Kun tulevaisuus painaa mieltä, ei murehtimisen lopettaminen käy noin vain.Tulevaisuudesta huolta kantavan ei kannata miettiä, miten pääsisi murehtimisesta eroon. Sen sijaan kannattaisi pohtia, mitä murehtimisella tavoittelee, miksi murehtii ja mikä sen merkitys itselle on. Näin voi päästä kiinni murehtimisen juurisyihin.
Murehtiminen on normaalia mielen toimintaa, mutta se voi mennä myös yli. Murehtiminen on monesti keino selviytyä ahdistuksesta. Se voi olla opittu tapa, jolla ihminen pyrkii hallitsemaan tulevaa. Ongelmaa voi lähestyä kahdella tavalla.
Ihminen voi pohtia, miksi epävarmuuden sietäminen tuntuu vaikealta. Miksi on vaikea hyväksyä, ettei voi kontrolloida kaikkea? Jos yrityksestä hallita tulevaisuutta päästää irti, myös murehtiminen menettää merkityksensä.
Toinen keino lähestyä ongelmaa on muokata murehtimiskäyttäytymistä. Siihen voi olla apuna esimerkiksi huolihetket: huolille varataan päivästä tietty aika. Se kannattaa päättää rentoutumis- tai hengitysharjoitukseen, jotta se saa selkeän lopetuksen.
Huolet tulevat huolihetkenkin ulkopuolella mieleen. Silloin ne on tarkoitus huomata: "Nyt huomaan, että minulla on nyt tällainen huoli. Laitan sen ylös." Silloin voidaan todeta, että nyt ei ole murehtimisen aika, palaan siihen myöhemmin. Huolihetkeä käytetään paljon univaikeuksien ja ahdistuksen hoidossa.
Tulevaisuusorientoimisen lisäksi ihminen voi elää niin sanottua sitku-elämää: sitten kun on vakituinen työpaikka ja oma asunto, sitten elämä on hyvää.
Jo tällaisen ajattelun tiedostaminen auttaa palauttamaan ajatuksia nykyhetkeen. Kannattaisi kysyä, miksi nykyisyydessä eläminen tuntuu vaikealta. Yksi syy tähän voi olla se, että nykyhetki vaatii usein muutosten tekemistä, jotta olisi siihen tyytyväinen. Sitku-ajattelussa saa olla passiivinen.
Pelkkä hetkessä eläminenkään ei ole tavoiteltava tila. Kun pitäisi tehdä tulevaisuutta koskevia päätöksiä, voi tähän hetkeen keskittyminen olla vaikeiden asioiden pakoilemista.
Joskus uupunut ihminen voi myös verhota jaksamattomuutensa hetkessä elämiseksi, kun ei ole varma, riittääkö jaksaminen sovittuihin tapaamisiin. Hän voi sanoa "minä elän spontaanisti hetkessä", vaikka kysymys on siitä, ettei kykene muuhun. Kun ihminen voi hyvin, hän on tulevaisuuden suunnittelun ja nykyhetkessä elämisen kanssa tasapainossa.
Lähteet: Helsingin Sanomat, kuvat omat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!