Ihastumisen huuma

 

Moni on sitä mieltä, että sen vain tietää, kun kohdalle osuu sytyttävä ihminen. Jos jalat eivät mene melkein alta, ajatellaan helposti, että suhteessa ei tule olemaan latausta tai intohimoa. Liian moni antaa kuitenkin ensireaktiolle liikaa painoarvoa.

Todellisuudessa ensisilmäyksellä rakastuminen ei kerro muuta kuin sen, että toisen kokee ensivaikutelman perusteella primitiivisellä tasolla viehättäväksi.

Psykologi ja psykoterapeutti Hanna Markuksela on kirjoittanut kirjan Parinvalinnan salaisuus - Naiselle joka haluaa kaiken ja vielä enemmän. Tässä jutussa on hänen ajatuksiaan.

Naisporukoissa puhutaan usein siitä, miksi joku ei vastaa viesteihin, miksi hän tekee noin tai näin, tai miksi hän ei lunasta lupauksiaan.

Moni upea nainen, jolla olisi kysyntää, sietää suhteissaan liikaa. Kun toinen on komea, pitkä tai muuta pintapuolista, hän saa hirveästi anteeksi.

Pituutta tärkeämpää on miettiä, onko toisen seurassa turvallinen olo. Turvallinen olo ei tarkoita mitään tunteiden latistunutta meininkiä vaan se tarkoittaa sitä, onko toisen kanssa hyvä olla, jolloin hermosto lepää ja voi olla oma itsensä.

Intuitio ei ole aina oikeassa. Kun on esimerkiksi taipuvainen ahdistukseen tai tottunut varhaisissa kiintymyssuhteissaan siihen, että vanhemman läsnäolo on epävarmaa, saattaa tulkita kaikenlaisen lepatuksen ihastukseksi.

Voi olla kuitenkin vaikea tajuta, että oikeasti onkin ahdistunut, koska toinen ei kommunikoi selkeästi tai tuntuu saavuttamattomalta.

Tutkimusten mukaan ihmiset voidaan saada tuntemaan ihastuksen tunnetta jo niin, että heidät laitetaan pelkäämään ja paikalla on viehättävä ihminen.

Kipinän ja ahdistuksen saattaa erottaa esimerkiksi miettimällä, onko toisen kanssa kiva ja innostunut fiilis.

Vai jännittääkö koko ajan, mitä toinen ajattelee tai meinaa, tai miettiikö, mitä itse voisi vielä tehdä, että tästä tulisi jotain? Yksipuolinen yrittäminen on eri asia kuin suhteeseen panostaminen yhdessä.

"Olen aina ollut elämyshakuinen ja samalla tosi herkkä. Jo lapsena mietin, miksi tykkään katsoa salaa vanhemmiltani kauhuleffoja, vaikka sain univaikeuksia.

Olen joutunut tutkimaan, miten en menisi suhdevalinnoissani vääränlaisen kipinän perässä.

Vaikka toisin uskotellaan, on mahdollista muuttaa sitä, mistä syttyy. Jotkut tarvitsevat siihen pohdiskelua tai psykoterapiaa. Joillekin riittää se, että he pystyvät katsomaan rehellisesti tyyppejä, joihin ovat tunteneet kreisiä vetoa, mutta josta ei ole tullut mitään.

Kun työstää traumojaan tai ahdistustaan, alkaa syttyä siitä, että toinen piti sanansa tai että hänen kanssaan oli syvä keskusteluyhteys."

Lähteet: Kauneus&Terveys 8/2024, kuvat Pixabay