Rakas Vera tyttäremme kuoli yllättäen 9.1. Hän oli vasta 22-vuotias ja opiskeli molekyylibiologiaa Jyväskylän yliopistossa. Vera oli hyväkuntoinen ja perusterve. Lopullinen kuolinsyyraportti tulee vasta 2-6 kuukauden jälkeen. Haluan kovasti tietää, mihin Vera kuoli. Niin varhain ja julmasti.
Minulla on yksinkertainen arkeni.Mutta nyt elän näin. Tylsästi, mutta kuitenkin vähän rennosti. Teen surutyötäni kaikissa arjen toimissa. Kun en ole tällä hetkellä päivätyössä vaan haahuilen kotona. Välillä aivan kuin puoliunessa.
Herään nyt noin 9-11 tunnin unien jälkeen. Uni on armahdus. Se kietoo minut kuin vihreälehtinen puu. Silmäripset synnyttävät väreitä veden kalvoon. Uni tempaa sinut Vera pois, pirstoo ympärilleni. Minua liki. En käsitä täysin. Heti Veran kuoleman jälkeen en muistanut uniani. Nyt olen vähitellen alkanut muistaa.
Kirjoitan tätä illalla ja ajttelen kulunutta päivää. Herättyäni teen aamurutiinit hyvin hitaasti ja haluttomasti. Pukeudun, keitän kahvia, teen ihonhoitotutiinin, juon granaattiomenamehua ja syön tällä hetkellä AB-jogurttia itse tekemälläni myslillä ja marjoilla. Juon paljon kahvia. On vaikea päästä ylös sängystä. Joudun olemaan itselleni ankara. Mutta rutiinit on kuitenkin hyväksi. Minä olen sellainen ihminen.
Mesessä viestittelin muun muassa ystävälle, jolta on kuollut tytär parikymmentä vuotta sitten . Mitkä on aamun tunteet, mitä meinaat tehdä jne... Toisen puoli vuotta sitten tyttärensä menettäneen naisen kanssa myös viestittelemme miltei päivittäin.
Lämmitin sitten makuuhuoneen pönttöuunin. Lämmitän huoneen yleensä hyvin lämpimäksi, koska Siiri- ja Kille-kissat ja minä tykkäämme lämpimästä.
Tein lounaan valmiiksi. Linssicurryä. Keitin punaiset linssit kypsiksi, paistoin niitä kevyesti sipulin kanssa garam masala maustesekoituksessa, rasvana käytän luomu gheetä eli kirkastettua voita, lisäksi chiliä ja kurkumaa. Lopuksi kerma. Lisäksi ohraa ja kaalisalaattia. Oli aivan hyvää. Helppo ja nopea kotiruoka.
Siivosin saunan ja pesuhuoneen kevyesti. Kevyesti tarkoittaa sitä, etten pessyt lauteitten alta. Inhoan kontata sinne. Lauteet kyllä pesin juuriharjalla kuten koko pesuhuoneen. Valitsen tätä nykyä edellisenä päivänä usein jonkun kohteen joka siivota tai panna järjestykseen. Se voi olla joku kaappi, keittiön taso, liesi, verhojen, mattojen pesu, koneella pyykkääminen...Tämä tuo mielekkyyttä, vaikka en ole siivousihminen silti pieni siivous aina menettelee. En tiedä miten kauan tätä puuhaani tulee kestämään. Mutta näin tällä hetkellä.
Lähdin sitten kirkonkylälle ruokaostoksille. Kaupassa oli hyvin vähän porukkaa, mikä oli hyvä. Joillakin hyvin vanhoilla ihmisillä ei ollut maskeja. Ihmettelin tätä. Se tuntui pahaltakin.
Tulin kotiin, söin myöhäisen lounaan miehen kanssa ja lähdin kävelylenkille. Nyt voin käydä taas päivän valossa lenkillä, kun jokin aika sitten kävin vain hämärissä. Vera on mielessäni pitkin päivää.
Luin päivän lehden. Katsoin Netflixistä Silta-sarjaa. Muistelen, että moni kehui sitä, kun se tuli televisiosta, jos nyt muistan oikein. Aloin seurata sarjaa jokin aika sitten. Ihastuin. Minun mielialaani sopii synkkäsävyinen, syväeleinen jännityssarja. Olen muutenkin pitänyt niistä aina. Kun löysin ensimmäistä kertaa sarjan, katsoin kaikki ensimmäisen tuotantokauden jaksot melkein putkeen. Nyt olen katsonut sarjan silloin tällöin. Mies ei pidä sarjasta. Mieluummin on netissä autosivuilla tai you tubessa hauskoja videoita ja musiikkia etsien.
Söin päivälliseksi kaurapuuroa marjojen ja pakastettujen banaaniviipaleiden kanssa. Teki mieli makeaa, joten söin jäätelöä jälkiruoaksi. Heti Veran kuoleman jälkeen söin suklaalevyn illassa. Lihoin kolme kiloa, jolla ei ole nyt suurta väliä. Veralla on. Se oli lohtusyömistä. Jokin teki edes hetkeksi hyvän olon. Sittemmin olen syönyt suklaalevyn kerran viikossa herkkupäivänä, jolloin syön myös irtokarkkeja ja yrttipatonkia juustojen kanssa.
Aloin kirjoittaa tätä kirjoitusta. Sitten katson taas Netflixin Silta-sarjaa, luen, syön iltapalaa ja menen nukkumaan miehen viereen. Kirjoitan tätä keittiössä.
Tämä yksinkertainen arki soljuu Vera ajatuksissani. Ajatusten laskoksissa ja poimuissa.
Kuvat omat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!