torstai 19. toukokuuta 2022

Ylipaino on usein perinnöllistä

 


Yksilölliset erot painonhallinnassa ovat isoja ja yleensä perittyjä. Ne eivät välttämättä johda lihomiseen, mutta vaikuttavat siihen, kuinka paljon tulee syöneeksi. Perimä vaikuttaa sekä aineenvaihdunnan ominaisuuksiin ja aivotoimintaan.


140 000 kaksosen  kaksostutkimuksen  mukaan lihavuudesta yli puolet on periytyvää. Yksilölliset tekijät kuten aineenvaihdunnan vilkkaus on perimän sanelemaa.


Esimerkiksi kylläisyyshormonin tuotanto on suurelta osin perinnöllinen ominaisuus.Perimä selittää myös ruokahalun säätelyyn liityyviä ominaisuuksia, joilla on lihomistaipumuksen kannalta ratkaiseva merkitys.


Kun ruokaa on tarjolla rajattomasti vaikkapa buffet-pöydässä, kaikilla on taipumus syödä vähän liikaa, mutta "paemman ruokahalun" perineet syövät paljon runsaammin.


Jotkut voivat saada taipumuksen syödä liikaa jo hedelmöityksen hetkellä, kun vanhemmilta saadut geenit yhdistyvät lapsen perimäksi. Toisilla ruokahalu muodostuu äidin kohdussa. Runsaasti ylipainoisen äidin lapsi sopeutuu jo sikiöaikana saamaan liikaa ravintoa, jolloin hän kaipaa enemmän ruokaa myös syntymän jälkeen. Raskauden aikana ei siis kannattaisi syödä "kahden edestä".



Makeiden ja rasvaisten herkkujen himossa on suuria yksilöllisiä geneettisiä eroja. Muun muassa suklaanhimo johtuu siitä, että aivojen mielihyväkeskus reagoi suklaan syömiseen voimakkaasti. Aivojen kuvatamistutkimuksissa herkkua syödessä kaikilla nähdään aivojen mielihyväkeskuksessa signaaleja, mutta suklaanhimoisella siellä on todellinen vipinä.


Geenien lisäksi makumieltymyksiin ja himoihin vaikuttaa varhaislapsuuden tottumukset.


Herkkuja himoitsevan painonhallintaa vaikeuttaa entisestään se, että jo hyvän ruoan näkeminen käynnistää aivoissa reaktioita, jotka liittyvät haluun. Tämäkin on osittain peritty ominaisuus.

 
Mikään näistä geneettisistä ominaisuuksista ei ole sellainen, etteikö painonhallinta olisi mahdollista. Tilanne kuitenkin on se, että nykyisen ruokaympäristön runsaudessa se on toisille huomattavasti keskimääräistä vaikeampaa.





Lähteet: referaatti Helsingin Sanomat 7.4.2022, kuvat Pexels

4 kommenttia:

  1. Minä olen opetellut painonhallintaa vasta kypsällä iällä. Lapsena ja nuorena ruoka oli vain pakollista purtavaa ja nälän karkottajaa, olin alipainoinen ja siitä sain myös paljon vähemmän imartelevaa palautetta. Nuorena aikuisena olin enää hoikka enkä löytänyt silloinkaan juuri mitään makunautintoja.

    Kypsemmässä keski-iässä löysin hyvän ruoan ja jopa hyvän viinin. Upeat makuelämykset ovat kannustaneet syömään enemmän ja liikunnan määräkin on nuoruuden hurjista kävelymääristä vähentynyt paljon. Nyt seuraan painoani ohimennen lähinnä vaatteiden ja peilin avulla. Jos kiristää tai näyttää leveämmältä, mietin, mitä elämäntapojani voisin kohentaa. Ihan hyvä käydä itsensä kanssa välillä jonkinlainen terveellisyyskeskustelu.

    Laihduttamaan en ole halunnut alkaa. Tärkeintä ei ole kilot, vaan kropan toimivuus ainakin niiltä osin, mihin voin itse vaikuttaa. Ja edelleen sekään ei ole mikään toimintaani ohjaava voima.

    Nuorena en lihonut millään. Nyt se onnistuisi ihan helposti. Tulen ehkä isääni, tai sitten äitiini. Isältä tuli nuoruuden hoikkuus ja äidiltä aikuisuuden vartalo. Perimälle en voi mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna kommentistasi. Olen vähän kateellinen sinulle, kun et tarvitse vaakaa. Minä punnitsen itseni kerran kuukaudessa. Ja sen mukaan voin yrittää hallita painoani.

      Minulla oli sama kuin sinulla, ettei ruoka merkinnyt paljon mitään lapsuudessa ja nuoruudessa. Paitsi se, että ryhdyin kasvissyöjäksi 16-vuotiaana. Mutta en ollut silloinkaan mikään herkkusuu. Päätös kasvisyöjäksi alkamisesta oli eettinen. En halunnut syödä teholihatuotannon lihaa. Olla siinä mukana.

      Samoin minulla kuin sinulla myös, että suurin piirtein keski-iässä aloin ajatella ruoan herkullisuutta. Nyt kokkaan joka päivä, koska se on rentouttavaa.

      Poista
  2. Minäkin olin Susannan lailla nuorena hoikka, en kuitenkaan alipainoinen, ja voin syödä mitä vain lihomatta. Mutta nyt on nuoruuden painoon tullut kiloja lisää enemmän kuin olisi toivottavaa. Kaikki maistuu ja välillä sokerihimokin on ihan mahdotonta. Toisinaan yritän laihduttaakin, mutta pidemmän päälle se ei sitten kuitenkaan onnistu.

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommentistasi Kristiina. Minäkin olin hoikka,- miltei alipainoinen - lapsena ja nuorena. Ja samoin kuin sinulla nyt aikuisena kiloja tulee liikaa. Minullakin on sokerinhimotuksia. Tyttären kuoleman jälkeen olen lohtusyönyt erityisesti suklaata. Mutta on vain yksi elämä. Saan nauttia enkä kurittaa itseäni laihdutuskuureilla.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!