Miksi toiset salaisuudet pyörivät mielessä usein ja toiset unohtuvat helpommin? Selitys voi olla salaisuuden herättämässä tunteessa. Tunnekylläiset asiat unohtuvat huonommin.
Melkein kaikilla ihmisillä on salaisuuksia, ja ne voivat jopa vahingoittaa hyvinvointia, terveyttä ja ihmissuhteita.
Tutkimusten mukaan vaikeita salaisuuksia ovat esimerkiksi uskottomuus parisuhteessa ja homoseksuaalisuus, joka on pidetty salassa.
Häpeä ja syyllisyys kohdistuvat itseen toisin kuin vihan ja surun kaltaiset perustunteet, jotka viittaavat johonkin ulkopuoliseen.
Häpeää tuntevat ihmiset ajattelevat salaisuuttaan enemmän kuin syyllisyyttä kokevat.
Muun muassa aiemmat traumaattiset kokemukset, piilotellut mielenterveysongelmat ja tyytymättömyys omaan kehoon aiheuttavat häpeää.
Syyllisyyttä ihmiset kokevat esimerkiksi valehtelusta, toisten luottamuksen rikkomisesta ja satuttamisesta.
Miksi häpeän tunteet vetävät ajatukset salaisuuteen useammin kuin syyllisyyden tunteet?
Tutkijoilla on tästä ajatus: syyllisyydessä päälimmäisenä tunteena on katumus ja häpeässä voimattomuus.
Salaisuuden henkistä kuormaa ei välttämättä määritä sen vakavuus vaan se, miten usein sitä ajatellaan.
Syyllisyys ohjaa ihmisen huomion siihen, mitä tehdä seuraavaksi? Häpeä ei ohjaa huomiota varsinaisesti mihinkään, ja siksi sitä on raskas kantaa.
Salaisuuksia on muun muassa:
- kumppanin pettäminen
- seksuaaliset teot kuten pornon katselu ja itsetyydytys
- valehtelu
- sinkun parisuhdetoiveet
- toisen luottamuksen pettäminen
- varkaus
- tunteiden uskottomuus; flirtti tai suutelu muun kuin kumppanin kanssa
- tavoite tai haave
- perheasiat
- raha-asiat
Mistä sinä esimerkiksi koet huonoa omatuntoa?
Lähteet: Helsingin Sanomat 14.2.2019, kuvat omat
Onneksi ei ole mitään mullistavia salaisuuksia jäytämässä, tuntuu että nehän veisi hengen. Olen hyvilläni että edesmenneen mieheni kanssa eei jäänyt mitään jäytämään,kysyin vielä häneltä kuolinpäivänään että jäikö jotain puhumatta ja onko välillämme nyt kaikki ok.ja tuntui olevan,muistelimme sitten vaan edellistä mukavaa kesää lapsuuskodissamme. No huonoa omaatuntoa tunnen joskus että olenko ollut tarpeeksi hyvä äiti,ehkä jokainen äiti tuntee joskus samoin. Hyvä puoli mielestäni on se kun asioista puhutaan silloin kun ne ovat akuutteja ja meillä kyllä pulistaan. Muistan että nuorempana pidin asioita sisälläni kun en halunnut järkyttää yleistä ilmapiiriä, nyt kyllä puhun ja toivoisin että muutkin.Voin kyllä kuvitella kuinka joku salaisuus syö ihmistä sisältä. Muistui mieleeni kun ekaluokalla kun olimme koulussa järjestäjiä niin kaverini kanssa päätimme uskaltaa kurkistaa opettajan pöydän laatikkoon ja ah siellä olikin paremman näköisiä tavaroita kun meillä,yksi kynänteroitin lähti sit meikäläisen mukaan kun oli niin nätti. Koskaan siitä ei kyselty enkä kellekkään siitä sanonut mutta kaikki nämä vuodet se on mielessä ollut.Eipä ollut kovin suuri rikos mutta selvittämättömänä kaiversi omaatuntoa.Mukavaa päivää Marja :-)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi pihakeiju. No, ei ollut järin suuri rikos kynäteroittimen varastaminen, kun ajattelee, että olit silloin lapsi ja sinulla oli lapsen ajattelu. Minä varastin kerran lapsena huoltamolta jenkkipurkan. Ja muistan sen vielä - jännityksen, syylliisyyden - erittäin hyvin. En mitenkään kannusta lapsia varastamaan. Ja opetushan on tämä meillä molemmilla sama. Muistaa asian läpi elämän.Syyllisyys jää.Hienoa että sait miehesi kanssa kaikki asiat selvitettyä. Minäkin sain edesmenneen alkoholisoituneen äitini loppuaikoina asiat selvitettyä ja pyysimme anteeksi puolin ja toisin. Äitini viimeiset sanat jo lähellä kuolemaa oli "kiitos". Se nosti kyyneleet silmiin.Kuten sanoit me äidit pohdimme olemmeko olleet tarpeeksi hyviä äitejä. Psykologiassa on sanonta: kyllin hyvä äitiys. Ei meistä kukaan ole täydellinen.Leppoisaa tiistai iltaa sinulle.
PoistaOnhan niitä asioita, joista omatunto on kolkuttanut, mutta ne olen aina selvittänyt. Häpeällisiä omia mokiani en kuitenkaan ole kaikille voinut kertoa, eikä niitä kannatakaan, sillä joku voi käyttää toisen avoimuutta sopivassa tilanteessa lyömäaseena. Muutama tällainen häpeää edelleen aiheuttava nuoruuden sattumus on edelleen mielessä pyörimässä, joten olen aikonut niistäkin joskus puhua ystävilleni, jotta pääsen niistä eroon. Luotettavalle ihmiselle voin ne kertoa.
VastaaPoistaJa niin kuin Pihakeiju edellä sanoi, minäkin tunnen äitinä huonoa omaatuntoa siitä, että en osannut olla aina äidillisempi tai parempi kuuntelija ja tukija, parempi äiti. Sitä olen korjannut nyt myöhemmin, kun jo osaan, ja se helpottaa.
Antoisaa ja kivaa päivää sinulle, Marja.
Kiitos kommentistasi Eeva.Se helpottaa kummasti omatuntoa, kun saa asian selvitetyksi. Tämä koskee lähinnä syylliisyydentunteita. Häpeästä onkin sitten vaikeampi kertoa. Hienoa että olet uskaltanut päättää kertoa ystävillesi. Minulla on yksi niin vahva häpeällinen asia, että oli vaikea tiristää kertoa siitä miehelleni. Kenellekään muulle en aio kertoa. En edes parhaimmalle ystävälle.Me naiset: Ei koskaan olla omasta mielestä tarpeeksi hyviä äitejä. Toistan sinullekin: riittää kyllin hyvä äitiys. Ja hienoa jos olet saanut jotakin puolta äitiydestä tehdä myöhemmin. Leppoisaa tiistai iltaa sinulle.
PoistaKyllä äitiys on juuri se, mistä tunnen eniten syyllisyyttä, koska kai sitä kuvittelee, että olisi tullut olla täydellinen äiti joka hetki. Mutta muuten en tunne syyllisyyttä ja mieheni kanssa olemme aina keskustelleet kaikkein kipeimmistäkin asioista ja käyneet yhdessä läpi paljon. Jos toisen mieltä jokin painaa, sen kyllä on toinen huomannut ja asioista on keskusteltu. Vaikka kaikki olisi ihan jotain oman pään sisäisiä turhiakin ajatuksia.
VastaaPoistaIhanaa tiistaita Marja. <3
Kiitos Tiia kommentista. Jokainen kommentoija on kokenut, ettei ole ehkä ollut aina hyvä äiti. Toistan sinullekin psykologian käsitykseen hyvästä äidistä: riittää kyllin hyvä äitiys. Ei yksikään äiti ole täydellinen, koska äiditkin ovat vain ihmisiä.Minulla on vähän samanlainen suhdee mieheeni kuin sinulla. Voimme kertoa toisillemme myös pahimmat häpeät. Kaiken.Ja vaistoamme toistemme tuntemuksia.En ikinä pystyisi valehtelemaan miehelle, koska hän huomaisi sen heti. No, juu joitakin kosmetiikkaostoksia jätän kertomatta.Leppoisaa tiistai iltaa sinulle!
PoistaTykkään näistä kuvista.
VastaaPoistaÄitinä olisi voinut olla parempi. Liian usein tiedän vaatineeni perheen isompia joustamaan, kun aika on mennyt nuoremmille. Myös biologisilta lapsiltani olen odottanut ikään nähden paljon enemmän kuin perheen lainalapsilta.
Joskus häpeää tuntee ilman, että oikein keksii syytä sille. Joskus nuorempana tunsin häpeää siitäkin, että olen miestäni vanhempi. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sen harvemmin tunnen häpeää.
Mukavaa viikkoa sinulle!
Kiitos Kirsti kommentistasi. Kaikki naiset kommentoivat tuota samaa, että olisin voinut olla parempi äiti. Mutta kukaan meistä naisihmisistä ei ole täydellinen. Sinäkin olet toiminut niin kuin olet parhaaksi nähnyt eri tilanteissa. Siis kyllin hyvä äitiys. Tätä käsitellään kehityspsykologiassa aika paljon. Ihana lukea että iän myötä häpeäntunteet ovat vähentyneet. Jospa minullakin.Kivaa keskiviikkoa sinulle!
PoistaYksi netistä oppimiani hienoja oivalluksia on eräästä blogista luettu, jonkun psykologin/psykiatrin/alan ammattilaisen tokaisu:"Häpeällähän siitä selviää." Ymmärrän, ettei se varmaan ole ainakaan helppo ratkaisu todella ahdistavalle häpeälle, mutta tällaiselle semihäpeäjälle mielestäni mainio elämän keventäjä.
VastaaPoistaToisaalta on mielestäni muistettava, että ihmisen kuuluukin hävetä silloin, kun tekee väärin.
Kiitos Anonyymi kommentistasi. Minusta tuntuu, että tämä alan ammattilainen ei ole puhunut tosissaan. Kuitenkin hyvä jos olet löytänyt siitä elämän keventäjän.Tämä menee nyt hiusten halkomiseksi. Jos joku tekee väärin, eikä ketään ole näkemässä, ihminen tuntee syyllisyyttä. Mutta jos joku näkee tilanteen, ihminen tuntee häpeää syyllisyyden lisäksi. Kivaa keskiviikkoa sinulle!
Poista