Elämää maalla 40.

 

Tällä viikolla ei ole tapahtunut sen kummempia - paitsi kävin psykiatrilla. Olen pohtinut tätä ahdistustani ja paniikkihäiriötä. En ole löytänyt niihin juurisyytä. Ne tuskin tulevat lapsuudestani. Uskon, että aikuisiän traumat muun muassa monet kuolemantapaukset ovat niiden syy. Ajattelin, että joudunko kantamaan niitä lopun ikäni?

Julkiselle psykiatrille oli kuukausien jono. Niinpä oli pakko mennä yksityiselle. Psykiatri oli keski-ikäinen väsyneen näköinen mies. Hän teki minulle testejä. Puhuttiin. Sain diagnoositkin! Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja paniikkihäiriö. Sen tietty tiesinkin itsekin. Ei masennusta, psykoottisuutta tai mielialahäiriötä.

Psykiatri kyseli myös minun vaihdevuosista. Todettiin, että minulla ei ole enää mitään oireita. "Sairastin" sitä niin, että yhden kesän kuukauden ajan hikoilin yöllä ja sain yhden kerran kuumia aaltoja. Psykiatri sanoi, että minulla oli helpot vaihdevuodet, mikä on melko yleistä.

Puhuttiin myös minun tyypin2 diabetes-diagnoosista. Se on  pahentanut ahdistustani, mutta psykiatri sanoi, että se on aivan normaalia.

Psykiatri määräsi minulle mielialalääkkeet hillitsemään ahdistusta ja paniikkihäiriötä. Luulin, että niitä käytetään vain masennukseen - mutta ei.  Psykiatrilla käynnistä jäi hyvä olo. Hän oli hyvin inhimillinen, mukava ja pätevä.

Nyt siis on mustaa valkoisella, että minulla on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja paniikkihäiriö. Diagnoosit on yleensä läpi elämän kestäviä. Vaikka oireet häipyisivät, diagnoosi pysyy sairauskertomuksessa.

Kaivossa vesi on edelleen vähäistä ja se maistuu ja haisee pahalle. Tiskaan käsin ja pesen nyrkkipyykkiä. Muu pyykki hoituu miehen työpaikalla. Suureksi onneksi. Mies saa myös puhdasta talousvettä työpaikalta. Muu vesi tulee järvestä. Sillä pesen nyrkkipyykin.

Olen nyt lukenut paljon verkosta diabeteksesta. Pitäisi lopettaa koko lukeminen, sillä jotkut jutut kauhistuttavat minua. Etenkin aivohalvauksen riskin suureneminen. Voi hemmetti!

En ole vieläkään saanut jokailtaista jalkojen pesemistä, huolellista kuivaamista ja rasvausta rutiiniksi. Mietin, että jos tekisin sitä joka toinen päivä. Pesen jalat viileällä vedellä, ettei niiden oma rasva vähentyisi.

Minulla oli viikko sitten labrat. Diabeteshoitaja lupasi soittaa niiden tuloksista. Olen odottanut soittoa, kuten hän lupasi. Ei ole tullut. Pitäneekö itse soittaa hänelle.Puhelinnumeroa ei ole. Saisin sen varmaan hyvinvointikeskuksen keskuksesta. No, katsotaan nyt.

Kille-kissimme on nukkunut joka yö kainalossani. Hän ei ole aikaisemmin tehnyt niin. Ikään kun hän lohduttaisi minua. Kissat ja koirat tietävät omistajansa sairauksista. Heillä on sellainen taito. Siiri-kissamme katosi toissa kesänä. Odotan edelleen hänen tulevan kotiin.

Kille on jo 17 vuotta vanha, mutta edelleen pirteä. Sai tänä kesänä saalistettua hiiriäkin. Hän liikkuu edelleen hyvin. Toivon, että hän eläisi ainakin 20-vuotiaaksi. Hän on hyvin nirso ruuan suhteen. Eniten hän pitää tuoreista muikuista, ja meillä on niitä pakasteessa. Ruoaksi pitää olla muuten Gourment-ruokaa. Onneksi Killellä on vielä hyvä ruokahalu ja halu seikkailla ulkona.

Hyvää viikonloppua kaikille!