sunnuntai 10. lokakuuta 2021

Surutyöni 74.

 


Rakas Vera-tyttäremme kuoli yllättäen tammikuun alussa. Hän oli terve ja kuntoili paljon. Kuolinsyytutkimuksissa ei löytynyt syytä kuolemaan. Mahdollisin syy on sydämen rytmihäiriö. Teen surutyötä.


Minä olen nyt saalistanut sienimetsässä suppilovahveroita. Minulla on vain yksi tuttu paikka, jossa niitä kasvaa paljon. Kaksi hyvää suppilovahverometsää on  avohakattu. Harmittaa. 


Olen ajellut autolla etsien kuusimetsiä  ja mennyt niihin sitten tarkastamaan tilannetta. Vielä en ole eksynyt, olen kulkenut polkuja ja metsäautoteitä pitkin ja kolunnut lähimetsiä. Minulla ei ole minkäänlaista suuntavaistoa. Verallakaan ei ollut. Kun sienestimme yhdessä, eksyimme silloin tällöin. Me sählääjät.


Istutin kukkasipuleita: krookusta, narsissia, hyasinttia, pikarililjaa ja tulppaaneja yhteen oven vieressä olevaan penkkiin. Kukkien lisäksi siinä kasvaa karviainen, mustaherukka, kaksi rhodoa. Penkki on siis hyötykasvi- ja kukkapenkki. Ja tulee taas lohduttamaan minua surussani varhain kukkivin kasvein.


Mutta en tiennyt, että penkki on myös kissojen vessa. Aluksi ihmettelin miksi sipuleita on noussut maasta. Työnsin niitä uudelleen multaan. Sitten satuin näkemään, kunka Kille-kissa kaivoi maata ja pissasi. Kukkasipulit lentelivät hänen kuopiessaan maata. Noh,  huolehdin sipulit multaan sitten, kun säät kylmenevät.


Käänsin kasvimaan ja huomasin mieheni kaataman pajun ja kaksi kuusta, jotka olivat kasvimaalle menevän polun tukkeena. Niistä saisi polttopuita karsimalla oksat pois ja sirkkelöimällä. Pyysin mieheltä vesurin, jotta voin karsia puut. Mies ei sitä antanut, koska kuulema olen niin tumpelo, että sivaltaisin vesurilla jalkaan. Minun mielestä naurettavaa, mutta valitettavasti totta.


Olen tehnyt jo kaksi kertaa sienipiirakkaa. Niin hyvää, ettei yksi pala riitä. Kuvassa heinäkin piirakassa. Tuo kai aromia...Tai on kärsimättömän sienen siivoojan syytä.





 

2 kommenttia:

  1. Metsä hoitaa. Siellä on sinulla myös Veraan liittyviä muistoja.
    Nyt sinulla on, mitä keväällä odottaa. Sipulikukkien loisto.
    Miehesi taitaa tuntea sinut ja suojelee sinua itseltäsi.
    Lisänä se on rikka rokassakin, sanottiin ennen.
    Meillä on viimeisessä sienipiirakassa havunneulasia höysteenä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi Kirsti. Onneksi minun mies on fiksu, minua fiksumpi ja järkevämpi. Se tuo iloa ja lohtua tuo sipulikukkien loisto keväisin, kun lumi on sulanut. Hih, teillä havunneulasia sienipiirakan höysteenä.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!