Suola ja terveyteni

En ole sokerihiiri. Mutta suolaisten herkkujen suoranainen rotta olen. Pasteijat, piiraat, juustot, pizza...Jos välillä tekee mieli jotakin suolaista hyvää. Niin syön. Nämä on elämän pieniä viattomia nautintoja. Kuitenkin.

Kaikki varmasti tietää, että suola nostaa verenpainetta, aiheuttaa aivoinfarkteja, sydänkuolemia. Minäkin tiedän tämän, mutta syön silti liikaa suolaa. Perustelen tätä itselleni: mullahan on alhainen verenpaine. So What. Mutta ei se pelkkä verenpaine ratkaise terveyttä. Toisaalta en halua niuhottaa. Olla terveysuskovainen. Olla ruokauskovainen.

Suolasuositus on 5 g päivässä. Mutta miten sitä laskea tai mitata? Olisi kiva tietää! Kun laitan ruokaa, alanko punnita suolan. Tuntuisi vinksahtaneelta ja tyhjänpäiväiseltä, koska 80 % päivän suoloista tulee piilosuolasta. Einekset, leipä, juustot, leikkeleet.

Vähäsuolaisissa kulttuureissa, joissa syödään alle 1 g suolaa päivässä ei ole vanhoilla ihmisilläkään verenpainetta. Suolamäärän vähentäminen 3 grammalla päivässä laskisi verenpainetta jo muutamassa viikossa.

Runsas suola altistaa  aivoinfarktille. Toisaalta sen voi saada perusterve, nuorikin ihminen. Alzheimerin taudin riskikin kasvaa. Mahasyövällä ja suolalla on havaittu jonkinlainen yhteys. Samoin autoimmuunisairauksilla, muun muassa psoriaasilla ja MS-taudilla.

Ulkonäön kannalta on ikävää, että liiallinen suola turvottaa. Siihen sitten vielä olutta päälle. Jo on naama aamulla peilissä varsin ikävää katsottavaa. 

Kai sitä pitäisi löytää - niin kuin monessa muussakin asiassa - hyvä kultainen keskitie. Ei mennä äärimmäisyyksiin. Vaikka se houkuttelevaa onkin. Ei tässäkään.  Ei alkaa liikaa nipottamaan. Mutta kuitenkin ymmärtää oma ainutkertainen elämänsä.

Lähteet: Helsingin Sanomat 3.8.2017, kuvat omat

Mindfulness on hyödyllistä ja mukavaa

Mindfulnessista käytetään myös nimitystä tietoisuustaidot. Käytän tai harjoitan itse mindfulnessia. Etenkin stressaavissa elämäntilanteissa. Se on helppoa. Ja toimii. Jopa paremmin kuin tavalliset rentoutusharjoitukset. Olen kirjoittanut jo aiemmin huhtikuussa mindfulnessista tämän postauksen.

Tässä yksi hyvin yksinkertainen harjoitus

1)Ota mukava asento. Sulje silmät. Keskity hetki hengitykseesi.

2)Hidasta hengitystäsi ja purista toinen kätesi nyrkkiin.

3)Avaa nyrkki. Toista liike. Keskity nyrkin puristamisen ja vapauttamisen tuntemuksiin. Muista hengitellä rauhallisesti.

4)Tunnista se, kuinka vapautumisen tunne leviää kroppaan ja mieleen.

Jos sinulla on vaikea tai paha olo henkisesti, kannattaa edes kokeilla tätä harjoitusta tai pitää sitä huuhaa-humppana täysin vapaasti. Tutkiskele supistetun nyrkin tuntemuksia. Ja sen vapauttamisen vaikutusta. Lopulta vaikean tunteen helpotusta. Aikaa voi käyttää esimerkiksi 5-20 minuuttia.

Vastikään tehtiin laaja tutkimus Terve oppiva mieli, jossa selvitettiin mindfulnessin vaikutusta koululaisiin. Tutkimuksessa oli 3500 koulua.

Tulokset oli yllättävän positiivisia. Oppilaiden arvosanat nousivat. Nukkuminen parani. Keskittyminen koheni. Masennus väheni.

Myönteinen vaikutus aikuisilla on huomattu jo vuosikymmeniä sitten. Muun muassa stressitaso laskee ja tyytyväisyyden tunne kasvaa.

Mindfulnessiin hyvin tutustunut opettaja Susanna Ahvalo korostaa:

Kouluissa ei opeteta mindfulness- taitoja vain koulua varten vaan koko elämää varten. Tavoitteena on tasapainoinen elämä.

Oletko kokeillut mindfulnessia? Tai mitä mieltä olet siitä?

Lähteet: Helsingin Sanomat 18.9.2017, kuvat Pexel

Peruutin taas toiseen autoon - höseltäjä ratissa

Viime torstaina oli taas muka kiire. Peruutin ruokamarketin parkkipaikalla. 

Kehnosti.

Kolhin viereistä autoa.

Ei hyvä ei.

Olin vielä mieheni autolla liikenteessä. Ajattelin, että tästä ei sitten kunnian kukko  (mieheni) laula kotona.

Vaikka hänellä on aivan jumalattomasti autoja. Mutta kaikki niin kovin rakkaita. Omine erityispiirteineen.

Pidän vauhdista. Mutta olen surkea kuski. Huono yhdistelmä.

Olen sen kyllin monta kertaa kokenut. Ajoin ajokortin vasta päälle kolmikymppisenä. 

Kolmannessa inssissä pääsin puhtaasta armosta lävitse. Lupasin insinöörille, että ajan vain työpaikan ja kodin välisiä matkoja.

Nyt muistan, että olen aiemmin kirjoittanut huonosta ajotaidostani

postauksen Nainen ratissa toukokuun puolella.

Siinä oli juttua näistä lukemattomista peruutusmokista.

Ainakin kaksi kertaa joka talvi ojaanajosta. Viimeisin kerta oli vakavahko ihan terveydenkin kannalta.

No niin, palataan marketin pysäköintipaikalle. Mokan huomattuani kirjoitin lapun auton tuulilasiin.

Muka kiireisenä (pitäisikö tehdä minua ja varmaan monia muitakin ihmisiä kuvaava uusi sana mukakiireinen) ihmisenä ei ollut paljon aikaa odotella auton omistajaa. Mutta omistaja tulikin onneksi paikalle aika nopsaan.

Ja koko tutkinnan ja keskustelun ajan hän tytötteli minua.

Mikä tietenkin kismitti. Mutta nieleskelin kiukkuani.

Ei olisi tullut mieleenkään pojutella häntä. Hän oli kaikkine eleineen, ilmeineen, asentoineen Pomomies.

Asia oli hänelle hyvin vakava.

Minusta vain pientä pintanaarmua. Ei ollenkaan vakavaa.

Mielessäni tietysti mutisin ja puolustelin itseäni.

Mieheni auto on älyttömän iso. Olen tottunut ajamaan pienellä autolla. Siksi en hahmota ison auton liikkumista. Mies ei vaan saa autoani korjattua. Tavallaan syy on siis hänen...

Tämä kärsinyt osapuoli oli  parkkeerannut autonsa aivan parkkiviivaan kiinni.


Itse asiassa koko kolhiminen oli hänen syytään. Miksi pysäköi aivan parkkiviivaan kiinni? 

Ja niin edelleen. Ja niin edelleen.

Mies otti hyvin totisena valokuvia vaurioista. Käski minunkin ottaa. Miksi hemmetissä? 

Ehkä siksi että esittelisin mokani miehelleni. "Rakas lajitoverini: tällaista jälkeä sai akkasi aikaan!"

Yritin valokuvata, mutta hetken päästä mies sanoi jotakin, että tuosta ei tule mitään. Sulla on aivan väärä kulma.

Niinpä hän osaavana ja vakavana ihmisenä otti valokuvat minullekin. 

Yksi niistä seuraavaksi. Muissa kuvissa näkyi rekkari. Jotenkin tuntuu, että ei ole oikein julkistaa somessa rekkareita. En tiedä onko se väärin tai laitonta. Mutta naisena aina tuntuu. Mikä on oikein tai väärin tai sinne päin.

Minusta tuossa kuvassa on likaa eniten. Huono kuva vaikka otettu oikeasta "kulmasta". Live-tilanteessa näin pari naarmua vain lähellä rengasta.

Hanskalokerosta piti kaivella hänelle "paperit".

En edes tiedä, mitä "papereita" ne on. Mutta muovitaskun sisässä niitä oli. 

Tämän pomomiehen mukaan ne oli kunnossa. Jaahas, jokin kunnossa sentään.

Mies vaati minua kirjoittamaan myöntävän lausunnon, että kolhin hänen autoaan 21.9.2017. Nimikirjoituksella varustettuna. Olisi  jo siinä vaiheessa huvittanut kirjoittaa nimmariksi: Eräs Tyhmä Akka.

Pomomies kun oli hidas. Minulla mukakiire.

Tylsistytti. Pomomiehen mielestä varmaan auvoinen tilanne.

Sai  s***tana olla kukko!

Pomomies käski tehdä päivän sisällä vahinkoilmoituksen. Ja sanoi, ettei olekaan auton omistaja. Hieno Volvo oli vain lainassa hänellä.

Ja niin kuin hetki sitten hän oli esiintynyt polleana ja tärkeänä auton omistajana. 

Tutkimattomat ovat herrain tiet.

Vakuutusyhtiölle tehtävä vahinkoilmoitus on monimutkainen ja vaikea.

Nykyään. Kun sen voi tehdä vain netissä.

Eikä paperisia enää ole. Olen täyttänyt pitkällä autolla möhlimiskokemuksella noita paperiversioita monet kerrat. Itse asiassa olin jo vanha kettu niitten täyttelemisessä.

Ja nyt jouduin taas digimaailman pyöritykseen.

Samaisena iltana muutama tunti siinä digimaailman kanssa tuiskatessa meni. Mutkikkaan asiasta teki naisen- ja vahinkoilmoituksen logiikan kannalta se, ettei pomomies ollutkaan auton omistaja.

Vitsi! Kerrankin ns. asialogiikka ja naisen logiikka kohtasivat.

Se oli melkein liikuttava hetki.

Onneksi pyysin hänen puhelinnumeronsa ja soitin hänelle kysyäkseni vahinkoilmoituksessa vaadittavaa auton omistajaa.

Asia sai aivan uudet levelit. Pomomies sanoi puhelimessa, ettei hän tiedä omistajan sukunimeä. Onko tuo nyt sitä miehen logiikkaa?

Outoa kyllä. Naisen mielestä. Lainata auto ihmiseltä, jonka sukunimeä ei tiedä.

Mutta edelleen tutkimattomia ovat herrain tiet.

Piti sitten jäljittää omistaja rekisterinumeron perusteella...

Huh ja Puh! 

Uusi oppimiskokemus. Pitäisi opetella toimimaan auton kanssa hitaammin ja taitavammin. Ei tulisi näitä kuormittavia digi vahinkoselvityksiä.

Enää koskaan!

Minkälainen autokuski sinä olet?

Lähteet: kuvat omat

Kahvi on hyvää ja terveellistä, mutta se lisää makeanhimoa

Kahvin kittaajana olen melkeinpä ammattilainen. En laske kuppeja. Mutta niitä menee erittäin monta päivässä.

Kahvin on todettu ihan tieteellisesti vähentävän riskiä sairastua Alzheimerin tautiin ja muihin muistisairauksiin.

Kahvin juominen kuitenkin turruttaa tilapäisesti makuaistia. Ja voi siksi laukaista makeanhimon. Kofeiini vaikuttaa eniten juuri makuaistiin.

Heikentynyt makuaisti saattaa altistaa ylipainolle. (No, nyt löytyi minulle ihan tieteellisesti todistettu syy!) Mitä huonommin ihminen aistii makeaa. Sitä sokerisimpia syötäviä hän valitsee.

Makuaistin aivoalueet virkistyvät myös esimerkiksi hajuista, äänistä, tuntoaistimuksista. Jo tuoksu voi saada veden kihahtamaan kielelle. 

Hurvitellaanpa tässä postauksessa herkuilla:

Frontiers In Psychology-lehdessä julkaistiin myös tutkimus, että musiikki baarissa saa oluen maistumaan paremmalta. Mutta pysytään nyt näissä makeissa herkuissa.

Makuaistia voi huijata myös hintalapulla. Mitä kalliimpi suklaa tai viini. Sitä paremmalta ne maistuu. Vaikka tosiasiassa mitään makueroa ei olisi vähemmän hinnakkaiden tuotteiden kanssa!

Mikä on lempiherkkusi? Minulla lähinnä suolaiset herkut. Mutta ei ole juustokakkua parempaa!

Lähteet: Helsingin Sanomat 14.9.2017, kuvat Pexel

Unettomuuteni ja sen lääkehoito

Kärsin kausittaisesta unettomuudesta. Tällä hetkellä on unettomuuskausi,johon liittyy nukahtamisvaikeudet. Tiedän, että tämä menee aikanaan ohi. On mennyt niin monta kertaa aiemminkin. Jos on monta erittäin huonosti nukuttua yötä takana, otan väliin nukahtamislääke Stellaa yhtenä iltana. Se on niin sanottu Z-unilääke.

Noin kahdella kolmesta aikuisesta on eriasteisia unettomuusongelmia. Se on valtavan iso määrä! Yli kymmenesosa kärsii pitkäaikaisesta unettomuudesta.

Unettomuuden eri muotoja on: nukahtamisen vaikeus,  katkeileva yöuni, aamuyön unettomuus.

Satunnainen unettomuus kuuluu elämään. Aluksi unettomuus pitäisi ratkaista muuten kuin lääkityksellä. Illan rauhoittamisella. Ei somea kahta tuntia ennen nukkumaan menoa.Iltapalalla. Sängyn ja huoneen miellyttävyydellä.

Huolta aiheuttavien asioiden poiskirjoittamisella tai poisajattelemisella mielestä  ennen sänkyyn menoa.Ehkä kynä käteen ja listaa tekemään. Ei tarvitse sitten vuoteessa ruveta niitä vatvomaan. Jotkut harrastavat kiitospäiväkirjaa. 

Tutut  ja turvalliset iltarituaalit voivat auttaa unen tulossa.

Jos unettomuus alkaa äkillisesti ja hyvin voimakkaana. Eikä saa nukuttua juuri yhtään. Ja sama vain toistuu yöstä yöhön. Tarvitaan lääkehoitoa. Sitä voidaan tarvita myös vähän "helpommissa" univaikeuksissa. Eikä sitä pitäisi häpeillä. Suomalaisilla on taipumus häpeillä kaikkea mielen lääkitystä. Vaikka ihminen on kokonaisuus. Mielen lääkitys on aivan sama asia kuin kehon lääkitys.

Hoidossa - jos sitä saa - yritetään myös saada selville unettomuuden syy. Onko se esimerkiksi vomakas stressi, masennus, ihmissuhdeongelmat, taloudelliset asiat, työpaikan ongelmat, huoli lapsista; ylipäätään suuri huoli jostakin...

Seuraavaksi esittelen erilaisia unilääkkeitä:

1) Perinteiset unilääkkeet.

Bentsodiatsepiinit auttavat tehokkaasti kaikkiin unettomuusongelmiin. Oli se sitten unen saamisen vaikeus tai aamuyön unettomuus. Niitä ei saisi käyttää yli kahta viikkoa, koska vaarana on riippuvuus.

Haittana on väsymys aamulla ja usein vielä päivälläkin. Uni ei ole niin syvää ja virkistävää kuin se lääkkeettömänä olisi. Mutta monelle nämä lääkkeet on suuri pelastus. Elämänlaadun parannus kaikkine sivuvaikutuksineenkin.

2)Z-lääkkeet.

Nämä ovat bentsodiatsepiinin kaltaisia lääkkeitä ja auttavat myös kaikissa unettomuuden muodoissa. Käytän näitä satunnaisesti, jos on monta huonoa yötä takana.

Sivuvaikutukset ovat lievempiä kuin bentsodiatsepiineissa.

3)Melatoniini.

Tästä voi olla apua kausittaisessa unettomuudessa ja olen itsekin sitä käyttänyt. Mutta en kovin hyvällä menestyksellä.

Melatoniinista voi olla apua. Jos unirytmi on mennyt aivan sekaisin. Ja pitäisi taas oppia nukahtamaan aikaisemmin.

Jos sairastaa diabetesta, ei voi käyttää melatoniinia. Sillä se nostaa veren sokeriarvoja. Myös muiden lääkkeiden kanssa voi syntyä yhteisvaikutuksia. Kannattaa ostaa siis apteekista. Siellä voi kysellä yhteisvaikutuksista.

4)Kamomilla, sitruunamelissa, kanervan kukat ja humalan kävyt.

Näistä on ollut minulle aivan todellista apua. Etenkin kanervankukkateestä.

Luonnon yrteissäkin voi olla kemiallisten lääkkeiden kaltaisia kemikaaleja. Niitä on tutkittu harmittavan vähän.

Mäkikuisma on osoittautunut yhtä tehokkaaksi masennuslääkkeeksi kuin SSRI-masennuslääkkeet. Mutta liiallisesti käytettynä se on aiheuttanut maksavaurioita. Useampi vuosi sitten kaksi ihmistä kuoli noihin maksavaurioihin.

Luonnonlääkkeet voivat siis olla hyvin vahvojakin. Eikä niin sanotusti jotenkin luonnollisen hyviä. Vain siksi että ne tulee suoraan luonnosta.

5)Psykoterapia

Lisään tähän vielä psykoterapian, vaikka se ei ole mikään lääkeaine. Pitkäaikaisesti unettoman kannattaisi terapeutin avustuksella tutustua paremmin itseensä.Monet ovat varmasti kokeilleet, eivätkä ole saaneet apua tästäkään. Joitakin voi onnistaa. Unettomuuden syvin syy löytyy.

Onko sinulla unettomuusongelmia?

Lähteet: Helsingin Sanomat 31.8.2017, kuvat omat