tag:blogger.com,1999:blog-5925696365945582744.post6915875249018485387..comments2024-03-28T14:53:35.024+02:00Comments on Marja 50+ eloa ja oloa: Ylipaino on usein perinnöllistämarja 50+ eloa ja oloahttp://www.blogger.com/profile/02662107070150132092noreply@blogger.comBlogger4125tag:blogger.com,1999:blog-5925696365945582744.post-72427410416994738532022-05-21T20:14:42.335+03:002022-05-21T20:14:42.335+03:00Kiitos kommentistasi Kristiina. Minäkin olin hoikk...Kiitos kommentistasi Kristiina. Minäkin olin hoikka,- miltei alipainoinen - lapsena ja nuorena. Ja samoin kuin sinulla nyt aikuisena kiloja tulee liikaa. Minullakin on sokerinhimotuksia. Tyttären kuoleman jälkeen olen lohtusyönyt erityisesti suklaata. Mutta on vain yksi elämä. Saan nauttia enkä kurittaa itseäni laihdutuskuureilla.marja 50+ eloa ja oloahttps://www.blogger.com/profile/02662107070150132092noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5925696365945582744.post-82219873504751934322022-05-21T18:21:30.443+03:002022-05-21T18:21:30.443+03:00Kiitos Susanna kommentistasi. Olen vähän kateellin...Kiitos Susanna kommentistasi. Olen vähän kateellinen sinulle, kun et tarvitse vaakaa. Minä punnitsen itseni kerran kuukaudessa. Ja sen mukaan voin yrittää hallita painoani.<br /><br />Minulla oli sama kuin sinulla, ettei ruoka merkinnyt paljon mitään lapsuudessa ja nuoruudessa. Paitsi se, että ryhdyin kasvissyöjäksi 16-vuotiaana. Mutta en ollut silloinkaan mikään herkkusuu. Päätös kasvisyöjäksi alkamisesta oli eettinen. En halunnut syödä teholihatuotannon lihaa. Olla siinä mukana.<br /><br />Samoin minulla kuin sinulla myös, että suurin piirtein keski-iässä aloin ajatella ruoan herkullisuutta. Nyt kokkaan joka päivä, koska se on rentouttavaa.marja 50+ eloa ja oloahttps://www.blogger.com/profile/02662107070150132092noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5925696365945582744.post-29341683803819151712022-05-20T11:54:58.771+03:002022-05-20T11:54:58.771+03:00Minäkin olin Susannan lailla nuorena hoikka, en ku...Minäkin olin Susannan lailla nuorena hoikka, en kuitenkaan alipainoinen, ja voin syödä mitä vain lihomatta. Mutta nyt on nuoruuden painoon tullut kiloja lisää enemmän kuin olisi toivottavaa. Kaikki maistuu ja välillä sokerihimokin on ihan mahdotonta. Toisinaan yritän laihduttaakin, mutta pidemmän päälle se ei sitten kuitenkaan onnistu.Kristiina K https://www.blogger.com/profile/02493145393740714328noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5925696365945582744.post-22174308145070770052022-05-19T20:35:41.284+03:002022-05-19T20:35:41.284+03:00Minä olen opetellut painonhallintaa vasta kypsällä...Minä olen opetellut painonhallintaa vasta kypsällä iällä. Lapsena ja nuorena ruoka oli vain pakollista purtavaa ja nälän karkottajaa, olin alipainoinen ja siitä sain myös paljon vähemmän imartelevaa palautetta. Nuorena aikuisena olin enää hoikka enkä löytänyt silloinkaan juuri mitään makunautintoja.<br /><br />Kypsemmässä keski-iässä löysin hyvän ruoan ja jopa hyvän viinin. Upeat makuelämykset ovat kannustaneet syömään enemmän ja liikunnan määräkin on nuoruuden hurjista kävelymääristä vähentynyt paljon. Nyt seuraan painoani ohimennen lähinnä vaatteiden ja peilin avulla. Jos kiristää tai näyttää leveämmältä, mietin, mitä elämäntapojani voisin kohentaa. Ihan hyvä käydä itsensä kanssa välillä jonkinlainen terveellisyyskeskustelu.<br /><br />Laihduttamaan en ole halunnut alkaa. Tärkeintä ei ole kilot, vaan kropan toimivuus ainakin niiltä osin, mihin voin itse vaikuttaa. Ja edelleen sekään ei ole mikään toimintaani ohjaava voima.<br /><br />Nuorena en lihonut millään. Nyt se onnistuisi ihan helposti. Tulen ehkä isääni, tai sitten äitiini. Isältä tuli nuoruuden hoikkuus ja äidiltä aikuisuuden vartalo. Perimälle en voi mitään.Susanna Hietanenhttps://www.blogger.com/profile/10617269305053528243noreply@blogger.com