maanantai 30. huhtikuuta 2018

Yritän sisustaa ja mies kauhistelee


Mies tuli kotiin töistään. Ensi sanoiksi sanoi, että mitä hemmettiä tuo kalaverkko tekee eteisen seinällä? Minä siihen: Ai, sä huomasit, että se on kalaverkko. Hienoa! Mä "stailasin" ja asettelin sitä niin pitkään. Että pelkäsin. Ettei se enää näytä kalaverkolta. Se on nyt meidän uusi sisusustuselementti. 


Tuo "elementti" on outo sana. Oikein hieno myös. Käytän sitä nyt  tässä kirjoituksessa siksi, että vaikuttaisin paremmalta sisustajalta.

Koska asia on niin että en osaa sisustaa. Harmonisesti, kauniisti.

Mutta eihän se sisustamista estä. Vaikka ei ole niin sanotusti silmää.

Yritän silti aina vaan. Sisustaminen on itse asiassa mukavaa ja luovaa toimintaa. Oli jälki sitten millaista tahansa.

Viime aikoina on ollut käytettyjen tavaroiden suosikkina käsin virkattu pitsi ja ryijyt. Moderneja ryijyjä olen keräillyt jo vuosia. Tänä vuonna tuli ensimmäistä kertaa ostettua virkattua pitsiä. Kun oli niin halpa ja kaunis. Vanha pitsipäiväpeite on nyt olohuoneen toisen sohvan päällä.

                               Tämä kuva huijaa. Kalaverkko on harmaa eikä ruskea.

Sain tämän inspiraation, kun olin taas haahuilemassa kirpparilla. Kun näin kalaverkot, päätin, että yksi tuollainen on saatava kotiin. Ripustaisin sen olohuoneen seinälle.  Valitsemani kalaverkko oli lisäksi kauniin värinen Ja minähän tykkään väreistä.


Silmäilin sitten olohuonetta. Ja tulin lyhyen mietinnän jälkeen siihen tulokseen, että siellä on jo seinillä tarpeeksi sisustuselementtejä. Lapseni sanovat, että meidän talo on kuin kirpputori. Siinä on kieltämättä totuuden siemen. Lopulta päädyin eteiseen. Kun se on sisustuselementillisesti aika tyhjä. Hain vasaran ja nauloja autotallista. Ja ei kun sisustamaan.


Kalaverkko oli julmetun iso. Tuumiskelin, että annan sen isoudelle tilaa. Mutta eteinen on pieni. Ei sinne kannata mitään kauhean isoa sisustuselementtiä laittaa. Tämän tajusin ihan omalla maalaisjärjellä.

Naulasin ylhäälle ensimmäiset kaksi naulaa. Ripustin verkon. About tunnin naulasin ja asettelin sitä pienemmäksi.Asettelu oli kuin meditaatiota. Tiivistä. Olikohan minulla flow-tila?


Sori, ettei tässä kirjoituksessa ole kuvia itse työprosessista. Olin aivan liian innoissani. Että olisin muistanut kameran.

No, kun mieheni kerrankin reagoi johonkin uuteen sisustuselementtiin. Päätin puhua siinä samassa hötäkässä miehen tekemään hyllyn harmaan kalaverkon yläpuolelle. Voisin siihen ikään kuin harmaan kalaverkon vastapainoksi laittaa lukemattomia kaapissa lojuvia värikkäitä retroastioita ja muuta sellasta vanhaa. Tykkään kaikesta vanhasta viattoman kauniista. Nyt vanha laulu Youtubesta. Laila kinnusen Lazzarella.





Ja oikeastaan pitäisi saada hylly myös keittiön ikkunan verhotankoon.

Mies tietty huokaili. Tulevan työnsä määrää ja sanoi: Katotaan sitten myöhemmin ja painui iltapäivätirsoilleen.

Entä minä sitten? Olin kuljeskellut kirpputorilla muka jotakin etsien yli tunnin. Ja havahtunut kalaverkkoihin. Sen päälle tunti naulaamista, asettelua ja tiirustamista eri näkökulmista. Että niin. Enkö minä ollut tehnyt mitään tuon uuden sisustuselementin suhteen? Mutta en totisesti yhtään rankkaa. Kevättä rinnassa. Mukavaa. Miehen näkökulma ajatuksia lukien: Katsoi minua tavallista pitempään. Ehkä pohdiskeli, onko tuo vaimo mennyt lopullisesti sekaisin. Ja aina se kiire.



Minkä minä sille voin - jo ihan aikuinen ihminen tai oikeastaan myöhäiskeski-ikäinen nainen -, että minulla on usein kiirus paikasta paikkaan. Ajatuksesta toiseen. Ne hyllyt on saatava nopeasti! Itse asiassa miksi en tee niitä itse?  Lautaa on. Mutta taidot kehnot.

Katsotaan miten tilanne kehittyy.

Saako kevät sinut sisustamaan?



11 kommenttia:

  1. Hei Marja! Kiitos hauskasta aiheesta sisustaminen. Kalaverkkosi oi hiukan sekaisin. Tuoksuuko se kalalle Vielä? Nuo astiasi ovat ihania. Minulla on vitriinissä vain joitakin. Kun seuraavan kerran menen kirppikselle varmaan löydän jotakin. Minun ostokseni ei saa olla kalliita astioiden suhteen. Paitsi hmm. Se Marimekon peltitarjotin. Kyllä kevät saa sisustamaan. Kalaverkko olisi hauska jos roikkuisi katossa...hmm. haluan nyt kuitenkin vain somistaa itseäni uusilla tennareilla ja kevät takilla! Asunnon sisustus saa jäädä vähemmälle. Mukavaa ja iloista vappuaattoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Merja, kommentistasi. Hyvä idea tuo kalaverkon katosta ripustaminen. Ei haise enää kalalle. Kun on niin vanha. Kalaverkko on todellakin sekaisin, mutta minusta mielenkiintoinen. Taas vähän omituinen inspiraatio. Oikeutetusti mies arvostelee estetiikkaani. Astioita on kertynyt vuosien saatossa kaapin perukoihin. Itsensä somistaminen kuuluu naisen elämään. Iloista vapunaattoa sinulle!

      Poista
  2. Eikö olekin rentouttavaa kuljeskella kirpparilla? Mukava jutska tuo kalaverkko,harrastetaanko teillä ehkä kalastusta? Kevät on meikäläisellä sellaista aikaa että "sisustelen" vaan pihalla ja syksyllä sitten järjestelen sisätiloihin viihtyvyyttä.Sen verran oon sisustanut että eilen annoin uuden kodin vanhalle lipastolle ja vitriinille joihin tytär oli kyllästynyt.Mukavaa tuo sisustaminen etenkin jos ei tarvii käyttää paljoa rahaa.Olen ostanut minäkin paljon vanhoja käsitöitä ja ihmetellyt kuinka taidokkaasti ovat nuoret naiset valmistaneet esim.kapioitaan.Itse olen yltiöromantikko ja on hauska sisustella tätä tosi vanhaa taloa sen ajan hengen mukaan.:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pihakeiju, kommentistasi. On todellakin rentouttavaa kuljeksia kirpparilla. Huolet unohtuvat. Ja vanha kaunis piristää. Meillä ei harrasteta kalastusta kuin vain katiskalla ja virvelöimällä. Olen nyt puolihullussa päässäni mieltynyt tuohon kalaverkkoon. Vaikka armas mieheni on eri mieltä, että se olisi sisustuselementti. Minäkin puuhastelen kevään tullen paljon ulkona. Järkevää tuo syksyllä sisutaminen, kun koti on talvella oma pesä. Iloista vapun aattoa sinulle!

      Poista
  3. Löysin sattumalta blogisi ja tykkään todella!! Ensin hieman piti makustella tapaasi kirjoittaa, koska kirjoitat melkeinpä kuin morsettamalla eli poikkeuksellisen lyhyitä lauseita, mutta se on oikeastaan todella hauska ja erilainen tapa. Mukavaa Vappua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anonyymi, kommentistasi. Näin on. Kirjoitan lyhyitä lauseita ja rikon kielioppi- ja virkesääntöjä suurella nautinnolla. Hyvin vapauttavaa puuhaa.Blogin kirjoittajan mieltä lämmittää kovasti, että sanoit tykkääväsi blogista. Kiitos paljon. Iloista vapun aattoa sinulle!

      Poista
  4. Mahtavia juttuja ja tykkään todella tyylistäsi ja meilläkin on juuri kaikkea tälläistä sisustuselementtiä ja jotkut oudoksuu, itse tykkää persoonallisista kodeista ja yllättävistä sisustuselementeistä. Ainoa mitä mietin kalaverkosta, että mitä jos teidän kisu päättää kiivetä siihen ja saa itsensä jumiin verkkoon? Kissat kun saattavat kiipeillä verhoja ym. tälläisiä pitkin. Muistui mieleen oma lapsuuden hamsteri, jolla oli eläinliikkeestä ostettua unipumpulia ja olimme viikonlopun mökillä ja pumpulin joukossa olikin siima ja tuo siima oli kietoutunut hamsun jalan ympärille ja jalka oli mennyt kuolioon. Juu täällä taas eräs aina huolissaan, ehkei teidän kissaa kiinnosta ja meidän Osku papparainen ei ainakaan enää kiipeilisi, mutta Mickey saattaisi. Minusta kuitenkin tuo kalaverkko on todella magee ja et usko, meillä on miehen miesluolassa miehen saama jättilohi ei täytettynä, mutta kuivattuna vai miten, niin että lohi näyttää aivan elävältä. Että kuule kyllä ne miehetkin sisustaa ja maksoi tuo fisun laittaminen koristeeksi maltaita.

    Kivaa vappua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tiia, kommentistasi. Ispiraatiolla mennään. Tuo kalaverkko on pähkähulluin kaikista tähän asti ostamistani sisustuselementeistä.Kiva että joku tykkää yllättävistä sisustuselementeistä. Ja kotihan on oma. Miksi se ei saisi olla sellainen - vaikka kirpputorimainen - kun itse tykkää? Meidän kissat ovat jo niin vanhoja, ettei heitä enää kiinnosta kiipeillä esimerkiksi verhoissa. Eikä joulukuusikaan saa kyytiä enää. Ihanat nuo nais- ja miesluolat. Hauskaa vapun aattoa sinulle!

      Poista
  5. Kiva postaus. Hienoja yksityiskohtia, jotka ovat mielestäni juuri sinun näköisiä. Tuo astiakokoelma on kiehtova.
    Vanhaan taloon sopii vanhat jutut. Hieno idea tuo kalaverkko. Meillä kalaverkot (joilla kalastetaan) roikkuvat ulkorakennusten seinillä.
    Minulla on kaikki vanhat esineet jääneet ensin isoon taloon, kun muutimme tuohon keskikokoiseen, kun lapsia tuli lisää. Nuoret jäivät ison talon perhekotivanhemmiksi ja saivat riesakseen meidän romut.
    Eläkkeelle jäimme, kun lapsia itsenäistyi ja keskikoisen talon lapset muuttivat isoon taloon. Keskikoisessa talossa asuvat nuoret perivät sen talon romppeet.
    Nuoret ovat kummassakin talossa pitäneet jotain meidän juttuja ja hylänneet jotain. Mummonmökki onkin sitten sisustettu näillä hylkytavaroilla. Sisustussilmää ei minulla ole pätkääkään.
    Hyvää Vapppua Marja!

    VastaaPoista
  6. Kiitos, Kirsti, kommentistasi.Tuntuupa hyvältä, kun jollakin toisellakaan naisella ei ole siustussilmää. Kodin laittamisen kuvitellaan olevan naisella ikään kuin verissä. Piut!Paut! Minä tykkään enemmän ulkohommista kuin sisähommista. Teillä on nuo muuttokuviot olleet moninaisia, mutta niistä paistaa syvä perherakkaus.Iloista Vappua sinulle!

    VastaaPoista
  7. Hei Marja ja maukasta lounashetkeä thai ravintolassa tänään! Myös minua on sanottu malttamattamaksi ja jopa hätäiseksi. Ex mieheni oli sitä mieltä. Minusta hän vain oli liian hidas. No. Olen onnistunut löytämään itselleni sopivia harrastuksia. Nukkemuotoiluun kävin koulutuksen. Nukkemuotoiluartesaanuksi. Opiskelin myös vähän näyttelemistä avoimen yliopiston draamakasvatuksen perusopinnoissa ennen kuin uskaltauduin näyttelemään oikeaan näytelmään. Elämässä on oppimista. Joskus haluan jotakin liian kovasti ja menetän sen juuri sen vuoksi. Niin ainakin luulen. En osaa olla kärsivällinen. Ehkä. En ole ihan varma tuostakaan. Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa..oli yksin tai yhdessä toisen kanssa. Rattoisaa päivänjatkoa!

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!