tiistai 24. heinäkuuta 2018

Miten viikon somettomuus-lomani sujui? Yksi järkytys.



Täytyy myöntää, ettei aivan täysin onnistunut tuo somettomuus. En pystynyt olemaan kokonaan pois facesta. Mutta olin siellä 5-10 minuuttia päivässä. Siis aika roti olin sen suhteen. En osannut olla käymättä blogissa kommentteihin vastaamassa. Mutta vain pari kertaa. Blogin ajastin ei toiminut. Tietenkään. Digiblondin hiusten digiväri ei ole vieläkään muuttunut.




En sentään kirjoittanut viikon aikana yhtään uutta blogipostausta. Se oli suuren suuri saavutus. Instagramissa en luuhannut kertaakaan. Minua ei ahdistanut tai en ollut levoton koko somettomuus-viikon aikana. En siis ole tullut riippuvaiseksi somesta.




Luin paljon. Hyvin paljon. Helteestä ja ratisevasta kuivuudessa huolimatta tein joka päivä parin tunnin kävelylenkin metsäteillä tai poluilla. Sain näin puhkaistua somekuplan. Pää tuulettui turhista ajatuksista. Hups heijaa, viikko vierähti vikkelästi.





Kylällä sapuskan ostoreissulla eräs nainen tuli ja melkein sähähti minulle sellaista, että järkytyin. Sanottuaan asiansa hän luippasi äkkiä pois. En saanut tilaisuutta keskustella hänen kanssaan. Olin niin järkyttynyt, että menin faceen siitä kertomaan. Laitan face-jutun kuvakaappauksena tähän. Vaikka en vielä hallitsekaan - kuten näkyy - sitä täysin kunnolla.





Sain lohdullisia ja ihania kommentteja facen kavereilta. Siitä vielä iso kiitos heille. Kommenteista en tietosuojan vuoksi voi ottaa kuvakaappausta. Pitäisi olla jokaiselta lupa näyttää heidän kasvot ja kommentit.

Olen nyt jo täysin toipunut järkytyksestä. Ja ymmärrän - jopa hyväksyn -, että tämä vain kuuluu pienen paikkakunnan elämään.

Oletko sinä kokeillut koskaan somettomuus-lomaa? Miten se on onnistunut?



4 kommenttia:

  1. Hienot kuvat Marja. Olet upean näköinen!
    Voi hyvä hyssykkä sentään, en paremmin sano, tästä suomalaisten kateudesta.
    Tämä ei kai ole ainoastaan pienten paikkakuntien riesa.
    En roiku Instassa, Facessa tai muualla somessa, paitsi luen kiinnostavia blogeja ja tyrkkään omat hiomattomat tekeleeni ilmoille. Jaan ne blogin alareunan F-näppäintä painalla Faceen. Pidän pieniä sometaukoja satunnaisesti aina, kun siltä tuntuu.
    En usko kenenkään kadehtivan minua bloggaamisen vuoksi. En ole ainakaan havainnut. Muutenkaan en koe olevani kadehdittu. Kun Alice Munro voitti Nobelin kirjallisuuspalkinnon, yksi kylämme papoista sanoi minulle: "Tiedätkö Kirsti, että olet tunnetumpi kirjailija kuin Munro?" "En ole, voit olla siitä varma." "Olet sinä. Kaikki heinämaalaiset tuntevat sinut, Munroa ei kukaan." Vähänkös olin otettu saamastani vilpittömästä kannustuksesta.
    Hyvää päivän jatkoa Marja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kirsti, kommentistasi. Ulkokuvat onnistuivat suhteellisen hyvin.Tajusin vasta valmiita kuvia katsoessani, että rintavakoni näkyy aikalaisen paljon. Vähän hävettää.Niin, juoruilua on varmaan kaikkialla. Mutta uskon, että enemmän pienillä paikkakunnilla. Hyvä vinkki tuo blogin alareunan F-näppäin. Pitääpi joskus kokeilla. Ihania nuo vanhan papan kehut sinulle. Teidän kylässä on varmaan mukava ilmapiiri. Mukavaa tiistai päivää sinulle!

      Poista
  2. Ainahan noita kadehtijoita riittää ja sehän se suurin pelko taitaakin olla että jos se naapuri saa enemmän niitä rahoja. Some ei ole vielä vienyt ihmeemmin mukanaan minkä näitä mukavia blogeja olen seuraillut. Taidan olla sen verran vanhanaikainen että haluan elää tän elämäni livenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pihakeiju, kommentistasi.Minua kyllä kateus loukkaa. Eikä minulla ole edes kunnon kadehdittavaa. Oikeastaan jo nyt huvittaa, että jotkut paikkakuntalaiset kuvittelevat minun lyöneen rutkasti rahoiksi blogin tekeleelläni. Tiedän kyllä oikein hyvin, miten sillä voisi rikastua. Olen käynyt kesän verkkokurssia bloggaamisesta. Sinä olet pelastunut somen koukuttavuudelta. En minäkään koukussa ole kuin tuohon blogin kirjoittamisen iloon. Lämpöistä ja leppeää iltaa sinulle!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!