Minä lohtusyön etenkin iltaisin makeaa Veran kuoleman suruun. Tunnistan tämän hyvin. En pakene surua, koska käsittelen sitä aktiivisesti. Kun verensokeri nousee tulee hetkeksi hyvä olo. Ei tule kuitenkaan morkkista. En voi nyt kuvitellakaan laihduttavani pois viittä kiloa, joka on kertynyt tammikuusta alkaen. Ne ovat surukiloja.
Hupsista Heijaa! Lounaan jälkeen jälkiruoaksi tarkoitetut karkit ovat loppu työpäivän päätteeksi. Tai vain pieneksi makeaksi tarkoitettu suklaalevy on syöty. Tai kotona rankan päivän päätteeksi tarkoitetut palkkiokarkit on syöty loppuun. Tai vain muuten vaan on tehnyt mieli makeaa.
Herkkusyönnin päätteeksi voi tulla väsynyt ja vetämätön olo. Vireystilan notkahdusta selittää verensokeri, joka on herkun napostelun jälkeen voinut ajautua ylös ja alas sahaavaan vuoristorataan. Joillakin verensokerin nopea nousu voi tuntua väsymyksenä ja huonona olona. Verensokerin nopea lasku taasen voi aiheuttaa jopa heikotusta, vapinaa ja sydämentykytystä.
Ravitsemussuositusten mukaan korkeintaan kymmenen prosenttia päivän energiasta saa olla peräisin lisätystä sokerista. Käytännössä se on 50-60 grammaa sokeria. Tämän sokerimäärän saa vajaasta sadasta grammasta karkkia.Laillistettu ravitsemusterapeutti Katja Nissinen suhtautuu kuitenkin herkutteluun varsin myönteisesti. Hänen mukaansa sokerisuositusten satunnaiset ylitykset eivät ole haitallisia.
Makeaa voi syödä vaikka joka päivä, kunhan ruokavalion perusta on kunnossa. Päivittäisen syömisen pitäisi olla säännöllistä, monipuolista ja riittävää. Katja Nissinen sanoo. "Kun nämä perusasiat on kunnossa, ruokavalioon mahtuu vaikka joka päivä vähän karkkia tai muuta makeaa. Joustava suhteutuminen syömiseen ja herkutteluun toimii ihmisillä yleensä paremmin kuin ehdottomat ja tiukat säännöt." Jos tiukasti kieltää itseltään jotakin, sitä enemmän sitä ajattelee.
Vähän karkkia esimerkiksi aterian jälkiruokana tai päiväkahvin pulla mahtuu hyvin terveellisiin ruokatottumuksiin. Rutkasta karkista sen sijaan kertyy helposti ylimäärin energiaa, mikä voi ajan mittaan vaikeuttaa painonhallintaa.
Runsas sokeri vaikuttaa epäedullisesti veren sokeri- ja rasva-arvoihin. Se voi aiheuttaa myös rasvamaksan. Pitkällä aikavälillä erittäin runsas sokeri voi johtaa heikentyneeseen sokerin sietoon ja tyypin 2 diabetekseen. Monipuolista ruokaa ei saisi korvata karkilla.
Millaisia karkkeja sitten kannattaa valita? "Ensisijaisesti valitsisin karkkia, josta oikeasti tykkää ja josta saa nautintoa. Silloin todennäköisesti kohtuumäärä riittää. Kun karkkia päättää syödä, on tärkeää, että siitä osaisi nauttia hyvällä omallatunnolla."
Vain yhtä makua syödessä kylläisyyden tunne tulee nopeammin kuin silloin, kun on useita erilaisia makuja. Kun on monta erilaista sorttia karkkia, tekee mieli maistaa niitä kaikkia. Jos on yhtä makua, pienempi määrä karkkia voi riittää.
Aika nopeasti valtava karkkihimo korjaantuu sillä, että uskaltaa syödä aterioilla riittävästi. Monilla etenkin aamupala ja lounas jäävät liian kevyeksi. Illalla saattaa olla jo energiavaje, jonka paikkaamiseen elimistö himoitsee nopeita hiilihydraatteja.
Joskus karkkihimo voi kertoa liiallisesta väsymyksestä ja kuormituksesta, sillä univaje ja stressi lisäävät makeanhimoa.
Tunnesyöminenkin voi saada toistuvasti tarttumaan karkkipussiin. Jos vaikeita tunteita ei pysty riittävästi käsittelemään tai hyväksymään, karkin syönti ja sen aiheuttama verensokerin nousu voivat hetkellisesti tuoda apua apeaan oloon. "Pidemmän päälle se ei vie pois hankalia tunteita, vaan tunteet olisi uskallettava kohdata ja elää läpi."
Lähteet: Helsingin Sanomat 8.7.2021, kuvat Pixabay
Olen aina sanonut, että olen lihottanut itseni makealla, suklaalla ja varsinkin kahvileivillä, kekseillä. Kunnes lopetin, lopetin myös laihduttamisen. Päätin ensin, että pullaa saa syödä vain viikonloppuna ja myöhemmin se jäi pois kokonaan. Nyt en edes halua makeaa, se ällöttää. Paino putoaa, mutta todella hitaasti. Toki minua auttaa valinnoissani, että mies käy ruokakaupassa ja itse olen liian laiska lähteäkseni "jotain hyvää" hakemaan...
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Pellavasydämen Mervi. Voi, miten hienoa, että makeanhimosi on vähitellen väistynyt. Minulle tuli makeanhimo etenkin iltaisin tyttäreni kuoleman jälkeen. Ymmärrän, että lohtusyön ja verensokerin nopea nouseminen tuo jonkinlaista lohtua ja nautintoa. Kyllä tämä vielä ohi menee. Minä tykkään etenkin suklaasta ja kahvileivistä.
VastaaPoistaSekin on upeaa, että painosi putoaa hiljakseen. Ja miehesi käy kaupassa. Silloin sinulle ei tule mitään viettelyksiä. Jos niitä enää sinulla on.Sinä et jojolaihduta. Jojolaihdutuson yleensä nopeaa, mutta paino tulee helposti takaisin. Varminta tulevaisuuden kannalta on hidas laihduttaminen, silloin ei kilot tule helposti takaisin.
Välillä on ihanaa herkutella, tosin itselläni tahtoo mennä överiksi. Hyvää heinäkuuta ja voimia❤
VastaaPoistaKiitos Kristiina kommentistasi. Minullakin menee erityisesti suklaan syöminen nyt överiksi. En osaa ottaa muutamaa palaa vaan menee koko levy. Samoin sinulle kaunista heinäkuuta.
VastaaPoistaSinä näytät edelleen hoikalta ja painosi on pienempi kuin lähtöpainosi oli ennen laihduttamista. Joten miksi sinun pitäisi kieltäytyä makeasta? Etenkään, kun saat siitä lohtua suruusi.
VastaaPoistaUskon herkkujen sallimisen itselleen toimivan paljon paremmin kuin tiukkapitoisen kieltäytymisen makeasta.
Taidan napata tästä vinkin syödä vain yhtä lajia karkkia kerralla sitten, kun karkit taas houkuttelevat. Tällä hetkellä tyydytän makeanhimoa kurpitsakakulla.
Hyvää illan jatkoa Marja!
Kiitos Kirsti kommentistasi. Ei minua vaivaa tämä painon nousu, surukiloja ovat. Joiltakin menee surussa ruokahalu ja toisilla se lisääntyy. Minä kuulun jälkimmäiseen porukkaan.Voi, olet tehnyt jo kurpitsakakkua, varmaankin kurpitsat ovat teidän omasta puutarhastanne. Minä teen syksyllä kurpitsapiirakkaa. Tykkään sen mausteista.
VastaaPoista