Minä olen kyllä aika lailla tunteiden vietävissä. Välillä pitää pysähtyä. Hengittää oikein syvään. Huokaista. Ajatella, että nyt järki käteen tai päähän tai minne vain. Tämän jälkeen pystyn pohtimaan tilannetta rauhallisemmin. Usein tasapaino löytyy.
Monesti, kun ihminen joutuu vaikeaan tilanteeseen, hän saa neuvoksi: Kuuntele sydäntäsi, seuraa tunteitasi.
Tämä ei ole kovinkaan hyvä neuvo. Tunteet tulevat ja menevät ja kieppuvat. Omat tunteet on hyvä tiedostaa. Mutta niitten seuraaminen tekee kyllä elämästä epämääräisen, harsuisen.
Tunteet ovat hyvä neuvonantaja yksinkertaisissa asioissa, esimerkiksi menenkö elokuviin. Monimutkaisissa asioissa tunteita ei kannata seurata. Amerikkalainen psykologi Jonathan Haidit on kuvannut hyvin tunnetta ja järkeä: Järki ja tunteet ovat kuin norsu ja sen ratsastaja. Ratsastaja on järki, joka kuvittelee, että norsu eli tunteet kulkee sinne, minne ratsastaja haluaa. Mutta jos norsu haluaa jotakin muuta, kyydissä keikkuva ratsastaja ei voi asialle mitään. Ongelmaa vielä lisää se, ettei norsu ja ratsastaja puhu samaa kieltä.
Ihmisillä on vahva harhakäsitys, että teemme aina päätöksiä järjellä, vaikka monesti tunteet hallitsevat niitä.
Välillä järjen seuraaminen voi olla vaativaa, ja aivot haluaa välttää kuormitusta. Tunteet tarjoavat nopeita ratkaisuja. Siksi niin sanotut fiksutkin ihmiset tekevät joskus hölmöjä ratkaisuja.
Ulkoinen maailma on kaikille sama, mutta seitsemän miljardia ihmistä kokee sen jokainen omalla tavallaan.
Mistä tunteet sitten tulevat? Perustunteet eli viha, ilo, pelko, inho, suru ja hämmästys pohjaavat kaikkia ihmisiä yhdistäviin biologisiin vaikutuksiin. Kulttuurista riippumatta ihminen kokee inhoa vaikkapa tulehtuneen ja märkivän haavan nähdessään.
Se on hämmentävää, kuinka vähän näihin perustunteisiin voi vaikuttaa. Kun ihminen opiskelee vaikka vuoden viulun soittoa, hän oppii soittamaan sitä.
Mutta jos ihmiselle on kehittynyt esimerkiksi fobia, neuroottinen pelko, tai ahdistus, näistä pois oppiminen ei olekaan kovinkaan helppoa.
Syy löytyy tunteita säätelevästä aivojen limbisestä järjestelmästä. Se pystyy vaikuttamaan puhetta ja ajattelua säätelevään aivokuoreen muun muassa lamauttamalla pelästyneen ihmisen puhekyvyn. Mutta takaisin päin yhteys on heikko. Siksi tunteita ei voi aina käskeä, vaikka haluaisi. Suru ei häviä järkeilemällä. Kielletty rakkaus ei lopu toivomalla.
Tunteisiin reagoiminen vaihtelee. Joku voi yrittää hallita ahdistusta lenkkeilemällä. Joku voi turvautua itsensä viiltelyyn - jotta ruumiillinen kipu voittaisi hetkeksi henkisen kivun. Joku purkaa huonoa oloa ystävälle. Joku juo ahdistukseen. Joku soittaa kitaraa.
Kukaan ei synny viiltelijänä tai kitaristina vaan tällaiset tunteiden hallintakeinot ovat yleensä henkilöhistoriassa opittuja.
Ihminen ei voi valita itse tunteitaan. Mutta siihen voi vaikuttaa, miten tunteeseen reagoi: Huutaako vihansa työkaverin päälle, lähteekö lenkille, tarttuuko pulloon vai juttelee ystävän kanssa.
Neuvot ei päde tilanteisiin, joihin ihminen ei voi vaikuttaa. Läheisen kuolemasta aiheutuvaa surua ei voi välttää, vaikka haluaisi. Pahin suru kestää noin kolme vuotta.
Mitkä tunteet on sinulle vaikeaa hallita? Vai oletko jollakin tapaa vapaa ikävistä tunteista?
Lähteet Helsingin Sanomat 10.1.2019, kuvat omat
