Minä elän tällä hetkellä jonkinlaisessa epävarmuudessa,koska en ole töissä, mutta itse tätä halusin. Sitä on vaan 30 vuoden aikana tottunut käymään säännöllisesti töissä. Nyt iso muutos. En ole ikään kuin vielä asettunut aloilleni. Enkä tiedä, tarvitseeko edes? Tai ei tarvitse.
Eniten haluaisin vielä opiskella, mutta haluanko tehdä vielä ylipäätänsä töitä? Jos haluan, saanko enää mistään töitä tässä iässä, vai joudunko eläkeputkeen, jos sekin on vielä voimassa tässä hallituksessa? On väläytelty, että eläkeputki lopetetaan. Tällä hetkellä se toimii niin, että yli 55-vuotiaat saisivat ansiosidonnaista päivärahaa eläkeikään asti. Luulen, että minäkin voisin saada sitä. En ole ottanut vielä selvää.
Mutta olen jotenkin hyväksynyt tämän epävarman tilanteen ja elän päivän kerrallaan myös nauttien vapaudestani. Hui hai, huolet!
Elämässä tulee miltei kaikille joskus pävarmuutta, johon itse ei aina voi vaikuttaa.Mutta miten sen kanssa pärjää? Ensimmäinen reaktio voi olla se, että yrittää torjua ja kieltää ikävän tunteen. Mutta olisikin hyvä kohdata epävarmuuden tunteet ja miettiä, miten elää merkityksellistä elämää siitä huolimatta, että elämässä on jokin epävarmuutta lisäävä tekijä.
Olisi tärkeää ajatella, että tässä tilanteessa, näissä olosuhteissa tunnen näin. Epävarmat tunteet ovat tärkeä osa ihmisyyttä. Epämiellyttävät tunteet voivat olla normaalia reagointia olosuhteisiin ja asioihin, joita kohtaa. Elämä voi kuitenkin olla mielekästä, vaikka se sisältäisi myös jonkin epämiellyttävän tai epävarman asian.
Tunteiden säätelyyn auttaa niiden tunnistaminen ja nimeäminen. Itseltään on hyvä kysyä, aiheuttaako epävarmuutta tuova asia epävarmuuden, pelon, ahdistuksen ja jännittyneisyyden tunnetta. Mistä tunteesta todella on kyse? Tämän jälkeen tunteeseen kannattaa tutustua.
Eli huomata miltä tunne tuntuu kehossa, millaisia ajatuksia se herättää ja miten se mahdollisesti vaikuttaa toimintaan, esimerkiksi omiin valintoihin ja elämään?
Korona-aika on tuonut monelle pitkän epävarmuuden olon. Tuleeko lisää lomautuksia ja irtisanomisia? Tilanteessa tarvitaan itsemyötätuntoa. Sen tunnistamista, että tämä vaikea tilanne aiheuttaa epävarmuutta myös muille.
Aika helposti suhtaudumme tällaisessa tilanteessa itseemme vaativasti ja kriittisesti: Miksi en pärjää? Itsemyötätunto auttaa tähän.
Lisäksi tarvitaan resilienssiä eli sopeutumiskykyä. Siihen kuuluu tilanteen hyväksyminen. Keinot oman hyvinvoinnin lisäämiseen ovat yksilöllisiä. Jollakin se voi olla sosiaalisen tuen hakemista kuten ystävien tapaamista. Jollakin se voi olla liikuntaa, rentoutus- ja hengitysharjoituksia tai kirjoittamista. Hyvin usein molempia. Vaikka olisi iso huoli päällä, on hyvä muistaa, että saa hyvällä omatunnolla nauttia niistä hyvistä hetkistä.
Lähteet: Helsingin Sanomat 14.11.2020, kuvat omat
Hieno kirjoitus ja arvostan niin paljon, kun avaat omia tuntemuksiasi. <3
VastaaPoistaPeriaatteessa kaikkea koskettaa epävarmuus, huomisesta ei tiedä Silloin joskus 19-vuotiaana kun menin pankkiin töihin, silloin ajateltiin, että kyseessä on eläketyöpaikka. Pankkien kaatuminen, nyt koronan vuoksi monien yritysten kaatuminen, kaikki luovat tietynlaista epävarmuutta ettei varmaa ole.
Ihmisen sairastuminen tai kun elämä heittelee, luo epävarmuutta myös. Mutta jollain ilveellä kaikesta selvitään ja se tuo taas varmuutta kestää epävarmuutta ja uskoa siihen, että pahimmassakin kurimuksessa kaikki järjestyy. Enkä viittaa nyt vakaviin sairauksiin vaan enemmän maallisiin epävarmuuksiin.
Oikein sydämellistä loppuviikkoa Marja. <3
Kiitos Tiia kommentistasi. Epävarmuus kuuluu varmasti tosiaankin tähän aikaan, ja korona vaikuttaa myös paljon. Esimerkiksi pelko irtisanomisista ja lomautuksista. Muutenkin etenkin nuorilla aikuisilla on usein pätkätyönkierre. Joka työpaikassa pitäisi aina olla paras versio itsestään, älykäs, sosiaalinen, erinomainen työntekijä. Käy sääliksi tämä tilanne, kun jo kolmekymppiset palavat loppuun.
PoistaSinä aloitit vakityön todella nuorena, ja varmasti olit älykkäänä ihmisenä hyvä työssäsi. 1990-lama oli kauhea, pankkisi taisi kaatua silloin.
Maallisissa epävarmuuksissa on aina toivon mahdollisuus, ja ajatus, että ennenkin on selviydytty. Tsemppiä, paljon psyykkistä työtä, epävarmuuden selvä nimeäminen, sinnikkyys, resilienssi eli sopeutuminen siihen, että nyt on epävarmat ajat. Kuten kirjoitit, että pahimmassakin kurimuksessa kaikki järjestyy kyllä. Tavalla tai toisella. Ja jos ei järjestykkään, tilanteeseen voi ajan mittaan sopeutua. Näin elämä on merkityksellistä. Hyvää viikonloppua sinulle!
Upeat kuvat ja tärkeä aihe, etenkin näinä aikoina.
VastaaPoistaTulevaisuudesta kai harva voi sanoa mitään varmaa, siksi näen epävarmuuden ikäänkuin kuuluvan elämään.
Valmiiksi käsikirjoitettu, varmoin askelin etenevä elämä saattaisi olla tylsää.
Vanhana epävarmuuden sieto on lisääntynyt kun jo tietää omat kykynsä ja on jo selvinnyt joistakin elämän haasteissa.
Ihanaa loppuviikkoa sinulle <3
Kiitos Kirsti kommentistasi. Melkeinpä kadehdin itseäni vanhempia ihmisiä. Heidän viisauttaan, elämänkokemustaan, elämäntaitoja ja kuten kirjoitit, että epävarmuuden sietäminen on lisääntynyt, kun jo tietää omat kykynsä ja on jo selvinnyt elämänhaasteista. Elämään tulee varmasti rauhaa ja harmoniaa, jos on elänyt niin, että on voinut toteuttaa myös unelmiaan. Elämätön elämä on usein katkeruuden pohjalla. Kateus rohkeampia ihmisiä kohtaan. Tulevaisuus on tosiaankin etenkin nyt epävarmaa, mutta uskon, että elämän suuntaan voi vaikuttaa motivaatiolla, henkisellä virkeydellä ja uteliaisuudella. Leppoisaa viikonloppua sinulle!
VastaaPoista