Suloinen kosto?

Kostonhalulla on pitkät kehitysopilliset juuret: Halu kostaa liittyy tarpeeseen pitää yhteisö koossa rankaisemalla epäsosiaalisesta käytöksestä.

Vaikka samalla mitalla maksaminen tuottaa pahansuopaa mielihyvää, se voi pitkittää ikävistä asioista ylitsepääsemistä. Se voi tuottaa myös raskaita tunteita: surua, ahdistusta, vihaa.

Kostaja voi jäädä jumiin huonoihin tunteisiin. Jos ei lähde kostamaan, saa ajatuksensa nopeammin muualle ja voi siirtyä elämässä eteenpäin.

Siri Hustvedt kirjoittaa romaanissaan Säihkyvä maailma kostosta. "Kaikki koston ajatukset syntyvät avuttomuuden tuskasta. Jos minä kärsin, sinä tulet kärsimään. Ja älkäämme valehdelko: kosto elähdyttää. Se virkistää ja se lievittää tuskaa, koska se kääntää tunteet ulospäin. Murheessa me hajoamme palasiksi. Kostossa me kokoamme itsemme yhdeksi teräväksi aseeksi, jolla tähtäämme kohdetta. Oli se miten tuhoavaa hyvänsä pitemmän päälle, se toimii aikansa kätevästi."

Minä mietin. Miten ilma voi olla kuin kitkerää savua, käryä minun ja erään ihmisen välillä?

Voiko vihata täsmällisesti? 

Oletko koskaan lähtenyt koston tielle?

Lähteet: kuvat omat

Pesen hiukseni ilman shampoota

Olen nyt kokeilemassa hiusten pesua kananmunalla. Huono puoli  on vielä se, että hiukset rasvoittuvat nopeasti. Pitää pestä siis melko usein. Pitäisi jatkaa kokeilua 3-6 kuukautta ennen kun tulokset alkavat näkyä.

Shampooton hiustenpesu on nyt trendikästä. Se on kasvanut muutaman vuoden aikana jonkinlaiseksi ilmiöksi. Maailmalla tämä trendi on vaikuttanut jo vuosia. Suomessa vajaa kaksi vuotta.

Miksi ihmiset ei halua käyttää shampoota?

• allergian takia
• päänahan hyvinvoinnin takia
• halu päästä eroon ylimääräisistä kemikaaleista
• ympäristön, ekologisuuden takia

Minä pesen hiukset ilman shampoota noiden kahden viimeisen syyn takia: Haluan vähentää kemikaalien käyttöä ja säästää ympäristöä.

Minkälaisia shampoottomia  pesutapoja on?

Pesutapoja on monia. Jotkut käyttävät ruokasoodaa ja etikkaa. Jotkut emäksistä suolaa. Rusjauhoja, savea ja kananmunaa käytetään. Jotkut tyytyvät vain veteen. Tai huuhtelevat hiukset vedellä, johon on liotettu esimerkiksi nokkosen, voikukan tai koivun lehtiä.

Vedellä ja luonnon aineilla hiuksia pestäessä vesistöihin ei kulkeudu ylimääräisiä kemikaaleja.

Mistä shampoo koostuu?

1) Vesi. Suurin osa shampoosta on vettä.

2)Tensidit. Peseviä ja vaahtoavia aineita. Eniten käytetään palmuöljyä, joka on ekologisesti huono juttu: öljypalmuviljelmien tieltä kaadetaan sademetsää.

3)Säilöntäaineet. Osa säilöntäaineista voi herkistää ja aiheuttaa allergioita. Säilöntäaineina käytettävien parabeenien vaikutukset ihmisiin ja vesieliöiden hormonitoimintaan ovat tutkimuksen alla. EU on jo kieltänyt viisi parabeenia.

4)Viskositeetin säätäjät. Näillä aineella shampoo saadaan muuttumaan juoksevasta nesteestä paksummaksi.

5)Silikonit. Monissa shampoissa on silikoneja.

6)Hajusteet ja väriaineet. Melkein kaikissa shampoissa on kasviperäistä tai kemiallisia väriaineita ja hajusteita. Ne voivat herkistää ja ovat haitallisia vesieliöille. Esimerkiksi limoneeni on luokiteltu "erittäin myrkylliseksi vesieliöille, pitkäaikaisia seurauksia".

Minä en ole mikään niin sanottu ekohippi. Kananmunakokeilu saattaa jäädä keskenkin. Mutta yritetään nyt.

Oletko sinä ajatellut shampootonta hiusten pesua?

Lähteet:Helsingin Sanomat 11.1.2018, kuvat Pexel, Pixabay

Älykkyys ei ole aina hyvä piirre

Keskivertoihmiset murehtivat vähemmän ja osaavat nauttia ystävien seurasta paremmin kuin hyvin älykkäät ihmiset.

Älykkyys yhdistetään usein menestykseen elämässä. Tiettyyn pisteeseen älykkyydestä onkin apua. Mutta toisten ihmisten kanssa toimittaessa, älykkyydellä on myös kääntöpuolensa.

Tutkimusten mukaan hyvin älykäs ei ole aina paras tyyppi johtajaksi. Johtaminen voi huonontua, kun älykkyysosamäärä ylittää 120:n.

Hyvin älykkäät pomot erottuvat liikaa yhteisestä työyhteisöstä. He saattavat käyttää liian monimutkaista kieltä. Hyvin älykkäät pomot eivät osaa ottaa huomioon työntekijöiden yksilöllisyytttä.

Hyvin älykkäät ihmiset ovat taipuvaisempia ahdistumaan kuin keskivertoihmiset. He saattavat myös murehtia turhaan menneitä asioita.

Älykkyys ei ole sama asia kuin viisaus. Vaikka älykäs ihminen huomaa toisten virheet helposti. Hän ei saata huomata omia mustia aukkojaan ja ajatusvinoutumia. Älykkyys ei ole yhteydessä esimerkiksi siihen, miten osaa riitatilanteessa nähdä tilanteen riitelykaverin näkökulmasta ja ulkopuolisin silmin. Hyvin älykkäät ei osaa olla niin empaattisia kuin tavikset. Keskivertoihmiset osaavat osoittaa avoimuutta ja nöyryyttä ihmissuhteissa.

Mitä mieltä olet hyvin älykkäistä ihmisistä?

Lähteet: Helsingin Sanomat 11.1.2018, Kuvat omat.

Las Palmas, Palmas

Suoraan sanoen lempipuuhani lomalla oli käveleksiminen, kaikenlainen lorviminen, ihmisten katseleminen, mukavat keskustelut ja syöminen. Viiniä unohtamatta. Ihmiset rannalla värjöttivät 19 asteen lämmössä. Niin tärkeää rusketus on joille kuille.

Yritän laittaa tähän tuon Irwinin renkutuksen tai kauniimmin sanottuna laulun. Irwin oli ihana renttu taiteilija. Tulee lapsuus mieleen monista hänen lauluistaan. Tämä laulu on alkanut soida päässäni. Korvamato. Las Palmas, Palmas....

Tulipa kaksi kuvaa. Ehkäpä se on niin vakuuttavampi. En osaa poistaa toista.

Harmitti kovasti kun kamera ei toiminut. Eikä hotellin nettiyhteys. 

Laitan siis tähän postaukseen muita kuin Las Palmas kuvia.

Oli ihana kävellä kepeissä vaatteissa. Merituuli oli leppeä. Satoi vain yhtenä päivänä. Pientä tihkua.

Ja minähän söin. Kanarialainen ruoka oli kohtuu hyvää. Rypistetyt perunat, tuoretta kalaa, tapaksia. Italialainen ravintolaruoka oli kallista mutta herkullista. Yhtään pizzaa en syönyt. Joku roti pitää ulkomailla olla. Eli syödä eri ruokaa kuin kotona. Mieltymykseni  mukaan thai-ruoka oli parasta. Vielä puffetpöydistä. Alkupalat, lämmin ruoka ja jälkkäri. Friteraatua mustekalaa, katkarapuja, marinoitua tofua, paljon maustettuja salaatteja ja vihanneksia, kalaa monessa muodossa...Se oli taivas maan päällä. Siis jos taivaassa mässäillään.

Kahviloita oli paljon. Ja ihania leivonnaisia. Koska en kauheasti tykkää makeasta. En tilannut kuin vaan yhdessä kahvilassa oikean leivoslajitelman. Siinä olikin viikon tarpeiksi ja ylikin.

Kahvitarjonta oli yhtä runsasta kuin nykyisin Suomessa. Join yleensä espressoa ja vettä. Tapasin monia ruotsalaisia ja suomalaisia, jotka oli eläkkeellään asettuneet Las Palmasiin. Ei hullumpi paikka perustaa uusi koti.

Minne sinä mieluiten reissaat?

Lähteet: omat, kuvat Pixabay, Pexel

Las Palmasin loman alkuvaikeuksia

Ostin äkkilähdön, koska Intian matka peruuntui puuttuvan viisumin takia. Kohde oli Gran Kanaria. Mutta äkkiähdön takia tarkempi paikka ja hotelli oli määrittelemätön.

Ja minne päädyinkään? Las Palmasiin. Josta en tiedä kuin Irwinin laulun: Oo Las Palmas, oo Las Palmas sinun luoksesi aina jään... tai jotakin muuta sellaista. Ja Irwinillä on nahkainen lierihattu päässä. Kun hän kuherteli silloisen tyttöystävän kanssa. Matkan varmaankin maksoi tuolloin - ennen Seiskaa - Hymy-lehti.

Tähän väliin marmatan kännykkäni toiminnan loppumisesta. Siis ihan kokonaan. Ruutu (vai sanotaanko nykyisin näyttö) pysyi mustana. Ei sitten ollut kelloa, enkä voinut ottaa lomakuvia.

Suomeen palatessa selvisi. Että Sim-kortti oli käyttökelvoton. Piti hankkia PUK-koodi. Eikä sekään riittänyt. Pitää vielä jostakin kaappieni sokkeloista etsiä se koodi, minkä sain, kun ostin kännykän. Huh, siinä on digiblondille flunssaisena  hommaa. Jos viimeistä koodia ei löydy, myyjän mukaan kännykkä pitää avata ja samalla menee kaikki tiedostot. Menköön! Olen niin saakelin kyllästynyt tuon kännykän kanssa hösläämiseen. Että flunssan pääkipu yltyy huippuunsa. Sitten kun saan tämän värkin toimimaan, postaan niitä muutamia kuvia. Ennen kuin kännykkä oli kaputt.

Hotelli kolme tähteä. Ihan ok. Siisti ja mukava huone. Kahden hengen. Mutta sain olla koko loman  yksin huoneessani. Hotelli oli meren rannalla. Ihana rantabulevardi ja ranta itse kävellä. Meren tuoksu ja kohina. Las Palmasin sanotaan olevan Kanarian paras shoppailupaikka. Se näkyikin katukuvassa runsaiden merkkivaatteiden putiikkien ansiosta. Las Palmasin sanotaan olevan myös Kanarian viilein paikka. Minua ei kyllä paleltanut kertaakaan.

Lentomatka meni kännisen ölisevän miehen vieressä.Hän oli eläkeläinen ja entinen Suomen Akatemian tutkija. Oppineisuutta rutkasti. Ehkä käytöstapoja ei. Humalassa aivan hillitön. Hän viihdytti minua ölinän vastapainoksi parilla laulullakin. Lentoemäntä käski hänen kaksi kertaa pitää pienempää ääntä. Ei ollut vaikutusta. Sinnikäs  tyyppi. Toisaalta ihan mielenkiintoinen tyyppi. Mielenkiintoinen lentokoneessa tyhjän panttina ja väsyneenä istuessa.

Matkan aikana oli todella ihanaa kuljeksia ilman päällystakkia. Vapaasti sinne tänne ympäri kaupunkia huonon suuntavaistoni ansiosta. Ehkä siitä on hyötyäkin; voi osua mielenkiintoisiin paikkoihin. Tavata kiinnostavia ihmisiä. Ja jos hätä hotelliin tuli hämärän laskeuduttua, taksit oli todella halpoja.

Varsinaiset pikkuongelmat alkoivat heti perillä. Kun avasin matkalaukkuni. Huomasin oitis, ettei se ollut minun. Ulkonaisesti täysin identtinen omani kanssa. Sitten soittamaan oppaalle. Hän käski minun toimittaa matkalaukun tiettyyn hotelliin ja tietylle ihmiselle taksilla ja maksaa etukäteen taksimaksun. Minä jouduin odottamaan omaani seuraavaan myöhäiseen iltapäivään asti.

Se ei ollut kivaa.  Olisin halunnut saada matkalaukun jo samana iltana. Mutta tutkimattomia on Herran tiet. Ei ollut oikein mukavaa olla matkan ryydyttämissä vaatteissa. Ilman hammastahnaa ja -harjaa. Kosteusvoiteita ynnä muita sellaisia naisen elämään kuuluvia juttuja.

Sitten tuli tämä kännykkä vastoinkäyminen. Tai hermoihin käyminen. Miten vaan. Juuri kun olen päässyt - vaikkakin kuinka huonojen kuvien kanssa - harrasteen alkuun. Ehkäpä sillä oli joku korkeampi merkitys. Tai ei merkitystä lainkaan. Sain muutaman kuva otetuksi. Ajattelin, että olen lomalla. Otan lungisti. Ei mitään oikeaa ja suurta hätää. Thats it. Ja anyway.

Seuraavana päivänä huono tuuri jatkui. Tietokone ei saanut nettiyhteyttä. Vaikka hotellissa kerrottiin sellaisen olevan. Taas tutkimattomia ovat...Talsin sitten välillä internetkahviloihin. Sokkona. Las Palmasissa oli todella paljon kahviloita. Eipä auttanut loogisesti (tai siis naisen suuntavaistottamalla logiikalla) muu kun kierrellä kahviloita. Jos sattuisi internetkahvila kohdalle. Onneksi sattuikin. Mutta seuraavana päivänä en enää löytänyt kyseiseen paikkaan. Oli minulla karttakin. Mutta en osaa sitä lukea. En ole koskaan osannut. Niin erilaisia me ihmiset olemme.

Hotellin huoneen lukko meni myös samaan syssyyn rikki. Ja jouduin tuolloin odottamaan vastaanotossa kaksi ja puoli tuntia, että lukkoseppä saapuisi. Ilman kirjaa tai jotakin lukemista. Siinä sitten vastaanottajavirkailjan kanssa höpöteltiin ja kerrottin jopa elämäntarinat toisillemme. Onneksi sekin oli aivan mielenkiintoista.

Anteeksi tämä  naisen luksusruikutus. Mutta kun minulla asiat pitäisi tapahtua nyt ja heti.

Mikä on sinun mielenkiintoisin lomamuisto?

Lähteet:omat, kuvat Pexel, Pixabay

Katseen tärkeys

Minulla on tapana tuijotella toista ihmistä liian kauan. Tutkimusten mukaan vain kaksi sekuntia silmiin katsomista tuntuu vielä hyvältä. Ja sen jälkeen tekee mieli levähtää katsomalla muualle. Kun puhuttava asia on tärkeä, saatetaan vaikka katsoa ulos ikkunasta ja puhua toiselle. Vasta puhuttavan lopettamisen jälkeen on luontevaa kääntyä katsomaan kuulijaa silmiin. Että onko hän ymmärtänyt asian.

Puhutaan pahalla silmällä katsomisesta. Ja se on aivan totta. Vihainen katse saa toisen pelokkaaksi ja vaivautuneeksi.

Myös se että välttää katsetta kertoo jotakin. Mielessä herää kysymyksiä: Onko toisella jotakin minua vastaan? Onko katseen väistäjä epäluotettava?

Ihminen voi myös välttää katsetta tietoisesti tai välinpitämättömyyttään. Katse voi olla myös valtapeliä.

Toisaalta hyväksyvä katse tuntuu hyvältä. Suojeleva, lempeä katse. Sitä voi verrata siihen, miten äiti katsoo lastaan.

Katsekontakti voi lisätä lähestymishaluja. Se on kuin tönäisy: olen kiinnostunut sinusta.

Esimerkiksi taitava politiikko katsoo suoraan kohti  ja saa yleisön puolellensa. Suora katsekontakti on merkki luotettavuudesta.

Myös flirttailijat ovat hyviä silmäpelissä. He saattavat hakea rakastelua pelkällä katseella. Ja voivat onnistuakin siinä.

Katsekontaktin tarkoituksena on lisätä lähestymishalua. Toisaalta joissakin kulttuureissa muun muassa Japanissa liian suora katse koetaan julkeana.

On hyvin ikävää ja surullista, että esimerkiksi vammaisia tai ulkomaalaisia saatetaan tuijottaa avoimesti.

Minä niin kovasti haluaisin flunssaisenakin kirjoittaa ne kaksi Las Palmas lomajuttua. Muutamat kuvat, jotka ehdin ottaa ennen kännykän tilttaamista, on edelleen kännykässä.Mutta taas tämä tekniikka panee hanttiin. Mieheni joutui käyttämään kännykän Mikkelissä. Sen sim-kortti (mikähän sekin lienee) oli käyttökelvoton. 

Mies toi kännykän kotiin, mutta emme saaneet avatuksi sitä. Kumpikaan meistä ei ole digin ihmelapsi. Huomenna sitten paikalliseen kauppaan kyselemään apuja. Kännykkä on siitäkin tärkeä, että se toimii kellonani. Mutta kaipa tämä tästä kirkastuu: Kännykkä toimii, flunssa ja outo ihottuma paranee. Ihottuman takia huomenna lääkäriin. Ettei olisi syyhy. Kutiava etelän tuliainen.

Miten paljon sinä katsot silmiin toisia ihmisiä jutellessanne?

Lähteet: Hyvä terveys 2/2017, kuvat Pexel, Pixabay

Minua väsyttää liiallinen sosiaalisuus

Hyvin sosiaalisen - paljon ihmisiä kohtaamani - päivän jälkeen väsyttää. Haluaisin olla vaan itsekseni tai perheen kanssa. Huilia ärsyketulvasta. Työni on hyvin sosiaalista. Välillä tuntuu, että se vie kaikki voimat. Intensiivinen läsnäolo. Lisäksi olen enemmän introvertti, sisäänpäin suuntautunut, kuin ekstrovertti, ulospäin suuntautunut. Nämä ei ole kuitenkaan tarkkoja piirteitä luonteessa. On myös näiden yhdistelmiä.

Tämä aika arvostaa sosiaalisuutta. Työelämässä tykätään ulospäinsuuntautumisesta, aktiivisuudesta, puheliaisuudesta. Kuitenkin moni kokee, että sosiaalisuus on raskasta ja väsyttävää.

Ekstrovertin ulospäin suuntautuneen käytös on yhteydessä välittömään hyvän olon tunteeseen. Mutta yllättävää on se, että uusimpien tutkimusten mukaan myös ekstrovertti väsyy sosiaalisen päivän jälkeen. Tähän asti on ajateltu, että erityisesti sisäänpäin suuntautuneet ihmiset väsyvät ja kärsivät työelämässä. Jos vaaditaan hyvin sosiaalista käyttäytymistä. Mutta siis ekstrovertitkin väsyvät.

Ekstroversio on aiemmin yhdistetty vain myönteisiin asioihin. Positiivisuuteen, onnellisuuteen, energisyyteen.

Kannattaisi ehkä miettiä, mikä määrä sosiaalisuutta on itselleen sopiva. Ja miten selvitä niistä tilanteista, jotka ovat itselle sosiaalisesti hankalia. Se milloin sosiaalisuudesta tulee liian rasittavaa, on todella yksilöllistä. Jotkut saattavat jopa nauttia siitä, että on koko ajan menossa. Minä en. Tarvitsen pysähtymistä. Omaa aikaa.

Jännä tutkimustulos digimaailmasta on se, että jos vain selaa passiivisesti facebookia. Se vaikuttaa kielteisesti hyvinvointiin. Mutta jos aktiivisesti kommentoi tai tykkää, se ei vaikuta olevan vahingollista.

Sain lomalta paluun kunniaksi pahan flunssan. Sängyn pohjalla. Mitä nyt sitten nousen näitä postauksia kirjoittamaan. Kännykkä on edelleen toimimaton. Joten en voi vieläkään kirjoittaa ja näyttää muutamaa surkeaa kuvaa Las Palmasista. Mutta kaikki aikanaan.

Oletko sinä inrovertti vai ekstrovertti tai näiden yhdistelmä?

Lähteet: Helsingin Sanomat 11.1.2018, kuvat omat