Onko tämä ihan pimeetä?

Tämä on toivottavasti ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun kirjoitan tänne kaunokirjallisesta käsikirjoituksestani.  Olen kirjoittanut aikaisemmin muutaman romaanikäsikirjoituksen ja lukuisia runokokoelmakäsikirjoituksia pöytälaatikkoon. Mutta vasta tämä nykyinen romaanikäsikirjoitus on niin suuri innostukseni, että tulen ehkä tarjoamaan sitä kustantajille.

Onhan blogeissa näistä kaunokirjallisista pyrkimyksistäkin. Sattumoisin osuin joku aika sitten blogiin, jonka aihe oli meneillään olevan esikoisromaanikäsikirjoituksen kirjoittaminen.

Minä olen sen verran taikauskoinen, etten halua paljoa puhua käsikirjoituksestani. Ja kun se ei tunnu oikealta. Ja kun se on vielä tekeillä. 

Ongelma on siis, että onko ihan pimeetä yrittää luoda henkilöhahmosta psykologisesti mahdollisimman uskottava? Missä menee uskottavuuden ja henkilön persoonallisuuden liian monipuolisen kuvailun raja? Miten paljon panostaa kirjoittamista ja pähkäilyä tähän? 

Olen lukenut tuhat ja sata kirjaa. Se on rakkain harrastukseni.  Kirjailijat - siis oikeat - kuvaavat henkilöhahmon persoonallisuutta niin eri tavoin. Minusta on jotenkin kauneinta, että sen tekee pienin vihjein. Minulla tätä nykyä kirjoittamisen tyyli ei ole mitenkään pienivihjeinen vaan runsas. Hyvin runsas. Tähän on tultu. Kirjoittelenko siis miltei kaiken mitä inspiraatiossa ja muutenkin mieleeni tulee? Tämä on pitkästä aikaa niin uusi tilanne.

Nops, päädyin siis siihen, että kirjoitan tähän näytteen  romaanihenkilön psykologisesta kuvaamisesta.

Olen nyt päätynyt jopa puheääneen. Miten se kuvastaa persoonallisuutta? Haluaisin apuja siinä, että meneekö tämä liian pitkälle?

Lainaus runsaasta käsikirjoituksesta: "...Hän puhui vuolaasti, hyvin nopeasti. Tuntui, että sanat pomppivat hänen suustaan vikkelästi sinne tänne kuin kirkkaat marmorikuulat. Osa sanamarmorikuulista teki kaaria ja piruetteja ilmassa, kun hän  (en kirjoita nimeä , vaikka nimi on jo, olen siis taikauskoinen, enkä halua antaa häntä kenellekään muulle kuin minulle ) vähän korotti ääntään. 


Hänellä oli heleä, kantava ääni, jossa oli jotakin lapsenomaista, ja ehkä myös siksi jotakin viehättävää, aistillista. Minun oma ääneni on ollut aina vähän himmeä. Jotenkin liian vanha ikääni nähden. Kuin suustani rapsahtelisi hitaasti kuivaa paperia tai loppusyksyn kuivia, ryppyisiä puidenlehtiä. Hän elehti paljon ja jotenkin notkeasti käsillään. Maalasi ilmaan nopeasti viivoja, kaaria, pisteitä, suuria ympyröitä...."

Joten tänään näin. Kaunokirjallista. Ei liian paljon mitään paljastavaa, mutta yksi paljastava ongelma silti. Kiitos jo etukäteen ajatuksista!  

Tyytymättömyys omaan kehoon

Vaikka olen kehopositiivinen, vähän keljuttaa, kun olen lihonut yli kuusi kiloa. Mutta en viitsi tai koe tarpeelliseksi laihduttaa. Varmaankin vähitellen hyväksyn nykyisen painoni.

Minä en ole mikään arvostelemaan kenenkään painoa. Minusta ihmiset saavat olla minkä painoisia tahansa, kun itse hyväksyvät painonsa. Olisi tympeää ja latteaa, jos kaikki olisivat kehollisesti samanlaisia.

Juuri ilmestynyt kirja Rakas keho kertoo suomalaisten naisten suhteesta kehoonsa. Kirjan ovat tehneet kehonkuvaongelmiin erikoistunut psykologi Katarina Menskanen ja valokuvaaja Heidi Strengell.

Jatkuva ulkonäöstä puhuminen ylläpitää ajatusta, että ulkonäkö olisi ihmistä merkittävästi määrittävä tekijä.

Jos ihminen ei pidä kehostaan tai jopa inhoaa sitä, elämästä katoaa nautinto ja mielenrauha. Kehotyytymättömyys ja kehoviha alkavat vaikuttaa elämään, tunteisiin, valintoihin.

Omaa ja toisten ulkonäköä kommentoivaa small talkia pitäisi vähentää. Jo pelkästään kohteliaaksi tarkoitettu "olet tainnut laihtua" -kommentti voi saada aikaan reaktion "miten lihava olen ennen ollut?"

Kirjan kirjoittaja Menskanen ehdottaa: "Entä jos kehuisimme enemmän sitä, mitä toiset osaavat, emmekä vain sitä, miltä he näyttävät."

Netissä on myös kampanjoita, joissa kannustetaan kehopositiivisuuteen ja sallitaan poikkeamia kauneusihanteista. Suomessa tunnetuin on Ylen lanseerama Vaakakapina. Siinä neuvotaan lopettamaan laihduttaminen ja aloittamaan elämä.

Kampanjat tuovat hyvin ongelmia esiin, mutta niihin suhtaudutaan usein marginaali-ilmiönä. Kehopositiivisuutta pidetään helposti tietyn ryhmän asiana.

Ylipainon rakenteellinen syrjintä tulee esiin esimerkiksi terveydenhoidossa. Kun ylipainoinen menee lääkäriin vaikkapa poskiontelontulehduksen vuoksi, lääkäri saattaa kehottaa laihduttamaan.

Kasvatuksessa asenne on usein se, että pojat ovat mitä tekevät ja tytöt miltä näyttävät.

Miten omaa kehonkuvaansa voisi muuttaa myönteisemmäksi? Menskasen mukaan moni ajattelee: "jos vain näyttäisin paremmalta, olisin onnellisempi tai itsevarmempi". Mutta eihän onni sijaitse kehon pinnalla vaan jossakin aivan muualla.

Suurin osa laihdutuskuureista on turhia. Pitemmällä aikavälillä vain noin viisi prosenttia laihdutuskuureista onnistuu. Pitäisi lopettaa kehon kurittaminen, toistuva kuurilaihduttaminen, jojoilu, tiukat dieetit. Kuurien sekoittama aineenvaihdunta voi mennä säästöliekille. Pikemminkin olisi tärkeää edistää omaa terveyttään, eikä vain tuijottaa vaakaa.

Lähteet: Helsingin Sanomat 12.9.2019, kuvat omat

Suomessa on maailman parasta kauraa

Minä söin köyhänä opiskelijana hyvin usein kaurapuuroa ruoaksi. Heti opiskelujen jälkeen ei tehnyt mieli sitä. Mutta jo muutaman vuoden kuluttua aloin syödä kaurapuuroa melko usein aamiaiseksi. Kaurapuuron maku on lempeänpyöreän herkullinen.

Suomalainen kaura on maailmalla haluttua korkean laatunsa ja puhtautensa vuoksi. Suomalaisessa viileässä ja valoisassa kesässä kasvaa vaaleaa, suurijyväistä kauraa. Kylmä talvi tappaa kasvitauteja ja -tuholaisia. Joten kasvinsuojeluaineita ei tarvita juuri lainkaan.

Kauralla on monipuoliset terveysvaikutukset. Sitä kannattaa syödä erityisesti silloin, kun kolestroliarvot ovat koholla. Kauran arvostus on lisääntynyt sitä mukaan, kun terveysvaikutuksista on alettu saada luotettavaa tutkimustietoa.

Kauran yleisimmät terveysvaikutukset liittyvät sen liukoiseen kuituun, beetaglukaaniin. Se sitoo vettä ja muodostaa suolistossa geelimäisen massan, joka hillitsee glukoosin ja kolesterolin imeytymistä elimistöön. Kun beetaglukaani liikkuu ruoansulatuskanavan läpi, se muodostaa samalla suojaavan kalvon vatsalaukkuun ja ohutsuoleen.

Kauran beetaglukaanille on hyväksytty EU:ssa neljä terveysväittämää. Beetaglukaani alentaa veren kolestrolitasoa ja edistää veren kolestrolitason pysymistä normaalina. Beetaglukaani auttaa tasaamaan verensokeripitoisuutta aterian jälkeen. Kauran kuitu edistää ulostemassan lisääntymistä ja vähentää ummetusta.

Kaurasta saa tasapainoisessa suhteessa proteiinia, hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja ja hyvää, pehmeää rasvaa.

Kaurassa on runsaasti kuitua. Kuitujen takia hiilihydraatit imeytyvät hitaasti ja pitävät yllä kylläisyydentunnetta. Lisäksi kaurassa on B-ryhmän vitamiineja, rautaa, magnesiumia ja sinkkiä.

Kaura on gluteeniton ja sisältää vain vähän niin sanottuja FODMAP-yhdisteitä, joten se sopii myös keliaatikoille ja herkkävatsaisille.

Kauran ja siitä valmistettujen tuotteiden määrä on lisääntynyt markkinoilla huimasti. Sen todistettujen terveysvaikutusten lisäksi ihmisiä houkuttelevat kauratuotteiden miellyttävä maku ja monikäyttöisyys.

Kauramaidossa eli kaurajuomassa kauran osuus on kuitenkin pieni, joten se ei ratkaisevati lisää kauran käyttöä. Parhaat kauranlähteet on kaurapuuro, mysli tai kauraleipä.

Missä muodossa tykkäät syödä kauraa?

Lähteet: ETterveys 29.5.2019, kuvat Pixabay

  

Sosiaalisten tilanteiden jännittäminen

Minua vaivasi jännittäminen kovastikin nuoruudessani. Olin melkein paniikissa ennen esiintymistilanteita, keskipisteenä olemista. Pelkäsin myös ruokailutilanteita suuremmalla joukolla. Nyt kun on ollut pakko esiintyä parikymmentä vuotta, jännittäminen on lieventynyt, mutta se ei ole kokonaan hävinnyt. Opettajan työ on ollut jännittämisen siedätyshoitoa.

Noin 12 vuoden iästä lähtien suurin jännityksen aihe on ollut sosiaalinen vuorovaikutus. Se saattaa jatkua koko elämän. Ihminen voi jännittää sitä, mitä muut hänestä ajattelevat.

Jännittämisen fyysiset reaktiot voivat olla voimakkaita. Kaikki kokevat niitä ainakin jollakin tasolla. Jo tämä tieto helpottaa jännittäjää. Ongelmia syntyy, jos reaktiot yritetään kieltää tai peittää.

Fyysisiin reaktioihin vaikuttaa autonominen hermosto. Pulssi kiihtyy, hikoiluttaa, suu kuivuu, kädet vapisevat, ääni värisee. Jännittäjä alkaa toistaa: nyt pitäisi rauhoittua, jännittämisen on loputtava. Nämä käskyt eivät johda rauhoittumiseen vaan toimivat päinvastoin.

Kannattaisi ajatella mielessään, että jännittäminen ei haittaa. Pitäisi  yrittää hyväksyä fyysiset oireet ja tuntemukset.

Moni pelkää, että jännittäminen näkyy ulospäin. Läheskään aina se ei näy, eivätkä kaikki kiinnitä huomiota äänen vapisemiseen tai punasteluun. Yleensä myötätunto on jännittäjän puolella.

Ihminen ei voi valita elämäänsä vain myönteisiä tunteita. Kaikki tunteet kuuluvat elämään. Itseään voi rauhoitella ajatuksella, ettei jännitys haittaa, se kuuluu elämään.

Ihmiset jännittävät toistensa seuraa ja keskipisteenä olemista. Yleisintä on esiintymisjännitys, myös yhdessä ruokailu voi jännittää. Kahvikuppineuroosista puhutaan, kun kädet alkavat vapista yhdessä syödessä tai kahvia juodessa. Jännittäjä pelkää, ettei pysty olemaan luonteva. Kahdenkeskeistä juttelua ei yleensä jännitetä kovinkaan paljon.

Jännittämiseen auttaisi altistuminen. Se on tehokkain tapa lievittää epämiellyttävää oloa. Jännittäminen vähenee, kun uskaltaa mennä päin epävarmuutta aiheuttavia tilanteita. Altistumista voi harjoitella ja sen voi aloittaa helpoista tilanteista. Jos keskustelu ryhmässä jännittää, sitä voi esimerkiksi harjoitella vaikka juttutuokiona kaupan kassan kanssa. Ja tästä voi vähitellen edetä vaativimpiin tilanteisiin.

Lähteet: Voi hyvin 7/2019, kuvat omat

Pieniä ilmastotekojani

Olen ollut kohta 37 vuotta kasvissyöjä ja minua on pitkään pohdituttaneet - kuten blogini profiilitekstissäni kerron - ekologiset aiheet ja kulutuksen eettisyys. En halua kuitenkaan olla besserwisser. En ole mitenkään täydellinen. En ole voinut vain kertakaikkiaan mitään ajattelulleni. Aivan kuin se olisi pulputtanut itsepintaisesti jostakin tuntemattomasta lähteestä. Ehkä erityisherkkänä aistin sittemmin yleisiksi tulleita asioita jo etukäteen. Tiedä häntä.

Minua jotenkin kamaloittaa ajatus, että jatkossa julkkikset kertovat siitä, että miten ilmastoaktiivisia he nykyisin ovatkaan. Ehkä jo kertovat nyt. Onhan ilmastonmuutoksen ajatus nyt pinnalla ja muotia. 

Mutta kokonaiskehityksen kannalta tietysti näin on taatusti paras. Mitä enemmän saadaan ilmastoaktiivisia ihmisiä, sitä enemmän se näkyy myös poliittisessa päätöksenteossa. Toivon vain aitoutta ja vilpittömyyttä.

Tosin vihreä liikekin ja sittemmin poliittinen puolue oli aikoinaan "niitten koijärveläisten hihhuleitten liike". Mutta - yllättävä kylläkin -  siitä tuli valtavirtaa ja puolue. Yksi Suomen suosituimpia puolueita. Vaikka monet yhä puhuvat esimerkiksi viherpiipertäjistä ja viherhipeistä.

Olen kirjoittanut näistä aiheista monissa postauksissani. Ruohonjuuren kanssa tekemässäni yhteistyössä kirjoitin aina tuotteista ja ilmastonmuutoksesta. Ruohonjuuren yritysfilosofia ja  sen perusta on harvinaisen aikaansa edellä ekologisuudellaan, ilmastonmuutoksen vastaisuudellaan.

Kirjoittamiani monia postauksia ekologisuudesta ja ilmastonmuutoksesta esimerkiksi näissä postauksissa  kahdenkin vuoden takaa: Ruoan vaikutus ilmaston lämpenemiseen, Ruohonjuuresta eettiset ja ekologiset kosmetiikkatuotteet, Zero Waste-haaste, Luonnonkosmetiikka - pyrkimykseni ekologisuuteen, uusinpana Elastaanivaatteet vaikuttavat nekin ympäristön muutokseen  ja paljon muita.

On vähän surullista lukea, että monet esimerkiksi vaatteita ja pikamuotia paljon ostavat sanovat, että kulutus pitää talouden rattaat pyörimässä. Vaikka meidän pitäisi juuri vähitellen muuttaa kuluttamiseen pohjautuvaa talousjärjestelmää. Nuoret tämän ymmärtävät. Itse ostan nykyisin usein kirpputorilta vaatteita ja muutaman kaupasta vuoden aikan. Uusien vaatteideni tulee olla kestäviä. Ja minulle on oikeastaan kertynyt 25 vuoden vaatteet. Niitä on aivan tarpeeksi.

Mutta nyt viimein yleisen maailmanparannuksen sijaan minun omiin tekoihin. Ei ne nyt kummoisia ole. Mutta jotakin meidän kierrätyksestä. Se on onneksi onnistunut niin hyvin, että sekajätteisiin kertyy vain sankollinen kuukaudessa. Jotakin saatu aikaan.

Seuraavaksi jätteemme, jotka ovat sellaisenaan sangoissa tai jatkuvasti käytetyissä muovipusseissa. Kaupassa käytän kestokassia ja punnitsen hedelmät ja vihannekset pitkäaikaiseen pussukkaan.

  Paperinkeräykseen.

 Muovinkeräykseen.

Lasinkeräykseen.

Metallinkeräykseen. (Vaihdoin tähän metallin- ja kompostijätteenkin keräykseen siistimmän sangon. En vain kestänyt kuvata sitä alkuperäistä, monen vuoden likaa. Tunnustan.)

Kompostiin. Kasvimaalla on kaksi kompostia, joista saadaan hyvää, ravinteikasta multaa kasvimaalle.

  Poltettava paperiroska.

  Sekajäte jota kertyy ihmeellisen vähän.


Vähän vielä ruoasta:
Kasvihuoneet Suomen oloissa talvella nielevät paljon energiaa, liian paljon. Tosin niitäkin on ehkä maakaasulla ja aurinkopaneeleilla varustettuina. Mutta onko mitään järkeä kasvattaa Suomessa talvessa salaattia? Tämän vuoksi ostan talvella harvoin salaattia. Käytän avomaalla kasvanutta suomalaista kaalia ja porkkanaa.

Itse olen melkein riippuvainen tämän salaattisekoituksen mausta. Tykkään tosi paljon, kun isoon salaattiin laittaa etikkakastikkeeseen kolme valkosipulin kynttä. Kaaliin voi lisätä myös  porkkanan sijasta esimerkiksi paprikaa, tomaattia tai sipulia.

Salaatti vain paranee maustuessaan jääkaapissa. Nams! En kyllästy tähän koskaan. Salaatin teko käy nopeasti raastamalla kaali juustonleikkurilla ja porkkana juuresveitsellä. Siinä ei ehtisi edes varustaa monitoimikonetta ja pestä sitä.

Laitan ruokaa yleensä perusraaka-aineista. Se tuo ehkä lisää hommaa, mutta palkitsee, ja ruoan laittaminen on parhaimmillaan meditatitiivista, kun siihen on mahdollisuus.

Viime viikolla kokkasin muun muassa borch keittoa. Sanon sitä itse borssiksi tai portsiksi. Mutta yhtä kaikki punajuurikeitto.

Voi, että, ei! Minulla on tämän jutun kirjoittamisen jälkeen olo, että kehuskelisin kauheasti ilmasto- ja kulutuseettisillä jutuillani. Mutta tarkoitus ei ollut se vaan tarkoitus oli kertoa arkeni asioista suoraan niin kuin ne ovat. Moni varmasti kierrättää vielä tarkemmin kuin me.

PS. Mieheni sanoi, että Greta Thunbergihan on liian kova sanoissaan ja vasta lapsi. Sanoin, nimenomaan, vasta lapsi. ( Hänellä on tulevaisuus edessään).

Minkälaisia ilmastotekoja sinä teet tai suunnittelet tekeväsi?

Mitä jutella tuntemattomien kanssa?

Töissä, juhlissa ja muissa sosiaalisissa tilanteissa voi tulla hetki, jolloin olisi hyvä jutella tuntemattomien kanssa.

Ensimmäisessä lauseessa ei pidä olla mitään varsinaista aihetta. Rento ja ystävällinen kysymys tai kommentti vaikkapa ympäristöstä riittää hyvin keskustelun alkuun pääsemisessä.

Hyviä puheenaiheita ovat ajankohtaiset tapahtumat, harrastukset, matkailu tai vaikkapa lemmikit. Tietyistä aiheista, kuten uskonnosta ja politiikasta, ei kannata puhua.

Juttelun aluksi on hyvä etsiä yhdistäviä tekijöitä. Ihmiset pitävät yhteenkuuluvuuden tunteesta ja hakeutuvat mielellään samanhenkisten seuraan.

Alussa kannattaisi kuitenkin olla tarkka siitä, kuinka paljon tuo esiin eriäviä mielipiteitä. Juttelu voi muuttua liikaa keskustelukumppanin haastamiseksi.

Juttelukaverin vaisuus ei välttämättä riipu itsestä, vaan toinen voi olla ujo.

Noin kolme virkettä on hyvä määrä kokeilla, saako juttelua aikaiseksi. Jos keskustelukumppani ei syty näiden jälkeen, on asiallista toivottaa hänelle  hyvää iltaa.

Hedelmällinen asenne tuntemattoman kanssa keskustelussa on se, että yrittää jutella lauseen tai pari aiheesta kuin aiheesta.

Ihmiset haluavat pohjimmiltaan puhua omista asioista. Jokaisen lauseen ei tarvitse olla kysymys, jotta keskustelusta ei tule tentti.

Lähteet: Helsingin Sanomat 21.9.2019, kuvat omat

Uusin tieto masennuksesta ja siitä toipumisesta 2.

Kirjoitin jo aikaisemmin tästä aiheesta Helsingin Sanomissa olleen jutun pohjalta. Mutta sain Irina Holman kirjan Takaisin elämään - uusin tieto masennuksesta ja siitä toipumisesta Minerva kustannukselta ja kirjoitan aiheesta uudelleen ja lisää, koska aihe on mielestäni tärkeä.

Masennukseen sairastuu 20 % väestöstä jossakin elämänvaiheessa. Naisilla on masennusta kaksi kertaa useammin kuin miehillä. Masennuksesta voi onneksi toipua, jos oireet tunnistetaan, ja hoito aloitetaan ajoissa. Irina Holma toivoo, että kirjasta olisi apua masennusta sairastaville ja heidän läheisilleen.

Tähän asti masennuksen syntyteorioita on pyritty eriyttämään ja löytämään yksittäisiä syitä. Nyt suuntaus on päinvastainen. Uutta mallia kutsutaan biopsykososiaaliseksi. Tämä malli ottaa huomioon kaikki tunnetut masennukseen vaikuttavat asiat: biologiset (geneettiset, fysiologiset, biokemialliset), psykologiset (tunteet, ajattelu, käyttäytyminen) ja sosiaaliset (kulttuuriset ja sosioekonomiset) tekijät.

                                Masennuksen oireet

Masentunut voi menettää kiinnostuksen ja mielihyvän tunteet. Voimat vähenevät. Väsymys vaivaa. Lisäksi masentunutta vaivaavat muun muassa itsesyytökset, kuolemanajatukset, ruokahalun ja unen muutokset, keskittymisvaikeudet.

Esimerkiksi kipu altistaa masennukselle, mutta masennus voi olla myös kivun aiheuttaja.  

                               Masennuksen psykologiaa

Ihmiset turvautuvat erilaisiin keinoihin vältellessään vaikeuksia. Masennuksen oireet ovat erilaisia eri ihmisillä riippuen siitä, millaisiin puolustuskeinoihin ihmiset turvautuvat. Puolustuskeinot eli defenssit ovat yksi mielen suojautumiskeino.

Puolustusmekanismit jaetaan neljään ryhmään.

1) Kypsä. Ihminen kohtelee itseään ja muita joustavasti ja realistisesti.

2) Neuroottinen. Ihminen kokee itsensä hyväksi ja viattomaksi, uhan kohdatessa hän käyttäytyy uhrautuvasti.

3) Kypsymätön. Ihminen siirtää vastuun uhasta ja tunteista ympäristölleen, hän reagoi uhkaan lapsenomaisesti ja syyttää muita.

4) Patologinen. Ihminen ei siedä todellisuutta vaan rakentaa oman sisäisen todellisuutensa, joka perustuu kuvittelulle.

Ihmisen temperamenttikin vaikuttaa masennukseen. Temperamentti on synnynnäinen joukko valmiuksia ja tapoja reagoida. Näitä ovat esimerkiksi uteliaisuus tai varautuneisuus, iloisuus tai apeus, järjestelmällisyys tai huolimattomuus, herkkyys tai piittaamattomuus.

                                      Masennuksen hoito

Masennusta hoidetaan yleensä lääkkeillä ja/tai psykoterapialla. Käypä hoito -suosituksen mukaan liikunta ja happi tehoavat masennukseen yhtä hyvin kuin lääkkeet ja psykoterapia. Tämä ei koske vaikeaa masennusta, koska vaikeasti masentuneet eivät yleensä jaksa liikkua.

Masentuneella on aivoissa puutetta välittäjäaineista, etenkin serotoniinista ja noradrenaliinista. Masennuslääkkeet korjaavat tätä. Psykoterapian ja lääkehoidon yhdistelmä on tehokas.

Kaikille psykoterapian muodoille on yhtenäistä monet piirteet: huonosti toimineet puolustusmekanismit korjautuvat paremmilla, tunteiden käsittely muuttuu, tiedostamattomat ristiriidat aukeavat riittävästi, ankara yliminä muuttuu armollisemmaksi, itsekuva ja vuorovaikutus muuttuvat myönteisimmiksi, itsetuntemus lisääntyy.

Vaikeaan masennukseen on saatu hyvä vaste sähköhoidolla, joka annetaan nukutuksessa. EEG:llä eli aivosähkökäyrällä on todennettu, että sähköhoidon jälkeen aivot pyrkivät rauhoittamaan tilannetta ja palautumaan. Tällä on hoitava vaikutus aivoihin.

Lähteet: Irina Holma: Takaisin elämään. Uusin tieto masennuksesta ja siitä toipumisesta. Kuvat omat.