perjantai 27. heinäkuuta 2018

Päivän hellemekko ja hölmöilyjä



Kuulumiset on tällä kertaa vähän nolojen luonteenpiirteideni kuvausta. Olen nimittäin erittäin epäkäytännöllinen ja hajamielinen ihminen. Ehkäpä kuuluisi sanoa. Että olen vähän houkka.

Päivän hellemekko on vanha ja Mäntyharjun markkinoilta ostattu. Tykkään sen turkoosista väristä. Mutta se on ehdottomasti kotivaate. Valokuvakammo vaivaa edelleenkin. Tytär otti kuvat. Ihmettelin, miksi hän höpöttää koko ajan. Kysyinkin. Hän sanoi, että höpötys saisi minut rentoutumaan. Unohtaisin olevani valokuvattavana. No, joo...

Seuraavaksi runsaasti esimerkkejä houkan elämästä. Nämä ei ole mitenkään yleisyysjärjestyksessä.

Erilaisten salasanojen muistaminen ei onnistu ilman, että kirjoitan ne paperille muistiin. Mutta ongelma on siinä, etten löydä niitä papereita.



En osaa ommella ompelukoneella. Jos edes vähän osaisin. Ompelisin sormeni. Käsityön opettaja oli koko ala- ja yläkoulun ajan helisemässä kanssani. Hän vapautti minut koneella ompelemisesta. Käsityön numeroni 6 oli kaikkien todistusteni häpeäpilkku. Samoin kutominen ei sujunut. Ala-asteella - tietenkään en muista millä luokalla - neuloin lapasia vuoden. Jouduin jäämään toukokuussa tekemään niitä myös välitunneilla, jotta saisin ne valmiiksi. Järkeilin. Että jos neuloisin vähän löysästi. Lapaset valmistuisivat nopeammin. Arvata voi, minkälaiset patakintaat niistä tuli. Mutta valmistuivat kuitenkin.



Entäpä synttäreiden ja hääpäivien muistaminen? Ei vaan onnistu. Tuntuu joka vuosi siltä. Että pahoitan mieheni mielen, kun hän tuo kukkia kotiin hääpäivän vuosipäivän kunniaksi. Ja minä kysyn. Ai, monesko se nyt on? Tätä kirjoittaessanikaan en muista hääpäivän tarkkaa vuotta. Mutta sellainen tuntuma on, että ollaan reilut 23 vuotta oltu naimisissa.

Autolla ajo pysyy varmaan loppuelämänkin ongelmana. Ajan yleensä jostakin (?) syystä liian lujaa. Sakkoja on tullut. Enkä vieläkään 20 vuoden jälkeen osaa peruuttaa ja parkkeerata. Vakuutusyhtiön kaavakkeen täyttäminen on tullut varsin tutuksi.



Silmälasieni etsimisen perheen yhteisenä harrastuksena olen varmaankin jo aiemmin kertonut. Kännykkäkin häviää usein, mutta siihen voi aina joku perheenjäsen soittaa. Ja se yleensä löytyy rivakasti. Paitsi silloin kun olen unohtanut sen muun muassa kasvimaan laidalle kuten silmälasinikin joskus.

En saa korun lukkoa kiinni. Mies joutuu sen aina laittamaan. En käytä takaa lukittavia korviksia, koska en saa niitä lukittua. Käytän vain koukkukorviksia.


Minä en erityisemmin tykkää auringonotosta. Tylsää puuhaa. Jos en lue. Yritän saada lähinnä jalkani ja käsivarteni päivettyneiksi. Kun jalat on ruskettuneet, sukkahousut voi heittää narikkaan. Tämä hölmö - jostakin kaapista löytynyt, eikä kukaan perheessä tiedä, mistä se on tullut - aurinkohattuni on vielä maastokuvioinen. Mutta haluan suojella kasvojen ihoa. Ja käytän ihan mieluusti tätä omituista hattua, jolla ei ole historiaa. Eikä omistajaa.



Muun muassa antibioottikuurin - onneksi saan niitä vain monen vuoden välein - noudattaminen on vaikeaa. En muista olenko jo ottanut lääkkeen. Siksi otan varmuuden vuoksi toisen. Antibioottikuurit loppuvat yleensä 2-3 päivää etuajassa. Mutta hienoa on se, että olen varmasti syönyt kuurin loppuun!

Minä eksyn helposti. Olen lukemattomia kertoja eksynyt metsässä kävelylenkillä tai sienessä. Silloin olen mukamas haistellut tuulta - mistähän tuokin hyödytön tapa tulee - ja tiiraillut erityisen valoista kohtaa jossakin  osaa metsää, ja lähtenyt kävelemään sitä kohti. Joskus on onnistunut. Joskus ei. Sitten houkka on soittanut miehelleen ja kutsunut tämän monimutkaisesti pelastamaan itsensä.

Tällaisia pieniä juttuja: En osaa avata esimerkiksi muovinapsullisia paketteja oikealla tavalla. Niin että ne saisi muovinapsuista takaisin kiinni. En kyllä saisi kiinni niitä muovinapsujakaan. Joten olkoon.

Ja sitten on tietenkin työ. Minulla ei ole kunnollista ajantajua. Joissakin tilanteissa, joissa minun kuuluisi sanoa jotakin, olen omissa maailmoissani. En sano mitään. Ennen kuin minua tuijotetaan kunnolla.



Opin hyvin vaikeasti ja hitaasti oppilaiden nimet. Mutta kasvot ja katseen tavan opin heti. Kirkas, älykäs, poissaoleva, väsynyt katse. ..Niistä muistan kulloisenkin oppilaan. Ihme että minulla on vielä työni.

Tämä digin opettelun surkeuteni olisi aivan iso oma juttunsa. Mutta tiivisteysti sanottuna: Se vie aikaa ja minun logiikkani ei sovi yhteen digilogiikan kanssa. Mutta olen sinnikäs.

Ruokaa laittaessa ja leipoessa osaan jostakin selkäytimestä toimia oikein. Se johtuu varmaankin siitä. Että olen joutunut laittamaan ruokaa ja leipomaan lapsuudesta lähtien. Ja siitä on tullut tiheän kertauksen vuoksi tapa.



Mutta voin keskittyä kirjojen lukemiseen erittäin hyvin. Ja muistan yleensä, mitä niissä on sanottu. Mutta maailma ei ole kirja.

Aika monet varmaankin pitävät minua tyhmänä, koska en ole kartalla. " Ei tuolla ole tajua mistään." Olen niin hajamielinen. Poissaoleva katse suunnattuna sisimpääni.

Uppoan hyvin helposti omiin maailmoihini ja ajatuksiin. Vaikka ne eivät olisi sillä hetkellä tärkeitä. Ajatukseni voivat olla jopa hyvin filosofisia. Ja olen erittäin hyvin läsnä teoreettisissa keskusteluissa. Teoria on minulle paljon, paljon helpompaa kuin käytäntö.Mutta minulla on sentään yleensä aina ajatus, johon uppoan. Olisin huolestunut. Jos vaipuisin "ei mihinkään". Mutta toisaalta se lähenisi buddhalaista meditaatiota. Se kuulostaisi aika hienolta. Voisin leuhkia olevani buddhalainen ja pyrkimykseni olisi valaistua.

Mutta se ei ole totta. Tiedä häntä. Ehkä olen menossa siihen suuntaan. Hajamielisyys ja epäkäytännöllisyys olisi vain yksi matkan osa. Toisaalta olen lapsen uskossa. En ole siis kääntynyt, uudelleen syntynyt uskosta. Usko vain on.



Toissapäiväinen viimeisin suuri hajamielisyyteni oli todellakin suuri ja hävettävä. Jätin jalkani oven väliin ja yritin saada ovea kiinni. Kesti vähän aikaa. Että tajusin. Että jalkani oli sen oven välissä.

Liiraakohan minulla ihan oikeasti päässä vai olenko dementoitumassa jo viisikymppisenä?

Oletko sinä hajamielinen tai epäkäytännöllinen ihminen?

Mukavaa ja rentouttavaa heinäkuun viimeistä viikonloppua!



10 kommenttia:

  1. Hajamielisyyttä kyllä löytyy täältäkin, minulla on paha tapa tehdä monta asiaa yhdellä kertaa ja tietäähän sen että mitä siitä seuraa hu huh :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kommentistasi, Pihakeiju. Kiva että joku muukin on hajamielinen. Mutta sinulla se on vielä ymmärryksen rajoissa, kun multitaskaat teet monta asiaa yhtäaikaa. Minä en siihen pystyisi. Ihanaisia hellepäiviä ja viikonlopun alkua sinulle!

      Poista
  2. Oletpa söpö! Ihana kolttu ja rusketus. Rentoa meininkiä niin kuin kesään kuuluukin. Vaan saattaahan noissa pienissä erikoisuuksissa luonteenpiirteessä joskus olla haasteensa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Eeva kommentistasi. Kukaan ei ole koskaan sanonut minua söpöksi. Paitsi mieheni runsasta vatsaani on mimitellyt söpöksi ja niin pehmoiseksi.Pyrin päivettämään vain käsivarret ja saaret, jos on joku hyvä kirja siinä samassa. Juu, haasteita riittää. Rentouttavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  3. Ihanat kuvat. Kyllä sinä näissä tyttären ottamissa olet paljon rennomman näköinen kuin muissa. Olet vielä kauniimpi iloisena kuin vakavana. Mekko on minusta ihanan värinen ja väri sopii kauniisti päivettyneisiin raajoihisi täydellisesti.
    "Syntilistassasi" on yhtäläisyyksiä omani kanssa.
    Esim. en saa mitään auki ilman apua. (tyhmyys ja nivelrikko).
    Silmälasit oli ennen aina hukassa. Nyt vain halvat aurinkolasit, joita olen pystynyt ostamaan useammat, niin ei haittaa.
    Kaasujalkani on raskas. Silti pääsin 70-vuotiaaksi ilman ylinopeussakkoja. Ähtärin reissulla tulikin sitten kameran ottamasta nopeusrajoituksen ylittämisestä 170 euron lappu. Elävät poliisit ovat päästäneet pelkällä suullisella huomautuksella.
    Minunkin nimimuisti on huono, kasvomuisti parempi.
    Epätäydellisinä olemme paljon mielenkiintoisempia persoonia kuin olisimme täydellisinä. Emmekö olekin?
    Mukavaa lauantaita ja pyhäpäivää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kirsti, kommentistasi.Tuosta ihanasta tiedä mutta helpoin on olla tyttären kuvattavana. Kaunis en ole. Mutta kai se on niin, että hymy kaunistaa jokaista. Eikö olekin vähän huvittavaa, että otan etenkin jalkoihin ja myös käsivarsiin aurinkoa. Ehtona sille on kirja jota lukea. Naisellista turhamaisuuttani, että en halua kasvoille päivetystä, ettei iho kärsisi.Kiva että syntilistassani oli samoja hölmöyksiä kuin sinulla.Keventää mieltä. Ikään kuin jakaa toilailut ja puutteet persoonallisuudessa. Sinulla on käynyt tuuri, että elit sakottomana 70-vuotiaaksi asti, vaikka vauhti vähän hurmaa. Täydellisyys - jos sitä nyt on olemassakaan - on tavattoman tylsää. Samoin sinulle lenseää lauantaita ja sunnuntaita!

      Poista
  4. Oli kyllä mielenkiintoista lukea tätä analysointia itsestäsi ja uskon, ettei muut näe kuitenkaan sinua niin yhtä kriittisesti, kuin itse. Meinaan tuttua on ja monesti tulee ajateltua itseä liikaa niiden "heikkousten" kautta, että olen vaikka unohtelevainen, ajatuksissani jne, mutta ehkei sitä muut niin edes samalla lailla huomaa, kuin itse.

    Mutta tämä oli jotenkin ihana ja sinulla on tarkka itsetuntemus.

    Tyttäresi on muute oikeassa, niin ihana tuo ylinkin kuva, rento ja hyvä meininki.

    Sydämellistä viikonloppua Marja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tiia, kommentistasi. Kyllä minulle on sanottu ihan suoraan esimerkiksi, että taas olet toisissa todellisuuksissa. Kun olen hajamielinen ja ajatuksissani. En minä hajamielisyyttä ja epäkäytännöllisyyttä näe vain heikkouksina, vapautuupa aikaa omaan ajatteluun. Vaikka noloja tilanteita sattuu melkein tämän tästä. Tytär on topakka nuori nainen. En ymmärrä mistä hän on saanut näitä valokuvausvihjeitään. Mutta hän ei malta tarkentaa. Vähän samanlainen sählääjä kuin minä. Ehkä siksikin ollaan hyvin läheisiä. Leppeää viikonloppua sinulle!

      Poista
  5. Ihana hymykuva, olet niin kaunis!
    Lisää tuollaisia nyt kun putki on auki!
    Saiko miehesi sinut viimein hymyilemään�� Käske naurattaa jatkossakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anonyymi, kommentistasi. En ole kaunis vaan vanheneva akan räikkänä. Tytär otti nuo kuvat ja tuntuu, että hänen kuvatessa osaan olla vähän rennompi kuin miehen kuvatessa. Tytär lähtee valitettavasti elokuun lopussa opiskelemaan Riikkaan lääketiedettä. Joten putki katkeaa. Ihania elokuisia päiviä sinulle!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!