Haravoida vai eikä haravoida? Siinäpä kysymys. Riippuen vuodesta olen haravoinut pihan sekä syksyllä että keväällä. Nyt en. Haravoin vain keväällä.
Hesarissa oli juttu tästä syksyn haravoinnin turhuudesta. Lainaan sitä."Usein on järkevämpää jättää lehdet maahan, sanoo Helsingin kaupungin viherkunnossa tiimin tiimipäällikkö Anna-Mari Tiitinen-Kairi. "Omalta pihalta en lähtökohtaisesti haravoi lehtiä ollenkaan."
Näin lehtien sisältämät ravinteet saadaan luonnollisesti kiertoon ja maaperän lannoitus hoituu luonnonmukaisesti. Tämä ei koske pihaa, jossa on paksu kerros esimerkiksi vaahteran lehtiä, koska sienitaudit pesiytyvät helpommin."
Meillä pihaan kertyy vain koivun lehtiä, ja muutaman haavankin. Jätän siis asiantuntijan neuvosta nyt syksyllä haravoimatta. Keväällä katson, onko siihen tarvetta.
Vesi on vieläkin kaivossa vähissä. Kyllä sitä pienesti tulee, mutta se haisee ja maistuu pahalle. Kaiken tämän härdellin lisäksi jääkaappi meni rikki. Minä en jaksanut kantaa sitä ulos. Mies joutui sen raahaamaan maton kanssa. Minä kuitenkin tyhjensin, pesin sen ja panin sisällön sitten toiseen jääkaappiin.
Entisen jääkaapin päältä löytyi tyttöjen koulukuvaus kuvia. Miten suloisia molemmat ovat niissä! Ja voi seurata niistä kasvua. Muutaman 21-vuotiaana kuolleen Vera-tyttäreni kuvat laitan kehyksiin, vaikka niitä on jo paljon kehyksissä.
Minulla on tunteet vaihdelleet laidasta laitaan. Joskus herään aamuisin, ja Vera tulee ensimmäisenä mieleen. Ahdistun, eikä paniikkikohtaus ole kaukana. Hengittelen syvään sisään peiton alla kolme hengenvetoa ja kuusi ulos hengitystä. Tämä on minulle tehokkain apu hoitaa ahdistusta. Olen kokeillut muutamia muitakin.
Minun täytyy ehkä hyväksyä, että tämä paha ahdistus ja paniikkikohtaukset seuraa minua loppuelämäni. Onneksi ahdistus Verasta on yleensä aika pieni. Pienentynyt aikaisemmastaan. En enää tunne tuskaista surua ajatuksissani. Ajatus, että ahdistus ja suru kuuluu tähän. Olen tosiaan oppinut elämään surun kanssa.Se seuraa läpi loppuelämän, mutta voin muistella kauniita hetkiä Veran kanssa.
Se on jännä, että aikaisemmin joku ikävä toiminta ärsytti. Nyt ikääntyessäni voin luistaa siitä. Esimerkiksi siivoan vain kolmen viikon välein. En joka lauantai. Viimeksi siivosin raivohulluna. Pyyhin kaikki keittiön pinnat, kaapit, ovet ja muut tavarat. Nopeasti ja voimalla. Meillä on paljon kärpäsen ulosteita kaikilla keittiön pinnoilla. Kärpästen määrä johtuu, ehkä siitä, että lähellä on maatalo. Imuroin ja moppasin ja sadattelin mielessäni koko hommaa.
Laitoin kesävaatteet ja kengät säilöön. Se oli hieman haikeaa. Laittaa nyt syys- ja talvivaatteet esille. Niin meni kesä, joka oli ihanan lämmin ja kaunis.
En usko horoskooppeihin. Opiskelijahörhönä vielä uskoin niihin, ja olin esimerkiksi kaksi tuntia astrologin pakeilla. Puheen saattoi äänittää. Mutta nyt ajattelen, ettei tähtien asemat syntymän hetkellä vaikuttaa mitään. Muinaiset sumerilaiset ehkä miettivät 12 erilaista peruspiirrettä ihmisistä, 12 erilaista ihmistyyppiä. Minä olen skorpioni. Nousevalta merkiltä vaaka. Kuvittelua.
Hyvää viikonloppua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!