Vahvuuteen sairastuminen ei ole diagnoosi vaan psykologinen ilmiö. Vahvuuteen sairastuneelle on tyypillistä, että hän pyrkii aina auttamaan muita, pärjäämään itsenäisesti ja kantamaan vastuuta. Hän ei osaa olla itse avun tarpeessa ja tuottaa muille pettymyksiä. Pyynnöistä kieltäytyminen on vaikeaa, koska hän ei pidä omista rajoistaan kiinni.
Vahvuuteen sairastuminen siirtyy helposti sukupolvelta toiselle kasvatuksen kautta. Kun lapsi näyttää kielteisiä tunteita, vanhemmat saattavat kieltää häntä kiukuttelemasta. Vähitellen lapsi oppii, että kannattaa olla reipas ja helppo. Silloin hänestä pidetään.
Myöhemmin tämä käystösmalli vahvistuu, koska siitä kehutaan. Itseohjautuva vastuunkantaja on mallioppilas- ja työntekijä. Usein hän on hyvin pidetty.
Moni sinnittelee vahvana pitkään, koska se on ajassamme myös hyve.Kulttuurimme on hyvin individualistinen. Se korostaa kestävyyttä, rajattomuutta ja selviytymistä. Ajassamme ihaillaan amerikkalaiseen kulttuuriin kuuluvaa sankarikulttuuria, siinä ihminen joko onnistuu tai epäonnistuu.
Individualismi on vahvistunut suomalaisessa kulttuurissa 1980-luvulta lähtien. Samalla on yleistynyt ahdistus ja masennusoireisto. Tämä ei ole sattumaa.
Pahimmillaan vahvuuteen sairastuminen johtaa persoonattomuuteen. Tällaisen ihmisen minuus on yksipuolinen. Hän yrittää olla kaikkea kaikille, eikä oma persoona tule näkyviin. Siksi hän ei edes tiedä, mitä kaipaa.
Muita seurauksia voi olla uupuminen ja katkeruus. Kun elää vain muita varten, väsyy ennemmin tai myöhemmin. Vahvuuteen sairastunut kokee surun ja vihan kaltaiset tunteet yksin.
Jotta vahvuuteen sairastumisesta voi toipua, tarvitaan kolmea t:tä: tunnista, tunnusta ja toimi.
Kuten alkoholismi, psykologiset vinoumat on ensiksi tunnistettava ja sitten tunnustettava ne ongelmiksi. Tunnustamiseen tarvitaan usein toisen ihmisen apua.
On kipeää myöntää itselleen ja läheisilleen, kuinka on toiminut. Moni kipuilee myös sen takia, että ovat kasvattaneet lapsensa liian vahvoiksi.
Parisuhteellekin liiallinen vahvuus on tuonut ongelmia. Vahvuuteen sairastaminen on kuvitellut auttavansa, kun on tehnyt kodin suhteen kaiken, muun muassa maksanut laskut ja siivonnut. Tämä voi kuitenkin nakertaa kumppanin kokemusta siitä, että tämä osaa ja pystyy.
Vahvuuteen sairastuneen kumppani voi kokea omanarvon tunteen vähenemisen. Että hän on arvoton, kun toinen johtaa koko ajan kaikkea.
Kolmannen t:n eli toimimisen ensimmäinen askel on opetella tuottamaan pettymyksiä muille, muun muassa sanomalla "ei". Opettelu on hyvin vaikeaa, koska vahvuuteen sairastunut syyllistyy kieltäytymisestä. Seuraava askel on pahan mielen ja tarvitsevuuden ilmaiseminen.
Joskus jopa läheiset voivat vastustaa vahvuuteen sairastuneen muutosprosessia. Kun vahvuuteen sairastunut alkaa pikku hiljaa kokonaiseksi, omaksi itseksi, juuri kukaan ei pidä siitä.
Vahvuuteen sairastunut voi olla loisto äiti, ystävä ja työntekijä. Siis kaikkea sellaista, mistä muut hyötyvät. Silloin ihminen on risteyksessä: lakkaako hän laiminlyömästä itseään vai taipuuko muiden tahtoon.
Esimerkiksi pyynnöistä kieltäytymistä kannattaa alkaa harjoitella asioista, jotka eivät ole kovin dramaattisia.
Lähteet: Helsingin Sanomat 11.2.2021, kuvat omat
Ihana tuo latokuva.
VastaaPoistaMielestäni tämän persoonallisuuden vinoutuman tunnistaminen ei ole helppoa. Luulen, ettei "vahvalle" helposti sanota, että hänen pitäisi ajatella enemmän itseään. Muista vinoutumista varmasti helpommin huomautellaan.
Kiitos Kirsti kommentistasi. Vanhat ladot on vain niin kauniita. Varmasti liian vahvaa ihmistä on vaikea ehkä määritelläkään, kun on niin monia persoonallisuuden piirteitä siihen sisältyen. Kyse ei ole psyykkisestä sairaudesta vaan ihmisestä tapana elää, mikä sitten ajan myöten voi oireilla sairautenakin, masennuksena ja loppuunpalamisena. Loppuunpalamisesta ei ole tosin diagnoosia vaan sitä hoidetaan yleensä masennuksena.
PoistaTuntuu tutulta. Työelämässä ollessani olen noita vaiheita käynyt läpi. Ja myöhemmin, pohdiskeltuani elämääni, tällaisia piirteitä on ollut vahvasti jo lapsuudessani.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Nimetön. Hienoa että olet osannut tunnistaa ja käydä tätä ongelmaa läpi omassa elämässäsi.Olet varmasti hyvin vasuuntuntoinen ihminen, mikä on vain aikuisen ihmisen merkki.
VastaaPoistaKiitos selkeästä ja informatiivisesta kirjoituksesta. Löysin itseäni, vihdoinkin. Jos pitkään kestäneestä ahdistuksesta, väsymyksestä, keinottomuudesta ja masennuksesta jokin hyöty on, se on etsiä epätoivon vimmalla selitystä omalle kurjuudelleen ja loppujen lopuksi siinä käy niin, että etsivä löytää.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Anonyymi. Hienoa, että sinulla on masentuneena ja ahdistuneena voimia etsiä syytä olollesi. Se haastavaa. Mutta - kuten kirjoitit - etsivä löytää.
VastaaPoista