Esimerkkitapaus
Tämä on tositarina Hesarista. Henkilön nimi on muutettu. Sannan ja hänen miehensä parisuhde oli tulehtunut. Sanna koki, että mies viihtyy omissa menoissaan liiankin hyvin. Lopulta Sanna otti asian puheeksi miehensä kanssa. Mutta mies suuttui ja kieltäytyi vastaamasta Sannan kysymyksiin. Sanna alkoi tuntea valtavaa raivoa. Järki hävisi. Sanna tönäisi miestään niin lujaa, että tämä horjahti pahasti.
Kului kuukausi, ja sitten Sanna raapi miehensä kasvoja riidan jälkeen. Mies soitti kotiin poliisit ja teki rikosilmoituksen. Sanna tunsi olevansa riekaleina häpeästä ja syyllisyydestä.
Sannaa kuritettiin ruumiillisesti lapsena esimerkiksi remmillä lyömällä. Vanhemmat myös arvostelivat ja vähättelivät. "Ei sinusta ole mihinkään." Jos Sanna kiukustui, häntä pidettiin vaikeana kakarana. Hän oppi tukahduttamaan tunteensa ja miellyttämään muita.
Aikuisena Sannan elämä näytti ulospäin hienolta: Hyvä ura, kolme lasta, kaunis koti. Mutta sisäisesti hän oli hajalla ja yksin. Parisuhteessa aitoa läheisyyttä oli vähän. Puhumattomia asioita rutkasti.
Sannasta tuntui, ettei hän kelpaa omana itsenään. Jälkikäteen hän on ajatellut, että väkivalta oli äärimmäinen keino saada huomiota.
Fyysisen väkivallan lisäksi Sanna kontrolloi kumppanin menoja, huusi, syytti, murjotti. Lapsillekin hän hermostui helposti.
Sanna päätti mennnä fyysistä väkivaltaa käyttävien naisten Maria Akatemian itsetutkiskeluryhmään. Jossa opetellaan antamaan tunteille nimet ja ymmärtämään oman lapsuuden vuorovaikutusmalleja, jotteivat ne toistuisi nykyisessä parisuhteessa.
Sanna on nyt opetellut hyväksymään menneisyyttään ja kestämään vaikeita tunteita. Vihaa, raivoa, surua, häpeää, syyllisyyttä. Avioliitossa on meneillään hyvä vaihe.
Naisten väkivalta
Poliisin tietoon tulleista perheväkivallan tekijöistä runsas viidesosa on naisia. Ja läheskään kaikki väkivalta ei tule poliisin tietoon. Miesten on usein vaikeampi hakea apua kokemaansa perheväkivaltaan. Miehet kokevat avun hakemisen jotenkin vaikeaksi, häpeälliseksi. Liian moni ajattelee, ettei heitä oteta vakavasti. Miten nyt herkkä nainen.....? Sukupuoliroolijako on voimakas.
Naiset voivat käyttäytyä kaikenlaisissa perheissä väkivaltaisesti. Jotkut naiset kohdistavat vihansa miehiin. Jotkut lapsiin. Jotkut molempiin.
Miltä sinusta tuntuu naisten väkivalta parisuhteessa?
Lähteet: Helsingin Sanomat 30.8.2018, kuvat Pixabay, Pexel
Lapsena tuli nähtyä naisen sekä miehen väkivaltaa joka kohdistui myös meihin lapsiin mutta itse en ole miehiä pahoinpidellyt. Olen kyllä huomannut että yhä useimmin naiset syyllistyvät tähän, mikä lie, maailma muuttuu ja naisille tullee paljon niitä piirteitä mitä miehillä on.Joskus mietin että onko ihmiskunta muuttumassa jotenkin sukupuolettomiksi kun tuntuu tätä muutosta olevan puoleen ja toiseen :-)
VastaaPoistaKiitos, Pihakeiju, kommentistasi.Ikävää tuo sinun lapsuuden väkivalta. Niin, minustakin tuntuu, että naiset on jotenkin raaistuneet. Johtuneeko sitten yhteiskunnassa lisääntyneestä narsismista. Mielenkiintoinen tuo ajatus ihmisten muuttumisesta sukupuolettomiksi. Kivaa tiistaita sinulle!
PoistaEi väkivalta ole hyväksyttävää kummaltakaan sukupuolelta. Onneksi asioista on alettu puhua ja yhä useammat uskaltavat hakea apua.
VastaaPoistaKun on hakattu lapsi ja lyöjä on ollut nimenomaan äiti, on nuorena joutunut miettimällä miettimään omia aggressiivisia impulssejaan, ettei olisi jatkanut oppimaansa käyttäytymismallia. Teininä hyökkäsin fyysisesti äitini kimppuun. Silloin kauhistuin itseäni ja päätin, että se sai olla ensimmäinen ja viimeinen kerta. Muistan nuoruudestani tilanteita, joissa olen joutunut laittamaan kädet selän taakse ja hokemaan: "en lyö, en lyö".
Mahtavaa uutta viikkoa sinulle!
Kiitos, Kirsti, kommentistasi. Ei väkivalta toki ole oikeutettua kummaltakaan sukupuolelta.Sinunkin lapsuus on ollut väkivaltainen ja hyvin tuumiskelet sitä, ettei äitisi väkivaltainen käytösmalli jatkuisi sinussa. Olet hienosti murtanut pahan ketjun. Mukavaa tiistaita sinulle!
Poista