Päivän vaatteet ja aika surkeat kuulumiset

 Huomasin vasta nyt tämän päivän kuvia katsellessa, että matossa on ollut kahvitahra koko ajan kaikissa kuvissa. Yleensähän minä yritän poseerata - mutta en onnistu  - aina samoissa paikoissa. Sama murjottava ilme  kasvoilla. Pönttöuunin vieressä ja keittiön  vaaleiden ovien edessä.

Laiska nainen on jättänyt maton pesemättä. Mutta kun en ole huomannut koko tahraa. Nyt itsesyytökset pois. Pesen maton ensi kesän alussa. Niinhän matot yleeensä pestään. Tämä on muuten laiskan naisen juoni: Odotetaan kesää, vaikka maton voisi pestä heti kylppärissä...Minä osaan olla juonikas. Itsesyytöksille sanon, että tämä on eräänlaista luovuutta. Osaan keksiä hyviä selityksiä.

Nyt kuvista näette, että olen lihonut kuusi kiloa kilpirauhasen vajaatoiminnan takia. En ole syönyt tavallista enemmän ja olen käynyt kuntosalilla kolme kertaa viikossa sekä lenkillä. Minun pitäisi syödä kuin lintu, etten lihoisi. 

Olen nyt kainuulaisittain öyheä ja hyötee. Eli lihonut. Laihdutuskuuriakin olen suunnitellut. Suunnitellut hyvinkin tarkasti. Mutta suunnitelmat ei lähde lentoon. Eli en ole aloittanut laihduttamista. Kuitenkin hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Mutta sehän tarkoittaa, että olisin jo laihtunut suunnitellessani. En ole.

Kuvan tunika on Marimekon. Myönnän. Sorruin. Minä olen ekologisista syistä ostanut viime vuonna vain kaksi vaatekappaletta. Mutta hei, nythän on jo uusi vuosi. Voin ostaa siis enää vain yhden uuden vaatteen tänä vuonna. Kielto ei koske kirppareita, koska on ekologista kierrättää.

Tunikaostokseni oli myös kuitenkin toisaalta hyvinkin ekologinen. Vaate on kestävä ja laadukas. Se on täyttä silkkiä, joka maatuu luonnollisesti toisin kuin keinokuidut. Tunika voi olla minulla hamaan aikaan asti, koska se kestää hyvin pesut. Ja ai, miten ihanaa silkin tunto on iholla. Ihastuin tunikan kalaruoto kuviointiin, ja sen pohjavärin kullankeltaisuuteen.

Marimekolla on reilut koot. Tunika on L-kokoa, mutta minulle olisi ehkä sopinut M-koko. Sillä tavalla tunika ei olisi niin kaapumaisen näköinen. Minä tykkään eniten edes jonkin verran vartalon myötäisistä vaatteista. Mutta toisaalta tunika sopii paisuneelle muodolleni.

Sain tällä viikolla taas läksytyksen mieheltä. Meillä on käytössä liuta auton rohjakkeita. Olen nyt talven ajanut yhtä niistä. Mies tarvitsi sen eräänä iltana, kun muut auton romut eivät toimineet. Ei ole tosiaankaan mitään uutta. Vanha virsi.

Sitten kun mieheni palasi kotiin, hän sanoi minulle, että olen tehnyt autosta kuin kaatopaikan. Sanoin miehelle, että noin ylipäätään vihaan autoja. Mies siihen jotakin, että ei se ole syy roskata auto. Myönnyin. Tunnustin.

Onhan auto roskainen, kun olen heitellyt sinne tarpeettomia papereita, banaanin kuoria, omenan jämiä. Ynnä muuta sellaista.

Olen siis sottapytty. Kun en huomaa maton tahraa, jonka minä olen varmaan tehnyt, kun killistelen siellä täällä rakas kahvikuppi kädessäni. Ja sotkin auton. Toisaalta mies ei muistanut käskeä minua siivoamaan sitä. Olkoon.

Saatko sinä jostakin asiasta läksytystä kumppanilta?


Leppoisaa viikonloppua kaikille!