Turvotus ja nesteen kertyminen

 

Esimerkiksi lomareissun jälkeen olo on raskas, turvottaa ja paino on noussut useamman kilon. Tässä kyse on todennäköisesti ylimääräisestä nesteestä, jota voi aiheuttaa muun muassa liika suola, alkoholi ja pitkään paikalla istuminen.

"Kehon nestemäärä vaihtelee jossain määrin, ja paino voi sen takia heilahdella jopa parin kolmen kilon verran", kardiologian ja sisätautien erikoislääkäri Tapio Aalto sanoo.

  

"Ihmisen on nautittava noin 7000 ylimääräistä kilokaloria lihoakseen. Muutamassa päivässä on vaikea syödä niin paljon. Siksi nopea painonnousu liittyy yleensä nestetasapainon muuttumiseen."

Nesteestä johtuva painon nousu palautuu yleensä nopeasti. Siinä on myös yksilöllisiä eroja.

Yleisin syy nesteen kertymiseen on alaraajalaskimoiden vajaatoiminta. Siinä laskimot eivät toimi kunnolla ja pumppaavat verta tavallista hitaammin takaisin kohti sydäntä. Laskimoiden paine nousee, ja nestettä tihkuu pienistä verisuonista niitä ympäröiviin kudoksiin.

Alaraajalaskimoiden vajaatoiminta kerryttää nestettä alaraajoihin, mikä aiheuttaa näkyvää jalkojen turpoamista ja voi nostaa painoa.

Myös muualla kehossa, esimerkiksi kasvoissa, voi esiintyä hyvälaatuista laskimoiden ja pienten verisuonien paineolosuhteiden vaihtelua.

"Kasvoissa pintaverenkierron sääntely on herkkää, ja iän myötä pienet verisuonet alkavat läpäistä nestettä herkemmin. Myös kudosten rakenne muuttuu, jolloin niihin voi päästä nestettä helpommin."

Yleensä ylimääräinen neste poistuu virtsan mukana, kun munuaiset pitävät huolen nesteen kuljetuksesta. Munuaisten kyky poistaa nestettä on rajallinen, ja se voi ylittyä eri syistä.

Myös hyvin runsas suolan ja alkoholin nauttiminen saattaa sitoa nestettä elimistöön esimerkiksi kasvoissa, mahassa tai käsissä.

Olo voi olla turvonnut, vaikka nestettä  ei olisi kertynyt tavallista enemmän. "Nesteturvotuksen tunnistaa siitä, että se näkyy päälle päin. Jos se ei näy, kyse ei ole nesteturvotuksesta", Aalto sanoo.

Pinkeä vatsa ei tavallisesti tarkoita sitä, että vatsaan olisi kertynyt nestettä. Turvonnut olo liittyy yleensä suoliston toimintaan ja ilmavaivoihin.

Jos jalat turpoavat koko ajan niin, että se alkaa haitata kenkien pukemista tai jalkojen ihonväri alkaa muuttua, kannattaa hakeutua tutkimuksiin.

"Nesteenpoistolääkitystä voidaan harkita, jos kotikonsteista ei ole apua. Myös erilaiset lymfahoidot saattavat auttaa."

Lähteet: Referaatti Kauneus&Terveys 10-2023, kuvat Pixabay

Elämäni maalla 4.

 

Viikko on kulunut kaikenlaista puuhatessa. Maalla vanhassa omakotitalossa asuminen vaatii oman työnsä.Pitää olla valmis miltei jatkuvaan remppaan ja lämmitykseen. Meillä pellettitakalla, pönttöuuneilla ja ilmalämpöpumpulla. Kannoimme miehen kanssa 500 kiloa pellettiä sankoilla lasikuistin saaveihin. Homma otti alaselkään, vaikka olen nyt käynyt kuntosalilla puoli vuotta kolme kertaa viikossa.

Maalaushomma jatkuu. Maalaan nyt talon kaikki ovet. Aloitin homman keskiviikkona.  Lauantaina tulisi olla valmista, mutta maalaan  kaikki toiseen kertaan. Olen yrittänyt olla kärsivällinen ja tyyni, mutta olen kai pikkaisen kiirehtinyt. Pohjatyöt olen tehnyt nyt hyvin. Olen pessyt, hionut, käyttänyt maalarinteippiä ja sanomalehtiä. Olen kuunnellut välillä äänikirjaa. Nyt olen ihastunut Kristin Hannahin kirjoihin Satakieli ja Tomun ja tuulen maa.

Siinä hitaasti ja kärsivällisesti maalatessa olen muun muassa pohdiskellut vanhuutta. Sehän on väistämättä edessä. Olen jo 57-vuotias ja vanhuusikä alkaa 65-vuotiaana.

Minä en ajattele, että hurraa ihanaa alkaa uusi kypsä elämänvaihe, niin kuin jotkut mediassa väittävät. Minulle vanhuus merkitsee hidasta ruumiillista rappeutumista. Kuolemaa en tällä hetkellä pelkää. Olen alkanut uskoa, että niin pääsen 21-vuotiaana yllättäen kuolleen tyttäreni Veran luokse.

Vanhuus tuli aluksi mieleen siitä, kun yhtenä aamuna nousin sängystä ja selkä ja jalat olivat aivan kankeat. Köpöttelin keittiöön. Ajattelin, mitenkähän kankeat ne ovat kymmenen vuoden päästä. Pääsenköhän ylipäätään sängystäkään ylös.

Toivon, että pysyisin perusterveenä ja pää toimisi. Ettei minulle tulisi nivelrikkoa ja selkävaivoja. Verenpaine, kolesteroli ja kakkostyypin diabetes eivät vaivaisi. Samoin sydän- ja verisuonitaudit. Onneksi nyt olen perusterve ja kaikki veriarvoni ovat hyvässä kunnossa, verenpaine on jopa alhainen - mutta kaikkihan voi muuttua.

Käyn kuntosalilla oikeastaan valmistautumassa vanhuutta varten. Yritän kerryttää lihasmassaa etenkin jalkoihin, käsiin ja selkään. Teen vain yhden vatsalihasliikkeen. Olen hyväksynyt tämän pömppövatsani, enkä aio laihduttaa enää koskaan. En koskaan!

Muutama päivä sitten panin toiseen pönttöuuniin ensimmäistä kertaa tänä syksynä tulet. Tuntui hyvältä -  melkein idylliseltä - katsella liekkejä. Mutta tiedän kyllä, että talvella idylli häipyy, kun pitää lämmittää joka päivä, ja kantaa puita liiteristä saavilla. Lämmittäminen alkaa tuntua työläältä.

Oli haikeaa heittää kesäkukat ja mullat pois. Etenkin köynnöskasvit toivat minulle paljon iloa. Mutta on ihanaa ajatella, että varhaiskeväällä nousevat ensimmäisinä krookukset, jotka nekin tuovat paljon iloa.

ATK- hommat  edistyy minulla digiblondilla. Yksityistunti opettajan kanssa oli hyvin hedelmällinen. Sain uuden kuvan tähän blogiin ja face bookiin. Samoin yhdessä saatiin toiminto koneen kuvat näkyviin. Itse tällä viikolla monien kokeilujen jälkeen löysin toiminnon, millä tuodaan kuvat kamerasta koneeseen. Windows 11. on todellakin vaikeampi ja monimutkaisempi kuin edeltäjänsä.

ATK-kurssilla tällä viikolla opeteltiin kuvan käsittelyä. Opettaja opetti paljon toimintoja, miten kuvaa voi muuttaa paremmaksi. Monet niistä ei olisi tullut mieleenkään. Sen kai huomaa tämän blogin kuvista.  Suodattimia olen käyttänyt vain joihinkin selfieihin.

Olen lukenut tällä viikolla Philip Rothin kirjaa Haamu poistuu. Olen lukenut kaikki hänen kirjansa. Hänen hieman lakoninen tyyli ja yleensä lyhyet lauseet viehättävät.

Unilääkkeeksi olen katsonut Netflixiltä sarjaa The good doctor. Pidän jostakin syystä kovasti sairaalasarjoista, ja päähenkilön autismi kiehtoo.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Keski-iässä helposti tulevat kilot

 

Väestötilastoissa  näkyy selvä piikki painossa ikähaarukassa 40-60. Perimmäinen syy iän myötä hiipiville liikakiloille ei ole kuitenkaan aineenvaihdunnan hidastumisessa niin kuin usein ajatellaan.

Science-tiedelehden julkaisemassa tutkimus paljasti, että aineenvaihdunta pysyy keskimäärin lähes luotisuoran tasaisena ikävuosina 20-60 raskausaika mukaan lukien.

Viisikymppinen ihminen polttaa kaloreita yhtä tehokkaasti kuin 20-vuotias ja yli 60-vuotiaillakin aineenvaihdunta hidastuu maltillisesti eli 0,7 prosenttia vuodessa, summaa tutkimusjohtaja professori John Speakman.

Suomessa ylipaino lisääntyy keski-iässä ja sitä vanhemmissa. Suurin osa ihmisistä on kuusikymppisinä ylipainoisia. Tämän jälkeen ylipainoisten osuus vähenee.

"Ilmiötä ei selitä siinä kohtaa äkkinäinen laihtuminen väestötasolla, vaan monien lihavien tippuminen pois tilastoista eli kuolema", sanoo painonhallintalääkäri Andre Heikus.

Mikä sitten on syy lihavuuspiikkiin, jos ei ikä ja aineenvaihdunta? Lähtökohta on yksinkertainen: iästä riippumatta paino nousee, kun kaloreita nautitaan liikaa, mikä yleensä tapahtuu tiedostamatta.

Ruuhkavuodet osuu yhä useammin keski-ikään, koska ensisynnyttäjien ikä on noussut. Yhä useammat elää silloin arkea, jossa kiireisen työpäivän jälkeen edessä ovat kotipuuhat ja lasten- ehkä omien vanhempienkin- tarpeista huolehtiminen. Oma hyvinvointi jää silloin usein kakkossijalle, ja se vaikuttaa myös ruokarytmiin.

Monilla omaa kehoa kuunteleva rento syöminen voi olla hakoteillä. Ravitsemusasiantuntija Patrik Borgin mukaan ateriarytmi ei ole juuri koskaan kunnossa painonsa kanssa painiskelevien asiakkaiden kanssa. 

Keski-iässä on jo usein myös varallisuutta nuorempia enemmän. Tällöin itseään saattaa helpommin palkita hyvällä ruoalla ja alkoholilla.

Jo nelikymppisenä monella voi olla takanaan useampi laihdutuskuuri. Nämä epäonnistuneet laihdutusrupeamat vaikuttavat hyvin epäedullisesti syömiskäyttäytymiseen, aineenvaihduntaan ja painoon. Tämä selviää Itä-Suomen yliopiston Faranak Halalin julkaistusta väestötutkimuksesta. Toistuvia laihdutusyrityksiä tulisi siksikin välttää, Halalin summaa.  

Kun ihminen laihduttaa hänen perusaineenvaihdunta hidastuu, koska elimistö jarruttaa luonnostaan laihtumista. Elimistö yrittää kaikin keinoin ylläpitää ravinnonsaantia.

"Painon jojoilu kasaa epäonnistumisen tunteita, mikä latistaa itsetuntoa. Laihduttamisen lähtökohdat tulisikin olla maltillisissa tavoitteissa, jotka ovat sopusoinnussa oman elämänrytmin kanssa", Borg sanoo.

Borgin ydinsanoma on, että keho tietää, kuinka paljon pitää syödä. Tärkeää olisi opetella tunnistamaan aito nälkä ja kylläisyys. Monilla nämä keskeiset kehosignaalit toimivat huonosti, ja siihenkin on usein syynä jatkuva laihduttaminen.

,

Vaihdevuosien alkaminen saattaa vaikuttaa painoon noin 50-vuotiailla naisilla, mutta eri tavalla kuin usein kuvitellaan.

.

Vaihdevuodet aiheuttavat helpoiten kiloja uniongelmien takia, joita tulee usein estrogeenin vähenemisen myötä.

"Havaitsimme, että niillä naisilla, jotka liikkuvat enemmän ja syövät terveellisemmin, oli enemmän lihasmassaa ja vähemmän rasvamassaa koko kehossa", väitöskirjatutkija Hanna-Kaarina Juppi kertoo.

Uniongelmat ovat tuttuja vaihdevuosissa, mutta myös ruuhkavuosissa. Jatkuvasta univajeesta kärsivät syövät tutkimusten mukaan keskimäärin 300-400 kaloria enemmän kuin riittävästi nukkuvat. Univaje houkuttaa syömään höttöruokia ja lisää napostelua.

Liikkuminen on täsmälääke keskivartalolihavuutta ja sisäelinrasvoittumista vastaan. Fyysinen aktiivisuus muun muassa alentaa tulehdusarvoja, kohentaa mielialaa, käynnistää useita elimistön korjausprosesseja ja lisää verenkiertoa.

Kiireisessä keski-iässä voi kuitenkin olla hankala syttyä liikuntaan nuoruuden innolla ja kehoakin voi kolottaa helpommin.  Tällöin on hyvä muistaa, että kävelemällä saavuttaa kalorinpoltossa juoksua vastaavia tuloksia, kunhan jaksaa kävellä hieman pidemmän ajan.

Vaikka liikunta on suositeltavaa painonhallinnassa, on vielä tärkeämpää olla ylipäänsä aktiivinen. Ennen kaikkea kannattaa vähentää istumista. Sillä kaikkia passiivisuudesta johtuvia haittoja ei edes voi paikata liikuntaharjoittelulla.

Muutamat reippaat juoksulenkit viikossa eivät riitä korjaamaan liiallisen istumisen tuomia haittoja, kuten insuliiniherkkyyden heikkenemistä.

Uusimpien tutkimusten mukaan istumisen vähentämisestä hyötyvät lähes kaikki, myös he, jotka liikkuvat suositellun määrän viikossa. Jokaisen siis kannattaisi nostaa peppua penkistä hetkeksi säännöllisin väliajoin.

Lähteet: Hyvä Terveys 09-2023, kuvat Pixabay

Onko miehillä vaihdevuodet?

 

Ikä muuttaa myös miehen kehoa. Ylipainoa kertyy helpommin, väsyttää, on unihäiriöitä ja seksuaalinen halukin voi olla kateissa. Lääkärit ovat erimielisiä siitä, mistä tässä on miehen kohdalla kysymys. Yksinkertaista vastausta ei ole. Miehen mielialaa voi laskea myös se ajatus, että elämää on vähemmän edessä kuin takana, mikä voi liittyä keski-iän kriisiin.

Urologian erikoislääkäri Riitta Rönkä on sitä mieltä, että varsinaisista miesten vaihdevuosista ei voi puhua. Syy on selvä: toisin kuin naisilla, miehillä hormonitasot eivät suorastaan romahda. Miesten kivesten testosteronituotanto jatkuu yleensä läpi elämän.

Kun testosteronista on puutosta, se voi johtua perinnöllisestä häiriöstä tai jostakin sairaudesta.Testosteronin eritys voi lakata esimerkiksi kives- tai eturauhassyöpähoitojen seurauksena.

Ikääntyvän miehen testosteronin lasku johtuu yleisimmin ylipainosta tai jostakin kroonisesta sairaudesta, esimerkiksi maksan tai munuaisten vajaatoiminnasta, kilpirauhasongelmasta tai vaikka haavaisesta paksusuolentulehduksesta. Tämän lisäksi testosteronia laskevat iän mukana yleistyvät sairaudet, kuten sydän- ja verisuonisairaudet, kakkostyypin diabetes ja metabolinen oireyhtymä.

Myös elämäntapa vaikuttaa. Testosteronitasoja laskevat hetkellisesti stressi, huono uni ja jopa D-vitamiinin puute.

Miesten hormonitasot vaihtelevat myös vuorokauden sisällä niin, että testosteronitasot ovat aamulla korkeimmillaan ja laskevat iltaa kohden. Keskimäärin testosteronitasot ovat jopa keväällä korkeammat kuin syksyllä, mikä johtunee valon määrästä.

Testosteronin määrä laskee luontaisesti yli 40-vuotiaalla miehellä vain noin prosentin vuodessa.  Matalaan testosteronivajeeseen liittyy selkeimmin alentunut libido, erektiohäiriö ja aamuerektioiden puute.

Väsymys, lihasheikkous, keskittymiskyvyn puute, unettomuus ja mielialan vaihtelut ovat epämääräisiä oireita, ja niiden yhteys matalaan testosteroniin  on epäselvä.

Jos ylipainoinen mies kärsii heikotuksen tunteesta ja unettomuudesta, hän hyötyy enemmän painonpudotuksesta kuin testosteronilisästä. Seksi ja ruumiillinen rasitus nostavat testosteronitasoa.

Seksuaalisiin haluihin vaikuttavat myös ympäristö, parisuhde ja muu terveys, kuten hermoston toiminta.

Nykyisin testosteronitasojen mittaus on jonkinlainen muoti-ilmiö. Lääkärin vastaanotolla käy jo paljon  noin 40-vuotiaita miehiä, jotka ajattelevat hyötyvänsä testosteronilisästä vetämättömyyden ja seksuaalisten ongelmien takia. He ovat kenties lukeneet aiheesta tai kumppani tai kaveri on suositellut testosteronitasojen tarkistusta.

Nuorempien miesten kohdalla elintapojen korjaaminen on tärkeää, asiantuntijat sanovat. Heille testosteronilisästä voi olla jopa haittaa, jos heillä on vielä lapsihaaveita. On hyvä tietää, että testosteronilisä sammuttaa kivesten toiminnan ja alentaa hedelmällisyyttä.

Ihmelääkkeeksi vanhuuden terveysvaivoihin ei testosteronilisästä Röngän mukaan ole. "Ikääntymiseen on pakko sopeutua niin miesten kuin naisten", hän sanoo.

Lähteet: Helsingin Sanomat 21.9.2023, kuvat Pixabay

Elämää maalla 3.

Vaikka  tässä on vähän melankolinen olo, kirjoitan tämän postauksen. No, mistä syystä melankolinen? Tajusin vasta eilen keskiviikkona, että on todellakin syksy. Minun siemenestä kasvattamat köynnöskukat kuolee. En ole koskaan pitänyt niin hyvää huolta kukistani kuin tänä vuonna. Silti olen aina pitänyt syksystä, sen dramaattisuudesta. Tuikeat tuulet ja vähitellen kylmenevä ilma. Alkusyksyn värikylläisyys ja sitten - ennen lumisateita - maiseman graafisuus.

Tilasin ja istutin kukkasipuleita ensi kevään iloksi. Ukon laukkaa, sinistä krookusta, paksuhelmililjaa ja kirjopikarililjaa. Krookusta ja kirjopikarililjaa on ennestään, mutta haluan, että niitä on enemmän. Valitettavasti tämä sipulikukkapenkki on rakkaan Kille-kissamme vessa. Siinä sipulit lentävät, mutta yritän tökkiä niitä paikoilleen ensi hallan jälkeen. Jospa tämä vessa ei enää silloin Killeä niin kiinnostaisi.

Atk-kurssilla tällä viikolla olin aivan pihalla. Kurssilla on paljon vanhuksia ja he olivat kymmenen kertaa terävämpiä kuin minä, tosin useimmat ovat käyneet saman kurssin viime vuonna. Mutta silti. Surkea digiblondi olen. Olen oppinut siirtämään kuvat kamerasta tietsikalle, mutta en saa kaikkia kuvia näyttöön tässä uudessa Windows 11:sta. Siis vanhoja. Siksi tässä postauksessa voi olla hiljattain aikaisemmin julkaistuja kuviani, kun muita en saa käyttöön. Ehkä tämä alkaa luonnistua huomisen ATK-opettajan yksityistunnilla. Jos sitten muistan, mitä opetettiin.

Tämän viikon olen maalannut lasikuistin ikkunakarmeja ja kukkalautoja. Ei kannata luulla, että minä teen maalaushommia jatkuvasti. Nyt on vain sellainen kausi. Minulla näitä kauseja riittää. Kaksi vuotta sitten kuumina kesäpäivinä tein viikon polttopuita sirkkelillä. Samana vuonna marjastin tiiviisti kaksi viikkoa. Mikähän kausi seuraavaksi tulee, jos on tullakseen? Toivottavasti jotakin hyödyllistä kodin kannalta.

Lasikuisti on ollut meidän romu- ja pellettivarasto, vaikka on mielestäni hyvin kaunis. Pelletti on tiivistettyä puuta, jota poltetaan pellettitakassa ja saadaan lämpöä. Aluksi tyhjensin lasikuistin rojusta. Osa kaatopaikalle ja osa seka- ja lasijätteeseen.

Ikkunoiden karmit ja kukkalaudat näyttivät lohduttomilta. Niitä ei ole maalattu yli 30 vuoteen. Ikkunoita on kaikkiaan 12. Puolet huoneen tilasta. Aluksi imuroin irtolastut ja roskat. Sitten jynssäsin grillinpuhdistusteräsharjalla ja sitten vasta hiekkapaperilla. Huomasin, että osa kukkalaudoista oli lahonnut. Taas imurointi. Maalauksen pohjatyöt olen viimein oppinut pönttöuunia maalatessani. Työ on tehtävä kahteen kertaan. Tässä postauksessa on ensimmäinen maalikerros.

Ja yritin kärsimättömänä ihmisenä olla kärsivällinen. Hidas ja tyyni. Nyt se melkein onnistuikin. Paitsi pudotin kerran maalipurkin käsistäni lattialle. Mikä sotku! Puolet maalista lattialla. Siivoamisessa meni kauan.

Mietteliäänä maalarina ajattelin eksistentialistifilosofi Sartrea. Hän on aina jotenkin vedonnut minuun. Ihminen on tuomittu vapauteen, mutta tämä vapaus aiheuttaa ahdistusta, kun on tehtävä valintoja. Valinnat elämässä pitäisi tehdä ilman uskontoa tai filosofiaa. Juuri tämä aiheuttaa ahdistusta.

Olen miettinyt myös epikurolaisuutta ja stoalaisuutta. Epikurolaisuus on enemmän mieleeni, vaikka molemmat ovat kelpo filosofioita. Epikurolaisuus syntyi jo ennen ajanlaskua. Sen mukaan hyvää tekevät suunniteltu elämäntyyli, johon kuuluvat ystävät, keskustelut ja kohtuulliset nautinnot. Maltilliset nautinnot olivat korkein hyve, jonka avulla ihminen saattoi saavuttaa mielenrauhan.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Miksi ystävät ovat niin tärkeitä?

 

Harvardin yliopistossa on ainutlaatuinen tutkimus, jossa samoja ihmisiä on seurattu yli 80 vuotta. Tutkimuksen mukaan olennainen tekijä, joka lisää onnellisuutta, ovat hyvät ja läheiset ihmissuhteet.

"Ystävät ovat onnellisuuden lähde", sanoo psykologi ja psykoterapeutti Aino Kohtala. Lämpimät ja vastavuoroiset ystävyyssuhteet lisäävät tunnetta, että kuulutaan johonkin. Voidaan luottaa siihen, että saadaan apua, jos elämässä on vaikeuksia.

Kun voidaan jakaa ystävien kanssa kipeitäkin asioita, niitä ei tarvitse pyörittää yksin päässä. Vastoinkäymisistä päästään yli helpommin, kun lähellä on ihmisiä, jotka kuuntelevat ja kannustavat.

Kohtalan mielestä ystävät toimivat peileinä, joiden avulla ymmärretään itseä paremmin. "Ystävät auttavat meitä ymmärtämään, keitä olemme, miten toimimme ja mitä meille tapahtuu. Tämä korostuu pitkissä ystävyyssuhteissa, joissa voimme jakaa yhteisiä muistoja."

Kaikilla on tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi. Perhe ja puoliso täyttävät osaltaan näitä tarpeita, mutta tarvitaan silti myös ystäviä.

"Toisin kuin perheessä, ystävyydessä on kyse ihmissuhteesta, joka on itse valittu. Toisaalta elämässä on hyvä olla muitakin rooleja kuin olla vain puoliso tai vanhempi."

Ystävän seurassa voi olla oma itsensä. Ystävä hyväksyy sen, että joissakin asioissa ollaan erilaisia, mutta ollaan tärkeitä juuri sellaisena kuin ollaan.

Ystävystyä voi myös aikuisena, mutta pitkät jo lapsena tai nuorena solmitut ystävyyssuhteet ovat usein erityisen tärkeitä.

"Tutkimusten mukaan pitkät ihmissuhteet vahvistavat myönteistä minäkokemusta ja luottamusta itseen. Meillä on ihmisiä, jotka ovat halunneet kulkea rinnallamme. Kun pääsemme vaikeista  tilanteista yli ystävien tuella, se vahvistaa tunnetta, että pärjäämme jatkossakin."

Jos arki on kiireistä, yhtydenpito ystäviin voi hiipua. Kohtala kuitenkin kannustaa pitämään kiinni ystävistä. "On toki ihmissuhteita, jotka vuosienkin tauon jälkeen jatkuvat siitä, mihin viimeksi jäätiin. Keskimäärin ihmissuhteiden eteen pitää kuitenkin tehdä töitä. Emme voi laittaa niitä pause-tilaan ja odottaa, että ne pysyvät mukana ikuisesti."

Lähteet: Hyvä Terveys 10-2023, kuvat omat

Turha vaatimattomuus

 

Työpaikan saaminen, ylennys, uusi parisuhde. Kaikki nämä ovat ihania asioita, mutta joskus iloon voi sekoittua epämääräistä syyllisyyttä. Näin ainakin silloin, jos hyvä ystävä kamppailee samaan aikaan työnhakukierteessä tai on vasta eronnut.

"Jokaisella on lupa iloita omista onnistumisistaan, ei siitä kannata tuntea syyllisyyttä. Empaattisuutta on kuitenkin osata valita ilon aste ja se, miten missäkin tilanteessa asiasta kertoo toisille", kiteyttää työterveyspsykologi Kirsi Mylly Terveystalosta.

Esimerkiksi jos työyhteisössä yksi ylennetään, saattaa tilanne ymmärrettävästi herättää pettymystä ainakin niissä työkavereissa, jotka itsekin tavoittelivat samaa pestiä.

"Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö paikan saanut saisi iloita hyvällä omallatunnolla omasta etenemisestään", Mylly sanoo.

Silloin tällöin monen mieleen voi kuitenkin tulla, että on parempi jättää näyttämättä oma ilo, jotta muilla olisi mukavampi olla. Jotkut voivat jopa ajatella, että iloon ei ole oikeutta, koska se voisi aiheuttaa jollekin toiselle surua tai pettymystä.

Julkinen iloitseminen omista saavutuksista voi tuntua vaikealta myös siksi, että suomalainen kulttuuri on ollut perinteisesti jäyhä. Asioista ei ole ollut tapana tehdä numeroa, ei edes isoista onnistumisista. Perinteisissä sanonnoissakin on tavattu toistella, että "vaatimattomuus kaunistaa", ja että "se kel onni on, se onnen kätkeköön". Ei tarvitse kovin monta vuosikymmentä mennä taaksepäin, kun lasten kasvatuksessakin korostettiin nöyryyttä, ahkeruutta ja vaatimattomuutta.

"Esimerkiksi työyhteisössä koettu myötäilo lisää yhteenkuuluvuuden ja turvallisuuden tunnetta. Kun työpaikalla uskaltaa näyttää omia tunteitaan, vahvistaa se varmuutta siitä, että täällä voin olla oma itseni."

Syyllistymisen takana saattaa olla myös pelko toisten kateudesta tai siitä, että jos erottuu liikaa, joutuu joukon ulkopuolelle.

"Silloin syyllistymisen sijaan kannattaa ehkä miettiä esimerkiksi ystävyyssuhteiden aitoutta. Aidossa ja terveessä ystävyydessä pystytään iloitsemaan toisen puolesta."

Syyllisyydentunne on mennyt turhan suuriin mittasuhteisiin, jos löytää itsensä jatkuvasti miettimästä, aiheuttiko toiselle pahaa mieltä omalla ilollaan. Jos pohtii, olisiko pitänyt olla kertomatta onnistumisestaan, jotta toiselle ei tule ikävä olo. Pahinta on, kun kieltää itseltään kokonaan ilon, koska kaikilla muilla ei mene yhtä hyvin.

"Tämänkaltaiset ajatukset ovat raskaita ja niihin voi liittyä liiallista toisten miellyttämisen tarvetta tai itsetunnon haasteita."

Syyllistymistä saattaa kokea muita helpommin muun muassa silloin, jos on vastuun kantamiseen taipuvainen tai on tottunut huolehtimaan muiden viihtymisestä jopa liiallisesti. Samoin voi käydä, jos kaipaa hyväksytyksi tulemista tai on taipuvainen tunnollisuuteen.

Näihin tilanteisiin arkinen järkeilykin voi auttaa: oma ilo ei ole keneltäkään toiselta pois.

Toisten huomiointi on eri asia kuin toisten tunteiden kantaminen. Jokaisella on vastuu omista tunteista, eikä toisten mahdollisista ikävistä tunteista kantamisesta kannata tehdä itselleen riippaa.

"Tässä tarvitaan empatiakykyä. Tällaisissakin hetkissä on tärkeä voida kertoa omasta ilosta esimerkiksi ystävälle, mutta suurimmat tunteenpurskahdukset kannattaa ehkä näyttää sellaisille ihmisille, joita oma ilo ei haavoita."

Kun ilot ja surut sanotaan ääneen, ne eivät jää pinnan alle käsittelemättöminä asioina.

 

Tänä keväänä istutetut kärhöt

Lähteet: Helsingin Sanomat 3.8.2023, kuvat omat