maanantai 9. marraskuuta 2020

Pienen elämäni marraskuun päiviä

 




Onneksi aamuni ovat hitaita. Herään kahdeksan maissa ja nousen ylös sängystä vasta noin  puoli yhdeksältä, siihen asti seurustelen vieressä nukkuvien kissojen kanssa. Siiri-kissa on kotiutunut hyvin, ja nyt on viimein sopu Kille-kissan kanssa. Alkuun Kille jahtasi Siiriä, mutta nyt he ovat ystäviä. Niin suloista. Kissat tuovat paljon iloa. (Nyt taas tämä Blogger-ohjelma keljuilee, eikä tasaa rivejä.)




Katsoin tätä kuvaa ja ihmettelin, missä on Kille-kissan pää.




  Minulle on tullut kaamosväsymys. Varmaankin johtuu iästä, koska aikaisemmin ei ole ollut väsymystä kaamoksen aikaan. Olen ajatellut, että se johtuu siitä, että olen niin pohjoisesta kotoisin. Olen tottunut syksyn ja talven hämärään. Tai en ole ehkä ehtinyt  huomata väsymystä työkiireiden keskellä. Käyn aamulla lenkillä, ja miten harmaa ilma onkaan ja luonto ruskea. Kun taivas sataa, kannan surullista vettä sisään.










Piristääkseni itseäni värjäsin hiukset pähkinän ruskeiksi Khadin luonnonvärillä. En ole värjäyttänyt enää  hiuksia kampaamossa noin kahteen vuoteen. Ne värit ovat epäekologista myrkkyä ajattelen nyt, vaikka värjäytin hiuksia noin parikymmentä vuotta.


Kaamosväsymys on joinakin päivinä sitä, että elän kuin puoliunessa, aivosumussa. Tekee mieli hiilihydraatteja ja makeaa. Nyt lähinnä suklaata. Palautin elämääni taas karkkipäivän perjantaisin. Se pitää minua ruodussa muina päivinä, kun tekee mieli suklaata ja salmiakkia. Yhtenä päivänä viikossa herkkuja. Rutkasti. 



Itse tehtyä raakasuklaata ja kaupan suklaata. Kuvassa Fazerin suklaat eivät ole levyjä vaan patukkapaloja.




Sokeritonta ja jauhotonta suklaakakkua. Nams.


Ruoka on jatkunut samalla linjalla kuin laihduttaessani viidessä kuukaudessa 13 kiloa, nyt annoskoot ovat vain suuremmat. En syö edeleenkään valkeaa hiilarihöttöä, esimerkiksi valkeaa pastaa, riisiä ja leipää. Paino on pysynyt 68 kilossa.




Punaisesta linssistä tehtyä pastaa, parsakaalia, kimchiä, soijapapuja.



Soijapapuja, soijaleikettä, kananmunaa, kaalisalaattia.

 

Kikhernepastaa, kaalisalaattia, ruusukaalia ja soijarouhekastiketta.

                        Aamiaiset


AB-jugurttia myslillä ja marjoilla.


Chiavanukasta myslillä ja marjoilla.


Kaurapuuroa marjoilla.


Siiri maalaushommissa. Hän sai yhdessä vaiheessa maalia jalkapohjaan ja keittiössä oli pitkin poikin tassun kuvia.



Aloitin talon sisätilojen  maalausurakan. Olen maalannut nyt vasta tupakeittiön kaapinovet ja koko talon ovet. Maalaaminen on ihan kivaa puuhaa, mindfulnessia, rauhoittaa mieltä.

Kävin kaverin kanssa kirpparilla. Löysin muutaman kotivaatteen. Ja ihailimme vanhoja esineitä.











Tässä tämän hetken luotto kasvojenhoitoaineet. Bakuchiol on luonnon retinolibuusteri, Evolven silmänympärys seerumi ja voide, jotka ovat saaneet silmäpussini laskemaan. Bakuchiolia olen käyttänyt vuoden ja se on kiinteyttänyt ihoani. Käytän myös Evolven kosteusvoidetta. Olen löytänyt oman merkkini. Mahtituotteita.


Minulla on soinut päässä muutaman päivän yksi Eeva-Liisa Mannerin runo, siitä on jo 35 vuotta aikaa, kun luin parikymppisenä Manneria ja opettelin ulkoa runoja. Julistin tuolloin, että Mannerin kootut on minun raamattuni. Voi, sitä hippiaikaa, hämyaikaa.  Runo on syvien vesien tumma runo.Toivottavasti tämä menee oikein:

Lähden pitkälle matkalle

itseeni, siihen itseen

jossa en ole koskaan käynyt,

aina olen paennut toisia teitä

luotuihin puutarhoihin

tunteellisuuteen, älyllisyyteen

luuloteltuun ristiriitaan.

Sillä itse olin myös itseni este

huone ja kynnys, joka kasvaa huoneen yli

jatkuva prekuolema

koska pakenin kuolemaa

sen sijaan, että olisin ottanut askeleen sitä vastaan...



Kissamaisen veikeää maanantaipäivää kaikille!

8 kommenttia:

  1. Ihana,kun kisuleista tullut kavereita. Lemmikit tuovat niin iloa. Ihailen,miten terveellisesti syöt. Kyllä tää pimeä veronsa vaatii. Intoa maalaukseen. Kivaa viikkoa sinulle😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Unknown. Olen todella iloinen, että kisseistä tuli kavereita. Lapsukainen Siiri on hyvä hiirikissa, mutta antaa Killen syödä hiirensä. On niin ronkeli ruoan suhteen. Aina pitäisi olla tuoretta kalaa. Kyllä tämä pimeä ja harmaus ja ruskeus vaatii veronsa, kun kello 15 alkaa jo hämärtää.

      Poista
  2. Moi Marja
    Ihana oli tuo runo kyllä :)
    Ja kisutkin,niin meidän kissojen näköisiä-siis,jotka kerran meillä elelivät

    Ruoka-annoksesi ovat terveellisiä ja hyvin kauniita,,,meidän miehet eivät kyllä huolisi noita,minä kyllä.Aamupuuro marjoineen ym. käy kyllä täälläkin....

    On kyllä pimeää nyt jo aikaisin,,,en ole vielä tuota kirkasvalolamppua kokeillut.(jonka hankin).voisi tehota näin kaamosaikaan väsymykseen ym.

    Tänään kyllä paistoi aurinko ihanasti ainakin 3 h...en voinut mennä kävelemään kun flunssaoireet esteenä,,astman takia flunssat aina tuntuu keuhkoputkissa,,,hengästyy helposti

    Maalailu,kaikenlainen maalaus rentouttaa.
    Minä maalasin tänän pienen rakukoirapatsaani kullanväriseksi (jätin savun tekemiä raitoja) ja yhden tekemäni lautasen myös maalasin alustavasti...tänään lepopäivä,lähes siis,,vierasruljanssin jälkeen yleensä kepään jos mahd.vähän..

    Mutta sinulle Marja,iloa iltaasi :)

    Mitä tuohon hiusten värjäykseen tulee,minäkin olen hyvin pitkään vaalentanut hiuksiani,,nyt en muutamiin vuosiin,koska nyt ei enää tarvitse,tämän hetkinen oma väri on juuri sellainen vaalea kuin ennen värituubeilla yritin tehdä.
    On tässä vanhenemisessa sellainen hyvä puolikin siis..
    ♡♡�� terv tuula t

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Tuula. Oi, teillä on ollut meidän kissien näköiset kissityypit. Syön kyllä terveellisesti, olen koko ikäni syönyt. Nyt ollut kasvissyöjä, oliko se 37 vuotta. Vuodet menee sekaisin.

      Ikävää, että sinulla on astma. Minun miehellänikin on, ja hänen on siksi tukalaa pitää hengityssuojainta.

      Minä kokeilin monta vuotta sitten kirkasvalolamppua ja sain siitä pääkivun. Nyt lamppu on tyttärellä käytössä.

      Maalaaminen rentouttaa. Kun keskittyy siihen mahdollisimman täysillä, se on kuin mindfulnessia.

      Lempeitä syksyisiä päiviä sinulle. Muistetaan levätä.

      Poista
  3. Herkkujen määrä näin pimeänä aikana on paljon isompi kuin muulloin. No, niiden vastapainoksi on sitten liikuttava enemmän! Eilen illalla laiskotti niin, että kävelylenkin tilalle valitsin 50 minuutin spinningin. (Viimeksi on ollut ”kävelemätön päivä” kesäkuun lopussa...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Arkeilija. Juu, herkkujen määrä kasvaa näin pimeänä aikana. Olen välillä, herkkupäivinä, syönyt suklaata tuhdisti. Ja muutenkin syön pähkinöitä ja kuivattuja marjoja ja omenaa iltaisin. Niissä on yllättävän paljon kaloreita, mutta saa näin kaamoksen aikana tulla muutama kilo, ihme, ettei ole vielä tullut, mutta eihän ole vielä talvikaan.

      Poista
  4. Meillä meni toisin päin kissojen kanssa, eli pikku-Lyyli otti vanhoilta kissoilta aluksi luulot pois. Nyt meilläkin vallitsee rauha.
    Nuo ruokasi voisivat olla vaikka meiltä. No soijaan emme koske ja jauhoton ja sokeriton suklaakakku on vasta suunnitteilla.
    Ihania ajan patinoimia esineitä.
    Saisipa jostain energiaa maalaamiseen. Mitä saatkaan aikaan, kun et ole väsynyt?
    Minulla näkyy ensimmäisiä harmaita hiuksia ja mietin juuri niiden värjäyttämistä, mutta päätin vielä katsoa.
    Hyvää viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Kirsti. Vau, miten hurja pikku-Lyyli on ollutkaan! On hänellä pokkaa. Miksi ette syö soijaa? Geenimuuntelun vai allergian takia? Ruohonjuuren soijapavut ovat luomutuotantoa. Sinullapa tuli myöhään harmaita hiuksia. Hyvää viikon jatkoa sinullekin!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!