Minulla oli kymmenisen vuotta sitten aluksi vain työkaveri ja sitten ystävä, joka imi minusta voimat. Hän soitti jokaisen työpäivän päätyttyä ja vuodatti miesongelmiaan ja sitä, että tuli omasta mielestään kaltoin kohdelluksi työpaikalla.
Hän puhui aina noin kaksi tuntia, ja minulla oli melko pienet lapset ja kodinhoito jutut siinä. Kun jouduin leikkaukseen sairaalaan, hän ei tullut edes katsomaan. Arvasi varmaan, ettei minulla ollut voimia kuunnella häntä.
Kestin yksipuolista vuorovaikutusta pari vuotta ja lopulta katkaisin välit hänen kanssaan. Sitä ennen olin maltillisesti sanonut, että minulla ei olisi aikaa pitkiin kahden tunnin puheluihin, koska minun pitää huolehtia lapsista ja laittaa ruokaa. Mutta puhelut ei silti lyhentyneet. Olin turhautunut ja väsynyt. Pian hänellä oli jo uusi kuuntelija. Hän hurmasi uuden työkaverin.
Hesarissa Veera kertoo: "Meidän suhteemme perustuu siihen, että hän soittaa ja kaataa laskiämpäri päälleni, vuodattaa hirveästi asioitaan."
Monella vie pitkän aikaa tiedostaa, että ystävyyssuhde ei ole tasapainossa. Ihminen saattaa pohtia, miksi olen väsynyt tapaamisten jälkeen. Ystävyys kestää väliaikaisen yksipuolisuuden, mutta kroonistuessaan yksipuolisuus käy raskaaksi.
Tällaisessa tilanteessa kannattaa miettiä, miten vastavuoroisuus toteutuu ystävyyssuhteessa.
Omat rajat tunnistaa usein vasta, kun ne ylittyvät. Silloin on tärkeää kertoa omista tarpeistaan.
Syyttelyn sijaan asiaa kannattaisi miettiä yhteensopivuusongelmana. Toinen tarvitsee enemmän kuin itse pystyy antamaan.
Asia kannattaa ottaa puheeksi rauhallisena hetkenä rehellisesti. "Voi esimerkiksi sanoa, että sinulla on tosi raskas tilanne menossa ja olen pahoillani siitä, mutta samaan aikaan omat voimavarani ovat kortilla. En pysty tällä hetkellä kuuntelemaan näin paljon."
Voi vaikka ehdottaa, että puhelut kestäisi kahden tunnin sijaan 20 minuuttia. Ystävän voi viedä vaikka säännöllisesti syömään ja kertoa, että mietitään millä muulla tavalla ystävä saisi tukea.
Kuuntelijan rooli on yleensä palkitseva, mutta hyvin petollinen. Kuuntelijat ovat pidettyjä.
Melko usein omien tarpeiden taustalla voi olla myös itsetunnon ongelmat ja menettämisen pelko. Mutta miksi ihminen pelkää sellaisenkin suhteen menettämistä, mikä kuormittaa? Pelätään jo aivan evolutiivisesti yksin jäämistä ja sitä, että menetetään asema laumassa.
Vaikeassa tilanteessa olevaa ystävää kohtaan tuntee paljon myötätuntoa, mutta on tärkeää tunnistaa ystävän rooli. Ystävä ei voi ruveta terapeutiksi tai omaishoitajaksi. Kannattaisi miettiä, miten tukea toista ilman, että menee liikaa mukaan tämän ongelmiin.
Minun ystäväni osoittautui narsistiksi, muutamat muutkin olivat työpaikalla tätä mieltä. Narsistin uhriksi en taipunut, vaikka olin surullinen hänen puolestaan.
Lähteet: Helsingin Sanomat 17.8.2019, kuvat omat
