Olen epäasiallinen riitelijä mieheni kanssa. Kun tietty kynnys - matala sellainen - on ylitetty, hermostun. Alan paiskoa astioita seinään. Mies luikkii pois. Kun hän palaa, teemme yleensä sovinnon.
Usein kytevässä riidan poikasessa toisella osapuolella on vain vaatimuksia. Ja perusteluja, miksi toisen pitäisi suostua vaatimuksiin. Tästä voi syntyä ilmiriita.
Riitakumppanin näkökulmasta pitäisi jaksaa olla kiinnostunut. Eikä vain toitottaa omia vaatimuksiaan. Vastapuolen ajatuksia ei kannata arvuutella omassa mielessä. Eikä suhtautua häneen ennakkoluuloisesti. Riita pitäisi nähdä tilanteena, jossa on yhteinen ongelma ratkaistavaksi.
Toisen kuuntelu voi tuntua itsestään selvältä ohjeelta. Mutta se on oikeasti yllättävän vaikeaa. Moni miettii toisen puhuessa vain omia perusteluja ja väitteitä.
Ei kannattaisi riidellä niin. Että suostuttelee riitakumppania vain järkiperusteluilla. Sen sijaan kannattaisi kertoa, mitä huolia on omien vaatimusten taustalla. Voisi myös kertoa, miksi tämä asia on minulle tärkeä ja miltä minusta tuntuu. Ja käyttää sanoja "minusta tuntuu". Eikä mätkäistä päin naamaa esimerkiksi: Olet liian paljon pois kotoa! Olisi parempi käyttää muotoa: Minusta tuntuu ja surettaa, että olet niin paljon pois kotoa.
Uhkailu ja riidan liukuminen huippukohtaansa pitäisi jotenkin estää. Vaikka lähtemällä pois tilanteesta. Jotta ei ala tulla sammakoita suusta. Mieheni osaa tämän hyvin tai sitten pelkää, että astiat osuu häneen. En minä häneen tähtää. Vain seinään.
Miten sinä riitelet? Vai riiteletkö ollenkaan?
Lähteet: Helsingin Sanomat 12.4.2018, kuvat omat
Usein kytevässä riidan poikasessa toisella osapuolella on vain vaatimuksia. Ja perusteluja, miksi toisen pitäisi suostua vaatimuksiin. Tästä voi syntyä ilmiriita.
Ohjeet riitatilanteessa on ytimekkäät: Kuuntele. Kysy. Älä oleta mitään.
Riitakumppanin näkökulmasta pitäisi jaksaa olla kiinnostunut. Eikä vain toitottaa omia vaatimuksiaan. Vastapuolen ajatuksia ei kannata arvuutella omassa mielessä. Eikä suhtautua häneen ennakkoluuloisesti. Riita pitäisi nähdä tilanteena, jossa on yhteinen ongelma ratkaistavaksi.
Toisen kuuntelu voi tuntua itsestään selvältä ohjeelta. Mutta se on oikeasti yllättävän vaikeaa. Moni miettii toisen puhuessa vain omia perusteluja ja väitteitä.
Ei kannattaisi riidellä niin. Että suostuttelee riitakumppania vain järkiperusteluilla. Sen sijaan kannattaisi kertoa, mitä huolia on omien vaatimusten taustalla. Voisi myös kertoa, miksi tämä asia on minulle tärkeä ja miltä minusta tuntuu. Ja käyttää sanoja "minusta tuntuu". Eikä mätkäistä päin naamaa esimerkiksi: Olet liian paljon pois kotoa! Olisi parempi käyttää muotoa: Minusta tuntuu ja surettaa, että olet niin paljon pois kotoa.
Uhkailu ja riidan liukuminen huippukohtaansa pitäisi jotenkin estää. Vaikka lähtemällä pois tilanteesta. Jotta ei ala tulla sammakoita suusta. Mieheni osaa tämän hyvin tai sitten pelkää, että astiat osuu häneen. En minä häneen tähtää. Vain seinään.
Miten sinä riitelet? Vai riiteletkö ollenkaan?
Lähteet: Helsingin Sanomat 12.4.2018, kuvat omat
Tällä viikolla radiossa haastateltiin Minna Hellettä. Piti oikein istua alas ja kuunnella haastattelu. Siinä tuli nämä samat asiat esille kuin tässä sinun mainiossa tekstissäsi. Eihän nuo sosiaalialaa opiskelleelle mitään uusia juttuja olleet, mutta teki hyvää kuulla ne Minnan suusta ja kerrata täällä. Hulluinta on, että nämä asiat muistaa ja osaa kodin ulkopuolella, mutta lähisuhteissa ............
VastaaPoistaToisin sanoen lähisuhteissa tyrkytän riidan aikana kiivaasti omia näkemyksiäni ja unohdan kuunnella toista/toisia. Yritän oppia tästä pois, mutta ainakaan vielä en ole onnistunut.
Hyvää viikonloppua sinulle <3
Kiitos, Kirsti, kommentista. Eikö se yksi sananlasku mene jotenkin näin: Suutarin lapsilla on huonot kengät. Vaikka opiskelun ja työnsä puolesta tietäisi miten olisi hyvä toimia, niin läheisten kanssa - kun on tosi tilanne päällä - opit vain unohtuvat. Kun on niin tunnekylläinen tilanne.Minä yritän nyt harjoitella tätä asiallisempaa riitelyhommaa. Kivaa lauantaita sinulle.
Poista