Vanhat uskomukset selkäkivun syistä elävät sitkeästi. Syytetään muun muassa sukuvikaa, vääränlaista istumisasentoa, ryhtiä ja nostotekniikkaa. Suurin osa selkäkivuista johtuu kuitenkin lihasperäisistä jumeista, jotka taas johtuvat selän turhasta jännittämisestä.
Iso osa ihmisistä haluaisi löytää jonkin rakenteellisen syyn kivulle, koska sen kanssa eläminen olisi helpompaa. Kuitenkin vakavaa ja esimerkiksi leikkausta vaativaa kipua on joka kymmenennellä selkäkipuisella. 90 prosentilla se on hyvälaatuista toiminnallista kipua, joka ei ole vaarallista.
Heillä kivun taustalta löytyy lähes aina toisenlainen yhteinen tekijä: voimakas stressi, jonka on aiheuttanut jollakin tavalla kielteiseksi koettu elämäntilanne.
Selkäkipu kulkee hyvin usein yhdessä kiireen, vihan, surun, pelon, masennuksen ja ahdistuksen kanssa. Kielteiseksi koetut tunteet kiihdyttävät keskushermostoa. Kun ihminen käy kierroksilla, keskivartalon ja selän lihakset jännittyvät.
Jotta selkäkipua voi hoitaa lääkkeettömästi, on tärkeä ymmärtää, miten kipu syntyy. Taustalla on usein fyysinen loukkaantuminen, esimerkiksi lihaskramppi puutarhatöissä.
Aivot tekevät tilanteesta oman tulkintansa. Siitä riippuu, kokeeko ihminen kipua ja kuinka voimakkaasti. Aivot pyrkivät tunnistamaan, onko tilanne tuttu vai ei. Sen jäkeen ne tulkitsevat, onko tilanne vaarallinen vai ei.
Mitä enemmän ihmisellä on stressiä ja muita kuormittavia tunteita, sitä helpommin aivot tulkitsevat tilanteen vaarallisena. Tämän seurauksena sympaattinen hermosto aktivoituu ja ihminen saattaa mennä taistele tai pakene -tilaan. Pelko ja kivun tunne voimistuvat.
Selkäkipuisen ihmisen avainsana on turva. Turvassa oleva ja itsensä elämän kannattelemaksi kokeva ihminen tuntee vähemmän kipua kuin turvaton ihminen. Siksi turvan kokemuksia kannattaa pyrkiä lisäämään tietoisesti.
Hienoja kuvia.
VastaaPoistaOn helppo uskoa, etteivät kivun syyt ole aina elimellisiä.
Monen on vaikea ottaa vastaan tieto, ettei mitään syytä vaivalle löytynyt.
Minulta on nuorena murtunut välilevy nostaessani painavaa pakkausta väärällä tekniikalla.
Meillä oli Terveyskeskuksen selkäryhmä, jossa fysioterapeutti opetti meille vatsalihaksia vahvistavia liikkeitä altaasa ja kuivalla maalla. Pääsin pelkällä säikähdyksellä.
Hienoa loppuviikkoa Marja!
Kiitos Kirsti kommentistasi. Onneksi parannuit murtuneesta välilevystä. Oli varmaan kipeä. Minulla oli toisen lapsen syntymän jälkeen jonkinlaista masennusta ja se veti selän tosi jumiin. Fysioterapeutti ja nikaman niksauttaja auttoivat asiaan.
VastaaPoistaHieno postaus, kiitos! Isosti tsemppiä kevääseen!
VastaaPoistaKiitos Peter Sebastian kommentistasi. Kiva, että pidit kirjoituksesta.
VastaaPoista