Sairauspelko

 

En tiedä, onko minulla sairauspelkoa niin neuroottisesti, että sen voisi diagnosoida. Pelkoni ovat satunnaisia ja niiden väli voi olla pitkä. Pelkään eniten syöpää. Ehkä siksi, että moni läheisistäni on sairastunut siihen. Tarkkailen kehoani ja  rintoja rintasyövän pelossa. Pelkään lopulta kuolevani.

Tyttären kuoleman jälkeen olen pelännyt itsekin kuolevani. Tytär kuoli nukkuessaan mahdollisesti sydämen rytmihäiriöön. Pelkään sitä nyt itsekin ja tarkkailen sykettäni ja mittaan verenpainetta.

Sairauspelkoa kutsuttiin ennen luulosairaudeksi. Nyt suositellaan, että sitä sanaa ei enää käytettäisi.

Sairauspelosta kärsivä ihminen tarkkailee jatkuvasti ruumiinsa oireita. Hän pelkää sairastavansa jotakin vakavaa sairautta kuten syöpää, MS-tautia tai Aidsia.

Se, että lukemattomilla lääkärillä käynneillä ja tutkimuksilla sairauden mahdollisuus on suljettu pois, ei auta sairauspelkoista ainakaan pitkäaikaisesti. Hän palaa pelkäämään samaa tai jotakin muuta sairautta. Sairauspelkoinen kiinnittää ahdistustaan pakkoajatuksiiin vakavasta sairaudesta.

Sairauspelko puhkeaa yleensä aikuisiällä. Kuka tahansa voi silloin tällöin olla huolestunut terveydentilastaan.Mutta tilan voi diagnosoida sairauspeloksi vasta kun kärsimystä aiheuttava huolestuneisuus kestää vähintään puolen vuoden ajan ja muuttaa merkitsevästi henkilön käyttäytymistä.

On tärkeää ymmärtää, että sairauspelkoinen ei voi päättää parantua. Sitä voi verrata mihin tahansa fyysiseen sairauteen, diabeetikkokaan ei parannu pelkästään tidostamalla sairautensa.

Sairauspelkoisista arviolta puolet paranee psykoterapialla ja lääkityksellä.

Lähteet: referaatti Helsingin Sanomat 28.4.2022, kuvat omat

Plasebon vaikutuksen alaisena

 

Minä aina toivon ennen lääkärille menoa, että olisipa hän empaattinen ja mukava, jotta jo hänen tapaamisensa alkaisi parantaa vaivaani. Muistan jopa tarkalleen muutamien lääkäreiden sanat, jotka rohkaisivat pienessäkin vaivassa.

Plasebovaikutuksessa on yksinkertaistettuna kyse lääkkeettömästä vaikutuksesta. Kun ihminen odottaa ja uskoo parantuvansa, keho alkaa edistää sitä. Voi kuulostaa uskomattomalta, mutta plasebo-vaikutuksen on todettu olevan läsnä  monenlaisissa hoidoissa.

Jo lääkärin tapaaminen voi aktivoida potilaan aivojen kivunlievitysjärjestelmän, vaikka potilas ei olisi nielaissut yhtään pilleriä. Nykyisin tiedetään, että plasebo ei ole vain mielikuvitusta vaan sen vaikutukset voidaan nähdä aivoja kuvaamalla.

Kivunlievityksen lisäksi plasebovaikutuksella on roolinsa muun muassa masennuksen, adhd:n, ärtyvän suolen oireyhtymän ja allergisen nuhan hoidossa.

Jos haluaisi kuvailla yksinkertaisimman ja arkipäiväisimmän plasebovaikutuksen, se olisi tämä: äiti tai isä puhaltaa lapsen haavaan, ja lapsen olo paranee.

Keskeistä plasebovaikutuksessa on tunne hoidetuksi tulemisesta. Joku turvallinen henkilö jakaa taakan, ja kipu lievittyy. Kyseessä ei tarvitse olla välttämättä edes lääkäri vaan se voi olla sairaanhoitaja, ystävä tai joku luotettava henkilö, joka ottaa taakan kannettavakseen.

Lääkäreillä on kuitenkin merkittävä rooli plasebovaikutuksen aikaansaamisessa. Plasebovaikutukset alkavat jo silloin, kun potilas tulee vastaanotolla kuulluksi ja saa oireilleen selityksen ja hoidon.

1940-luvulla lääketutkimuksissa alkoivat vakiintua lääkekokeet, joissa tutkittavaa valmistetta annettiin vain osalle tutkimuksiin osallistuneista. Verrokkiryhmä sai lumelääkettä, esimerkiksi kalkkitabletin tai c-vitamiinipillerin.

Tutkijat huomasivat, että myös plasebolääkettä saaneet verrokkiryhmäläiset osoittivat paranemisen merkkejä. Kun he uskoivat saavansa lääkkeen vaivaansa, oireet lievenivät. Ilmiö sai nimen plasebovaikutus.

Nykytiedon valossa plasebo on todellinen ja hyödyllinen ilmiö, ja nykyisillä aivokuvantamismenetelmillä on pystytty havaitsemaan, miten plasebovaikutus käynnistyy. Placebovaikutuksen syynä on kehon erilaiset mekanismit, esimerkiksi kivunlievitysjärjestelmä.

Laajimmillaan plasebo-vaikutus on läsnä kaikessa, mitä potilaan ja lääkärin vuorovaikutuksessa tapahtuu. Lääkäri voi edistää hoidon toimimista muun muassa rakentamalla empaattista hoitosuhdetta. Kaikki kokeneet lääkärit tietävät tämän, mutta sitä ei opeteta lääkäreille kovinkaan systemaattisesti.

Placebovaikutuksen vastakohta on nosebovaikutus. Se tarkoittaa kielteisiä odotuksia, jotka saattavat mitätöidä hoidon.

Jos lääkäri on kylmä ja epämiellyttävä ja esimerkiksi luettelee lääkkeen sivuvaikutuksia, voivat kehon käynnistämät mekanismit olla päinvastaisia kuin hoitoa edesauttavassa plasebovaikutuksessa.

Lähteet: Helsingin Sanomat 16.7.2020, kuvat omat

Onko painetta?

 

Minulla on verenpaine ollut aina matala, mutta minun ei kannattaisi siihen tuudittautua, koska monilla naisilla lukemat nousevat iän mukana, mikä voi aiheuttaa vahinkoa huomaamatta.

Jos verenpaine on ollut nuorena matala, siihen ei tosiaankaan kannattaisi tuudittautua. 30-39- vuotiaista miehistä 30 prosentilla  ja kymmenellä prosentilla naisista verenpaine on koholla. 

Naisten tilanne pahenee ikääntyessä. Miehillä on naisia enemmän kohonnutta painetta 69 ikävuoteen asti, ja sen jälkeen naiset ohittavat heidät.

Ylipaino lisää verenpaineen nousun riskiä, ja eläkeikäiset naiset ovat saman ikäisiä miehiä pyöreämpiä. Liikkuminen voi vähentyä eläkkeelle jäädessä.

Kaikkea ei voi silti laittaa elintapojen  syyksi, sillä vaihdevuosilla on vaikutusta. Vaihdevuosien aikana naishormoni estrogeenin määrä putoaa huimasti. Estrogeeni tekee naisten verisuonista joustavat, ja kun suonista katoaa jousto, verenpainekin nousee.

Sydän jäykistyy, verisuonet kovettuvat

Kun paine on koholla veri virtaa suonissa kovasti. Silloin valtimoiden eli verta sydämestä pois päin kuljettavien suonien sisäpinta alkaa vaurioitua ja ne alkavat kovettua. Kun sepelvaltimot vaurioituvat näin, syntyy sepelvaltimotauti, josta voi seurata infarkti.

Kun verenpaine on koholla, sydänlihas joutuu myös tekemään normaalia enemmän töitä. Silloin sydänlihas alkaa paksuuntua niin kuin mikä tahansa lihas, kun sitä rasittaa paljon. Sydämen kuuluisi olla vetreä, kun se paksuuntuu, siitä tulee jäykkä, jolloin se ei jaksa enää rasituksessa.

Liian suolainen ruoka nostaa verenpainetta. Tämä johtuu siitä, että suolan sisältämä natrium sitoo vettä ja lisää veren määrää. Kun verta on paljon, paine kasvaa.

Stressihormonit supistavat verisuonia, jolloin paine suonissa kasvaa. Stressaantuneena voi tehdä mieli tupakkaa, alkoholia ja herkkuja.

Valkotakki nostaa mittaustulosta

Verenpaine olisi hyvä mitata kotona, sillä silloin ympäristö on rauhallinen, eikä tilanne jännitä. On hyvin yleistä, että arvot ovat korkeammat lääkärissä kuin kotona. Kotona ei tule valkoisen takin aiheuttamaa virheellisen korkeaa tulosta.

Terveydenhuollossa ymmärretään hyvin,  että monen verenpaine kohoaa jo lääkärin läsnäolosta. Tämän vuoksi vastaanottomittauksessa raja-arvot ovat viisi pykälää korkeammat kuin kotimittauksessa.

Kotimittauksessa verenpaine on koholla, jos se on 135/85, kun vastaanotolla kohonnut arvo on 140/90. Verenpainetta kotona mitattaessa ei kannata pitää kiirettä. Tilanteen pitäisi olla rauhallinen.

Lähteet: Kauneus&Terveys 6/2021, kuvat Pixabay

Selkäkipujen syy ei usein selviä

Fysioterapian professori Hannu Luomajoki väittää, että selkäkipuja tulee ja menee. Kukaan ei lähde nuhan takia lääkäriin vaatimaan röntgen- tai magneettikuvaa. Näin ei pitäisi toimia selkäkivunkaan kanssa.

Se, ettei lääkärille kannata heti lähteä johtuu siitä, että selkäkipu on harvoin vakavaa ja että selkäkivun syytä ei 90 prosenttisesti löydetä röntgen- ja magneettikuvista. Kun aikuisen ihmisen selkä kuvataan, melkein jokaisella näkyy kuvissa muutoksia ja rappeumia. Ne eivät kuitenkaan useimmiten ole selkäkivun syy.

Selkäkipuja aiheuttavat esimerkiksi liiallinen istuminen, huono fyysinen kunto ja epäterveelliset elintavat. Vai 5-10 prosenttiin selkäkivusta löytyy lääketieteellinen syy, kuten hermojuuren pinne, väilevyn pullistuma,  murtuma tai kasvain.

Yleensä selkäkipu paranee itsestään, toipuminen vie kahdesta päivästä neljään viikkoon. Selkää kannattaisi varoa vain pari päivää. Selän liikuttaminen kivun rajoissa ja kävelyllä käyminen ovat tehokkaampaa hoitoa kuin sängyssä makaaminen ja selän varominen.

Kun selkäkipuun liittyy esimerkiksi tapaturma, halvausoireita tai tunnottomuutta alaraajoissa, on heti mentävä lääkäriin. Muuten apua kannattaa hakea, jos selkäkipu kestää yli kaksi viikkoa. On hyvä kääntyä fysioterapeutin puoleen, koska useimmiten tarvitaan fysioterapiaa, harjoituksia ja liikuntaa.

Se, mitä ei tarvita, on pelon lietsominen. Tällaistakin terveydenhuollossa tapahtuu. Jos selkäkipuinen kuvataan röntgenissä ja hänelle sanotaan, että sinulla on välilevyn rappeuma alaselässä, potilas voi ajatella: "selkäni on rikki nyt ja aina".

Potilaalle ei aina muisteta sanoa, että lähes kaikilla hänen ikäisillään on välilevyn rappeumaa alaselässä ja se tulee iän mukana, eikä ole useimmiten selkäkivun syy.

Luomajoen mukaan eräässä tutkimuksessa niillä, joilla oli negatiiviset käsitykset selkäongelman seurauksista, oli 50 prosenttia suurempi riski selkäkivun pitkittymiseen ja kroonistumiseen.

Olisi tärkeä muistaa, että selkäkipu saadaan lähes aina hoidettua. Keho voi kaivata lihasten ja liikkuvuuden vahvistamista, lonkkien ja alaraajojen venyttelyä tai asentotottumusten korjausta.

Selästä kannattaa pitää huolta harrastamalla monipuolisesti liikuntaa vähintään kolme kertaa viikossa, tauottamalla istumista ja elämällä aktiivista arkea.

Lähteet: Helsingin Sanomat 16.4.2020, kuvat Pixabay