Liikunta ei välttämättä pidennä elinikää

 

Näin väittää tutkijatohtori Sira Karvinen.Kun hän alkoi tehdä väitöskirjaa, tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka paljon liikunta lisää elinikää.

Vuonna 2015 valmistuneen tutkimuksen lopputulos oli niin yllättävä, että hän istui professoreiden kanssa pitkään hämmentyneinä.

He seurasivat tutkimuksessa geeniperimältään identtisiä kaksosia, joista toinen harrasti liikuntaa ja toinen ei. Tutkimuksessa selvisi, että liikunta ei lisännytkään elinikää vaan kaksoset elivät lähes saman ikäisiksi liikuntatottumuksista riippumatta. Rotilla tehdyt kokeet päätyivät samaan.

Geeneillä on siis ilmeisen iso rooli siinä, kuinka pitkään elämme. Ja liikunnalliset geenit saaneella ihmisellä urheilu on todennäköisesti helpompaa, luontaisempaa ja mielekkäämpää kuin sellaisella, joka viis veisaa hikoilusta.

Karvinen haluaisi tulevaisuudessa selvittää, voiko jo lapsena aloitettu liikunnan harrastaminen vaikuttaa myönteisesti elinikään, vaikka lapsi ei olisi saanut geenilotossa liikunnallisia osumia.

Vaikka liikunta ei lisäisikään elinikää, se lisää elämänlaatua. Aerobinen harjoittelu vähentää iän tuomia muutoksia. Lenkkeily pitää hengitys- ja verenkiertoelimistön kunnossa, tehostaa sokeriaineenvaihduntaa ja pienentää muistisairauksien riskiä.

Liikunta lisää hermosolujen määrää, mikä nuorentaa aivojamme ja poistaa kehosta vanhoja soluja.

Jos haluaa viettää elämänsä viimeiset vuodet suhteellisen terveenä ja toimintakykyisenä, lenkkeily ja lihaskuntoharjoittelu ovat hyviä keinoja.

Moni osaa varautua vanhuudenpäiviin taloudellisesti, mutta niihin tulisi varautua myös fyysisesti.

Lähteet: Referaatti Helsingin Sanomat 25.3.2021, kuvat Pixabay

Paineensietokyky

 

Miksi toiset kestävät työskennellä jatkuvan paineen alla ja toiset ei? Tähän vastaa psykologi Ville Ojanen: "He ovat kouluttautuneet tehtävään, ja heillä on myös luontaisia taipumuksia ja ominaisuuksia siihen. Ei sen kummempaa."

Kun tapahtuu jotakin, mihin ei ole valmistautunut, syntyy paineinen ristiriitatilanne. Stressi on aivojen toimintaa, joka käynnistyy, kun maailma vaikuttaa uhkaavalta, ei vastaa odotuksia tai siinä on korjattavaa. Stressireaktio saa taistelemaan, pakenemaan tai lamaantumaan epätoivoisena.

Myös persoonallisuus- ja temperamenttipiirteet vaikuttavat paineensietoon. Sensitiiviset ja herkästi reagoivat ihmiset ovat muita alttiimpia arjen kuormitus- ja stressitekijöille. Ihmisen persoonallisuus vaikuttaa siihenkin, millaiset asiat saavat pois tolaltaan.

Ihmiset ovat lähtökohtaisesti eri tavoin kykeneviä kohtaamaan erilaisia ongelmia. Tyyni ja vakaa ihminen on luontaisesti valmiimpi tilanteeseen, jossa jonkun henki on vaarassa. Sensitiivinen, tunneherkkä ihminen on taas todennäköisesti kykenevämpi selviytymään ihmissuhteisiin liittyvästä ennakoimattomasta ristiriidasta. Olemme syntyämme taipuvaisia tietyntyyppisiin asioihin, sillä yhteisö tarvitsee erilaisia ihmisiä.

Vaikka persoonallisuudella on vaikutusta, paineensietokyky on pääasiassa opittava taito. Yksi keino parantaa sitä on muuttaa odotuksiaan ja suhtautumistapojaan. Olosuhteita pystyy muuttamaan harvoin, mutta omaa suhtautumista voi muuttaa aina. Asiat stressaavat näin vähemmän.

Joskus elämänkokemukset voivat sysätä muutokseen, esimerkiksi burnoutin jälkeen asenne työhön voi muuttua. Tärkeä tapa vahvistaa paineensietokykyään on kehittää osaamistaan ja varautua tällä tavoin vaikeisiin paikkoihin. Tämä vähentää stressin tuntoa.

Ja kun osaaminen karttuu, asennekin muuttuu. Psykologiassa käytetään käsitettä pystyvyyden tunne. Jos ihmisellä on sisäinen pystyvyyden tunne, hän kokee olevansa valmis vastaan tuleviin koitoksiin. Hän uskoo osaamisensa ja kokemustensa riittävän.

Lähteet:   Helsingin Sanomat 19.8.2021, kuvat omat

Surutyöni 91.

Meidän rakas 22-vuotias molekyylibiologian opiskelija Vera-tyttö kuoli yllättäen viime tammikuussa. Vera oli terve ja kuntoili paljon. Hän kuoli nukkuessaan. Kuolinsyytutkimuksissa ei löydetty syytä kuolemaan. Teen edelleen surutyötä.

Huomenna on Veran kuolinmuistopäivä. Toivon, että en romahda.Minulla on nyt hyvin erilaisia päiviä. Saatan olla energinen yhtenä päivänä ja sitten taas väsynyt. Tarvitsen unta paljon, 9-10 tuntia. Uni on hyvälaatuista. Nukahdan helposti, enkä heräile yöllä.

Surulla on neljä vaihetta: shokki-, reagointi- työstämis- ja uudelleen suuntautumisen vaihe. Olen mielestäni suurimman osan työstämisvaiheessa. Vaiheet ei välttämättä pysy samoina, vaan on aaltoilua vaiheesta toiseen.

Olen muistellut paljon Veraa ja katsellut vanhoja valokuvia. Vera oli taapero- ja leikki-ikäisenä villi pieni tyttö. Hänellä oli myös erilaisia kausia toimissaan. Hän esimerkiksi laittoi minun rintaliivejä päälleen, oli rintsikkakausi:

Yksi kausi oli laukkukausi:

Kerran noin vuoden ikäisenä, kun hän oli oppinut seisomaan tukea vasten, hän löysi pöydältä konvehtirasian ja oli syönyt ja sotkenut itseään suklaalla. Minä olin laittamassa ruokaa, ja kävin välillä katsomassa Veraa.

 Vera, minulla on niin kova ikävä sinua. Olet aina rakas ja tärkeä!

Seksiaddiktio

 

Toisin kuin yleensä saatetaan ajatella, seksiriippuvuudessa on harvoin kyse voimakkaasta halusta. Päinvastoin halu monesti karkaa, koska itsetunto on säpäleinä. Seksistä tulee pakonomaista, ja se aiheuttaa häpeää. Seksistä tulee kuitenkin elämän keskipiste. Sillä pyritään säätelemään kielteisiä tunteita.

Pakonomaisen seksikäyttäytymisen erottaa voimakkaasta halukkuudesta se, ettei riippuvainen saa seksistä juurikaan enää nautintoa.Seksiaddikti toistaa jotakin seksikäyttäytymisen muotoa pakonomaisesti, vaikka se nautinnon sijaan tuo vakavia ongelmia. Sitä ei pysty lopettamaan, ja seksikäyttäytyminen tai sen suunnittelu vie suhteettoman paljon aikaa ja huomiota muulta elämältä.

Riippuvuudessa seksiin valmistautuminen voi myös olla suurempi nautinto kuin itse seksi.Pakonomainen seksi voi kuitenkin johtaa vakaviin henkisiin ja fyysisiin ongelmiin.

Hallitsematon käytös voi eristää perheestä ja ystävistä. Lisäksi pakonomaiseen seksiin liittyvä häpeä aiheuttaa yksinäisyyttä.

Yleensä seksiaddiktio vaikuttaa heikentävästi itsetuntoon: riippuvainen ajattelee olevansa paha ja vääränlainen. Jotkut menettävät jopa työpaikkansa. Addiktio aiheuttaa sisäistä tyhjyyttä ja itseinhoa. Se voi johtaa masennukseen, ja lisää myös itsemurhariskiä.

Pakonomaisen seksikäyttäytymisen syytä voi etsiä esimerkiksi lapsuudesta. Siellä voi olla huonoja kiintymissuhteita. Ei ole saatu riittävästi rakkautta. Myöhemmin seksistä tulee tapa saada huomiota ja hyväksyntää. Moni seksiaddikti luulee tarvitsevansa seksiä, vaikka oikeasti tarvitsisi ystävän huomiota ja huolenpitoa, hyvät yöunet tai tasapainoisen ihmissuhteen.

Lähteet: Referaatti Helsingin Sanomat 16.12.2021, kuvat omat

Ahdistuksestani

 

Olen kokenut ahdistusta ilmeisesti jo lapsesta ja teini-ikäisestä lähtien. Silloin ei  vain ollut sanaa tälle tunteelle, vaan puhuttiin pahasta olosta. Lukioikäisenä käytin jo ahdistus-sanaa. Ja niin siitä lähtien läpi aikuisiän.

Lasten ollessa pieniä nukuin todella vähän, ja ilmeisesti väsymyksestä puhkesi paniikkihäiriö, ego heikentyi ja alitajunnan  yllykkeet pystyivät ottamaan enemmän tilaa. Paniikkihäiriö oli sitten  reilut 20 vuotta pois, mutta palasi nyt tämän ikäisenä myös Veran kuolemaan liittyen. Voimakas ahdistus muuttuu minulla paniikkikohtaukseksi. Tunne on täyttä kauhua, mutta tiedän, etten siihen kuole. Mutta toisinaan olen varma, että kuolen, tai ainakin tulen oikeasti hulluksi.

Ahdistus on psyykkistä kipua, huolta, epävarmuutta ja pelkoa.  Lievähkö ahdistus kuuluu elämään. Onneksi tunteet tulevat ja menevät. On epärealistista ajatella, että elämä on aina helppoa ja tasapainoista. On hyviä ja huonoja oloja. Olennaisinta on opetella tulemaan toimeen ailahtelujen kanssa. 

Ihmisellä on alitajunta id, jossa on elämän, hyvän vietti ja kuoleman, pahan vietti. Libido ja Thanatos. Joskus alitajunnan paha yllyke pääsee superegon ja puolustusmekanismien läpi egoon ja luo ahdistavan olon, koska yllykettä on vaikea tunnistaa ja saada hallintaan. Joskus siitä saa kiinni ja osa ahdistuksesta selittyy.

Selittämätöntä ahdistusta saattaa selittää kaukana menneisyydessä saatu kipeä kokemus, joka on jättänyt jäljen autonomiseen hermostoon ja mieleen. Silloin traumasta muistuttava pienikin asia voi aktivoida ahdistuksen ilman, että ihminen ihminen itse ei sitä tiedosta.

Joskus ahdistus tulee, jos elämässä on liikaa kuormitusta ja stressiä. Ego heikkenee, ja ahdistus pääsee alitajunnasta esiin.

Ahdistukseni oireet ovat monenlaisia. Lievempi ahdistus tuntuu jännittyneisyytenä. Siinä ei ole kehon muutoksia. Kun ahdistus on voimakasta, se tulee kehon alueelle.Rintaa puristaa, huimaa, sydän hakkaa, vatsa menee sekaisin, näkökenttään tulee geometrisia kuvioita , jotka kieppuvat nopeasti,  ympäristö sumenee, omituiset hahmot puhuvat omituisista asioista. Tätä kaikkea on osin vaikea kuvata ja kirjoittaa.Ulospäin voimakas ahdistus näkyy  muun muassa käsien ja jalkojen tärinänä, hikoilemisena ja levottomuutena.

Elämää ei voi täysin hallita, mutta elämäntapoihin voidaan vaikuttaa. Jos on taipumus ahdistua, kannattaa karsia stressaavia asioita elämästä. Säännöllinen ruokarytmi ja elämäntavat, sekä  ulkona liikkuminen voivat auttaa. Lenkit ei tarvitse olla rääkkiä vaan kävelykin vaikuttaa. Kuormittuminen voimistaa ahdistusta ja tekee yhä pienemmistä asioista - jopa positiivisista asioista - ahdistavia.

Minulla ahdistusta vähentää hengitysharjoitukset ja kylmä suihku. Hengitysharjoituksina käytän syvähengitystä ja hengityspidätyksiä. Olo on voimakkaassa ahdistuksessa niin levoton, ettei pysty meditoimaan.

Sanotaan,että ahdistus pitäisi kohdata ja sitä tutkia. Pysähtyä ja ottaa ahdistus vastaan. Mielestäni voimakkaassa ahdistuksessa, paniikkikohtauksessa, tämä ei käy päinsä, koska olo on niin sekava, melkein psykoottinen.

Lähteet: Otteita  Hyvä terveys 13/21, kuvat omat

Miksi jonkun kanssa synkkaa heti?

 

Minulla oikeastaan miltei kaikki ystävyyssuhteet ovat syntyneet nopeasti. Menen intuitiolla, vaiston varassa ja nopeasti. Yksikään hyvä ystävyyssuhde ei ole katkennut, ja kaukana asuviin ystäviin säilyy rakkaus, vaikka emme olisi yhteydessä pitkään aikaan.

Toisen sanomisten tulkinta määrittää usein, miten hyvin ihmisillä synkkaa ja miten saman rytmisiä he ovat. Kun toinen tulkitsee omat sanat niin kuin ne itse tarkoitti, hänen seurassaan on miellyttävä ja helppo olla.

Erilainen elämisen rytmi voi näkyä esimerkiksi siinä, miten nopeasti asioihin reagoi. Toiset innostuvat herkästi, toiset ovat pohdiskelevampia. Tämä voi aiheuttaa joskus väärinkäsityksiä ja kitkaa.

Huumori on tehokas keino testata, kuinka samanmielinen uusi tuttavuus on. Tutussa ihmissuhteessa vitsailu on helppoa, koska keskustelukumppani tietää, millaiset toisen arvot ovat, miten hän suhtautuu elämään ja millaisilla asioilla voi leikitellä.

  

Toinen tuntuu turvalliselta, kun hänessä on jotakin samaa kuin itsessä. Tuttuus voi syntyä esimerkiksi samankaltaisesta historiasta, luonteesta, äänensävystä, tavasta puhua.

Jos toinen tuntuu vieraalta, hänelle ei tule helposti avauduttua. Hyvä vuorovaikutus syntyy siitä, että toisen kanssa on turvallinen olo ja hänelle voi puhua luottamuksellisesti. Nopeaan ystävystymiseen tarvitaan sekä luottamusta että tuttuutta ja samanrytmisyyttä.

Kemian ei välttämättä tarvitse syntyä heti vaan sitä voi myös hyvin rakentaa esimerkiksi kysymällä toiselta asioita, kuuntelemalla häntä ja kiinnittämällä huomiota omiin vuorovaikutustapoihinsa. Keskustelu antaa aina lisätietoa toisesta, ja mitä enemmän tietoa on, sitä todennäköisempää on, että löydetään jotakin yhteistä.

Lähteet:  Referaatti Kotivinkki 24, kuvat omat

Surutyöni 90.

 

Ensiksi, kun muistan vielä kirjoittaa: Hyvää ja kaunista uutta vuotta kaikille! Valoa kohti mennään.

Me ei juhlita uutta vuotta. Monesti juhlimme sitä ystäväpariskunnan kanssa. Olen laiminlyönyt yhteydenpitoa heidän kanssaan.Eikä he ole osanneet kohdata minua surussa. Eikä muutenkaan ole halua juhlia nyt aattona eikä uudenvuodenpäivänä. Näin elämä nyt menee.

Rakas Vera-tyttäremme kuoli yllättäen ja tuntemattomasta syystä tammikuussa. Hän oli hyväkuntoinen 22-vuotias molekyylibiologian opiskelija. Teen edelleen surutyötä.

Joulu oli aivan hyvä, riitävän hyvä. Ei ollut tuskaista ja kauhusurua Verasta. Söimme rutkasti, ja pöydässä oli kehystettyjä kuvia Verasta. Muistelimme viime joulua, kun Vera oli vielä kanssamme juhlimassa. Kun joimme kuohuviiniä ja nautimme. Itkin vähän.

Suruani on helpottanut paljon se, että puhun öisin Veran kanssa mielikuvissani. Kerron kuinka rakastan ja ikävöin häntä. Pieni Vera tyttöni!! Joka yö itken. Kerron Veralle, mitä olen tehnyt ja ajatellut. Puhun pitkään.

Tässä muutama yö sitten nukuin todella huonosti ja liian vähän. Noin kuusi tuntia, kun tarvitsen unta nykyisin 9-10 tuntia. Jos joskus nukun liian vähän, seuraavana päivänä olen kuin krapulassa, enkä pysty oikein mihinkään.

Tein seuraavana päivänä vähän kotitöitä, muun muassa pesin maton ja laitoin ruokaa. En pystynyt kirjoittamaan tätä blogia enkä kaunokirjallista projektiani. Niinpä katsoin Yle areenaa, Ruutu plussaa ja Netflixiä.

Katsoin ruutua liian kauan, noin neljä tuntia. Sen jälkeen päässä surrasi, pakotti ja olin aivan pökkerössä. Sitten aloin lukea kirjaa, ja oli niin kuin kotiin olisin tullut. Seuraavana yönä nukuin 13 tuntia.

Painoa on tullut lisää, ja olen nyt pullukka, mutta minulla on tärkeämpääkin ajateltavaa kuin paino. Kunhan kuitenkin pysyn terveenä. Ja elämä on toisaalta liian lyhyt, tämä ainokainen yksi elämä, ruoan ja herkkujen välttelemiseen ja aina terveellisesti syömiseen.Kaipaan nautintoja. Syön lähinnä suruuni, lohtusyön, ja se auttaa surussa. En tunne syyllisyyttä herkuttelun jälkeen.

Olen jaksanut Veran kuoleman jälkeen hoitaa ihoani, paitsi en ole käyttänyt naamioita. Nyt vähän kauneudenhoidosta ja esimerkiksi silmänympärysihon hoitamisesta: Minulla oli kaksinkertaiset silmäpussit ja turvotusta. Olin käyttänyt silmänympärysihon hoitamiseen luonnonkosmetiikan (olen käyttänyt vain luonnonkosmetiikkaa noin neljä vuotta) seerumia ja voidetta. En todellakaan käyttänyt näitä liikaa, mikä myös voisi aiheuttaa turvotusta. Sitten päätin kokeilla samoja aineita kuin käytän koko kasvojen iholle, vaikka sanotaan, että niin ei kannattaisi tehdä, koska silmänympärysiho on ohutta ja herkkää. Ja yllätys, yllätys, silmäpussit ja turvotus väheni. Nyt tämä hoito on joka-aamuista ja iltaista. Olen niin tyytyväinen! Tämä sopii minulle. Voin suositella kokeilemaan.

Toinen juttu on ihon puhdistaminen. Tässäkin käytän aika roisia tapaa. Vedellä  puhdistamisen jäkeen kuivaan kasvot froteepyyhkeellä. Enkä mitenkään hellästi. Tämän jälkeen iho on jotenkin heleä, ja hoitoaineet imeytyvät paremmin. Tajusin tässä yhtenä päivänä, että kuorin näin kasvot. En tiedä, onko se liiallista joka päivä kaksi kertaa, mutta toimii ainakin minulla. Näin olen tehnyt aina, ja voin sanoa, että ihoni on itseni mielestä hyvässä kunnossa.

Myös Vera hoiti ihoaan. Usein hän pyysi minulta hoitovoiteita, mutta anti age-voidetta hän osti itse. Ja vain 22-vuotiaana. Se oli vähän hassua.