omenapuut ovat yltäkylläisesti kukassa. Tulee paljon omenaa. Näiden hommien takia katetrin reiästä on tullut verta. Hus olkoon.

Koska viikko on ollut murheellinen, olen alkanut miettiä elämän tarkoitusta. Antiikissa ne oli hyvyys, totuus ja kauneus. Kristillisessä maailmassa usko, toivo ja rakkaus.

Olen päätynyt siihen, että elämäni tarkoitus on oppia rakkautta. Lähinnä muita ihmisiä ja eläimiä, koko luontoa kohtaan. Olemme täällä oppimassa rakastamaan. Tämä tuntuu niin selkeältä.

Olin toissa päivänä jalkahoidossa. Se oli hyvin nautinnollista, kun hoitaja hipelöi jalkapohjia. Ne olivat hyvässä kunnossa, niinpä hoitaja keskittyi hieromiseen, kynsien leikkaamiseen ja kiillottamiseen. Olo oli hoidon jälkeen raukea.

Leivoin taas tällä viikolla hapanjuurileipää. Hapanjuurileivän valmistus vie mennessään. Olen lukenut siitä paljon ja liittynyt facebook-hapanjuurileipä ryhmään. Ensi viikolla leivon taas kaksi leipää - saas nähdä minkälaisia leivistä tulee. Olen nyt aikaisemmilla kahdella kerralla onnistunut melko hyvin.  Ja miten herkullisisa leivät onkaan. Mieskin tykkää.

Mies sai yhdeltä asakkaaltaan paljon pakastemarjoja, eikä kaikki sopinut meidän pakastearkkuihin. Siispä leivoin marja-aroniapiirakkaa ja keitin marjoista mehua. Eniten on mustikkaa. Loput syödään aamuisin jugurtin kanssa - kolme kourallista. Tänään teen puolukkarahkaa.

Raparpereissakin olisi paljon syömistä. Ennen tätä valtavaa marjalahjoitusta ennätin tehdä raparperikiisseliä. Tahtoisin tehdä piirakan, jossa on pehmeää marenkia päällä. Ehkäpä teen sen mustikasta. Toisaalta se kaipaisi jotain kirpeää, ehkä puolukkaa.

Mies osti trumpetin mielettömän monien soittimien lisäksi. Hän kuluttaa kyllä paljon rahaa, koska osti auton viime viikolla. Minulla menee rahaa vain lähinnä ruokaan ja luonnonkosmetiikkaan.

Toivottavasti ensi viikko olisi lempeämpi. Siihen mennessä olen istuttanut köynnöskukat ja kesäkukat.

Hyvää viikonlopppua!

                       Käenkaali kukkii

Ensimmäinen kuva on taidekeskus Salmelan kesänäyttelystä.

Vanhempi lähellä kuolemaa

 

Olisinpa silloin kysynyt äidiltä, ottanut puheeksi isän kanssa, kiittänyt vanhempaa tai pyytänyt anteeksi.

Kun vanhemman kuolema alkaa olla lähellä, jälkikasvua alkaa usein mietityttää puhumatta jääneet asiat, sanoo psykologi ja psykoterapeutti Tuija Turunen. Asioiden käsittely ei vie luopumisesta ja menetyksestä surua pois, mutta voi helpottaa sitä.

"Mitä silloin kerran tapahtui?"

Monelle on jäänyt mieleen tapahtumia lapsuudesta ja nuoruudesta, jotka aikuisena mietityttävät: mitä perheessämme silloin tapahtui? Tapahtumien taustat voivat liittyä muun muassa vanhemman työttömyyteen, rahavaikeuksiin tai suhdeongelmiin, Turunen kertoo. Toki myös vanhemman ja lapsen erimielisyydet saattavat jäädä vaivaamaan.

Hankalan asian nostaminen esiin voi jännittää. Vaikeissa keskusteluissa on muistettava kunnioitus toista kohtaan. Asioilla voi olla monta puolta. Samasta tilanteesta voi olla erilaisia näkemyksiä, joiden jakaminen voi olla kaikille hyödyllistä. Riidan haastaminen ei ole hedelmällistä.

Onko jotain sellaista, mitä vanhempi olisi halunnut tehdä toisin? Haluaisiko hän kertoa jotakin? Keskustelu on lapselle ja vanhemmalle mahdollisuus saada uutta näkökulmaa asiaan.

Erityisesti vaikeissa keskusteluissa on otettava huomioon vanhemman kunto. "Jos vanhempi on ihan elämänsä loppusuoralla, hän ei välttämättä ole siinä tilassa, että pohdiskeleva keskustelu onnistuisi."

Millaisia muistoja on yhteiseen elämään mahtunut?

Turusen mukaan ihmiset muistavat herkemmin vaikeat asiat tai vastaavasti hyvin voimakkaat ilon hetket. "Usein yhteistä elämää muistellaan kuoleman jälkeen, mutta niin kannattaisi tehdä jo ennen sitä. Se vahvistaa yhteistä muistojälkeä."

Yhteisestä elämästä syntyy tällöin kokonaisempi kuva, johon mahtuu moneja värejä.

Turunen mainitsee myös yhteisen resilienssin vahvistamisesta. Tähän liittyvät vaikkapa suvun tarinat siitä, miten vaikeista vaiheista on selviydytty. "Esimerkiksi valokuva-albumeiden tai koriste-esineiden kautta voi päästä kiinni sukujen tarinoihin ja yhteiseen elämään."

"Millainen elämäsi on ollut?"

Aikuisen lapsen olisi hyvä muistaa, että vanhemmalla on muitakin rooleja kuin vanhempana olo. Minkälaista oli silloin, kun vanhempi oli lapsi? Millainen työelämä on ollut? 

Entä mitä vanhempi ajattelee omasta elämästään? Tällainen keskustelu voi tuntua lohdulliselta vanhemmasta itsestään, myös läheisistä.

Turunen kertoo: "Oma pappani sanoi kaksi viikkoa ennen kuolemastaan, että tämä on ollut hyvä elämä."

Miten haluat järjestää hautajaiset ja perinnönjaon?

Turunen kehottaa keskustelemaan siitä, että millaisia ajatuksia vanhemmalla on lähestyvästä kuolemastaan ja omista hautajaisista.

Onko hänellä hoitotahtoa? Tällainen keskustelu voi helpottaa käytännön järjestelyjä, ja hautajaisista tulee vanhemman toiveiden mukaiset.

Raha-asioihin ja muuhun perintöön liittyvistä asioista olisi hyvä myös kysyä etukäteen, sillä se saattaa parhaassa tapauksessa pienentää perintöriitojen riskiä. Onko vanhemmalla testamenttia, jos on, missä hän sitä säilyttää?

Yhteinen suunnittelu tekee tulevasta kuolemasta jaetun, ei vain salaperäisesti tapahtuvan asian. Käytännön asioiden kautta voi parhaassa tapauksessa päästä kiinni tunnetason keskusteluihin.

Lähteet: Helsingin Sanomat 10.5.2025 referaatti, kuvat omat

100 selfietä kokeiluna somea varten

 

Yli 100 selfietä joka päivä. Miltä minä näytän? Huonoimmillaan ulkonäkötarkistelu menee näin pakko-oireiseksi, kertoo erikoispsykologi Katarina Meskanen.

Kehokuvahäiriöisiä on lisääntynyt Meskasen mukaan. Jos peilikuvan tarkkailu ja ulkonäön murehtiminen vievät ison osan elämästä, kyse saattaa olla mielenterveyden häiriöstä.

Kehokuvahäiriöön voi sairastua kuka tahansa, mutta yleisesti se versoo viimeistään nuorena aikuisena. Eikä ongelman tarvitse edes muuttua mielenterveysongelmaksi, jotta siitä koituu vaikeuksia elämään. Juuri tämän tasoiset ulkonäköpaineet ovat Meskasen tuntuman mukaan kasvussa.

Kehokuvanhäiriöiden ääripäätä, dysmorfista kehokuvahäiriötä sairastaa noin 0,5-2,5 prosenttia väestöstä. Niin dysmorfinen kehokuvanhäiriö kuin lievemmätkin ilmiöt ovat alitunnistettuja ja alidiagnosoituja ongelmia.

"Elämme aikaa, jossa minäkäsityksemme - kuka minä olen ja minkälaisena pidän itseäni - rakentuu aika paljon sen varaan, miltä näytämme muiden silmissä", Meskanen sanoo.

Viime vuosina on tullut käyttöön termi kehopositiivisuus. Tämän viesti on, että jokainen on oikeanlainen juuri sellaisena kuin nyt sattuu olemaan, mtta moni ei ajattele näin.

Some tarjoaa kuvastoa siitä, miltä pitäisi nyt näyttää. "Ihmiset kokevat valtavaa painetta, että heidän kehonsa ja ulkoinen olemuksensa viestii ulospäin sitä, mitä halutaan itsessä korostaa."

Meskasen mukaan nyt jylläävä erityisesti 1990-luvun kuvaston ihannointi on selvästi haitallinen ja pahimmillaan hengenvaarallinen on niin sanottu heroin chic tyyli. Tätä tavoitteleva haluaa langanlaihaksi ja kasvoiltaan huumeiden ongelmakäyttäjän näköiseksi.

Mistä voi tietää, että milloin tyytymättömyys omaan ulkonäköön on epänormaalin runsasta? Suurin osa nuorista ja aikuisisista tuskailee kehonkuvansa kanssa ajoittain ja tämä on normaalia.

Hälytysmerkki on, jos oman ulkonäön tarkkailu alkaa viedä pitkiä aikoja päivästä. "Jos esimerkiksi useampia tunteja päivässä pohdiskelee näitä asioita tai peilailee, mittailee ja arvioi itseäään."

"Jotkut ottavat päivässä satojan selfieitä, joista he tarkastelevat, miltä näyttävät."

"Ongelmissa ollaan, kun ulkonäön pohdiskelu alkaa haitata merkittävästi hyvinvointia, arjen toimintoja, ihmissuhteita, työ- ja opiskelukykyä sekä vapa-ajanviettoa."

Tyytymättömyys voi edetä syvään itseinhoon, häpeään ja vihaan kehoa tai jotain piirrettä kohtaan.

Silloin reaktiona saattaa olla jatkuvan peilailun sijasta itsensä piiloittelu. Verhoudutaan hupun suojiin ja välttelemään edes katsomatta itseä. Huonoimmassa tapauksessa eristäydytään kotiin.

Jos kehonkuvahäiriö muuttuu mielenterveysongelmaksi asti, vakavimpina seurauksena on itsetuhoisuutta. Dysmorfinen kehonkuvahäiriö voi myös altaistaa muun muassa masennukseen ja ahdistukseen.

Dysmorfiseen kehonkuvahäiriöön liittyy pakkomielteinen vakuuttuneisuus ulkonäön viallisuudesta voi myös johtaa kauneusoperaatioihin, joiden avulla häiriöstä kärsivä yrittää korjata ulkonäköään vastaamaan mielikuvaansa.

"He hakeutuvat helpotusta omiin oireisiinsa kauneusoperaatiosta, mutta eivät kuitenkaan sitä saa. Useimmiten käy vielä niin, että siitä tulee operaatioiden sarja."

Potilasta voi kannustaa ottamaan asian puheeksi ulkopuolisen kanssa mahdollisimman hienotunteisesti ja varautumaan siihen, että ensireaktio on torjunta. Vähättely ei kannata. "Ei kannata yrittää vakuutella, että sinulla on kaikki hyvin siinä kehossa, koska sairastumisella ei ole. Enneminkin voisi kysyä, miten toivoisit, että auttaisin sinua."

Kehonkuvanhäiriöitä voidaan hoitaa psykoterapialla, psykofyysisellä fysioterapialla, lääkityksellä tai niiden yhdistelmällä.

Lääkityksen tarpeen arvioi aina lääkäri,  yleensä lääkehoito tarkoittaa SSRI-masennuslääkkeitä.

"Keinoja on paljon, ja ehdottomasti tätä kannattaa hoitaa. On myös mahdollista toipua kokonaan, mutta se vaatii aina aikaa ja rohkeutta, nojata kohti omaa ahdistustaan."

   Lähteet: Helsingin Sanomat 26.4.2025 referaatti, kuvat Pexels ja Pixabay