Tunnolliset ihmiset elävät muita pidempään

Minä en ole mielestäni kovinkaan tunnollinen ihminen. En ole järjestelmällinen ja saatan toimia impulsiivisesti, hetken mielijohteesta. Koti on vanha ja aika sekaisin. Töissä kuitenkin pystyin tekemään velvollisuuteni ja jopa sen yli. Mutta kotona oli toisin.

  

Psykologian professori Markus Jokela on tutkinut kollegoineen eri maista kerättyjä, yhteensä kymmeniä tuhansia ihmisiä kattavia seurantatutkimuksia. Niiden pohjalta tunnolliset ihmiset tekevät muita parempia terveysvalintoja: he liikkuvat enemmän, syövät terveellisemmin ja käyttävät maltillisemmin alkoholia.

Tunnollisiin ihmisiin liitetään paljon ennakkoluuloja: he ovat ujoja, epäsososiaalisia. He antavat muiden kävellä itsensä ylitse. Tunnollinen suostuu mukisematta kaikkeen ja kahmii itselleen liikaa töitä. Täydellisyyteen pyrkiessään hän voi lopulta uupua.

Nämä ennakkoluulot, stereotypiat eivät kuitenkaan pidä paikkaansa. Epäsosiaalisuuden tai tylsyyden sijaan tunnollisuus ennustaa menestystä työelämässä, parempaa sosiaaliekonomista asemaa ja pitkää ikää.

Mitä tunnollisempi ihminen on sitä pienempi riski on sairastua  kroonisiin sairauksiin,  esimerkiksi sydän-ja verisuonisairauksiin, aikuisiän diabetekseen. Tunnollisuus edistää siis hyvää terveyttä.

Tunnolliset ihmiset elävät muita pidempään. Tutkimuksissa on selvinnyt, että kaikkein epätunnollisempien ihmisten elinaikaodote on viisi vuotta pienempi kuin tunnollisilla.

Keitä nämä ideaali-ihmiset ovat? Mitä tunnollisuus oikein tarkoittaa? Voiko sitä treenata? Tunnollisuus on elinaikainen piirre ja sitä voi olla hankala treenata.

Persoonallisuuspsykologiassa tunnollisuus on kattokäsite, jonka alle kuuluu monia erilaisia ominaisuuksia. Sellaisia ovat esimerkiksi järjestälmillisyys, itsekuri, harkitsevuus ja organisointikyky.

Tunnollisuus näkyy ulospäin. Kalenteri on pävitetty, kirjahylly järjestyksessä, laskut maksettu eräpäivään mennessä ja lomasuunnitelmat tehty ajoissa. Tunnolliset ihmiset pitävät sovituista asioista kiinni.

Entä mistä tunnistaa epätunnollisen ihmisen? He voivat olla impulsiivisia eivätkä huolehdi velvollisuuksistaan.

Kaikilla elämän osa-alueilla ei tarvitse tavoitella korkeinta mahdollista tunnollisuutta. Se riittää, että on riittävän tunnollinen. Ei tarvitse olla hypertunnollinen.

Tunnollinen ihminen voi pitää tunnollisuuttaan myös ärsyttävänä. Tunnollisuus itsessään ei johda haitallisiin asioihin, kuten perfektionismiin tai liian korkeisiin vaatimuksiin itsestään.

Jos haluaisi muuttua tunnollisemmaksi, olisiko asialle jotakin tehtävissä? Kysymys on vaikea. Persoonallisuuden tutkijat ovat vuosikymmenten ajat pohtineet, missä määrin persoonallisuus voi muuttua.

Muun muassa psykoterapian avulla voidaan kyllä muokata käyttäytymistä ja ajattelua ja siten myös jossain määrin persoonallisuutta. Jokela pitää kuitenkin todennäköisenä sitä, ettei persoonallisuuden rakennetta voi juuri muuttaa.

Lähteet: Helsingin Sanomat17.10.2020, kuvat omat

Laihdutukseni loppuu

Rentukat kukkii.

Olen  laihtunut 5 kuukaudessa 13 kg. Tavoitepainoni oli 68 kg, ja nyt olen reilusti saavuttanut sen, painan itse asiassa 67,5 kiloa. Laihduin kahden viikon aikana  yli 2 kg ja vyötärön ympärys on kaventunut 10 senttiä.

Paino jumitti monta viikkoa 70 kilossa, ja ajattelin, että se on ehkä minulle terveellinen paino. Olen miettinyt sitä, että kun aloin taas reippaasti laihtua ketogeenisen ruokavalion kokeilun jälkeen, olisiko keto ollut jokin tärsky aineenvaihdunnalle. Ehkäpä. Olihan se hemmetin rankkaa ja väsyttävää, kun energian lähteeksi muuttui rasva, ja nesteitä lähti kahden kilon verran kehosta. 

Toisaalta olen tehnyt niin paljon ulko- ja puutarhatöitä lenkin lisäksi, että sekin on voinut laihduttaa. No, jee, joka tapauksessa olen nyt tavoitepainossani!

Kasvimaa käännetty, työnjohtajana Kille-kissi.

Lupiinilla on mahtava juurakko.

Kukkaunelmia.

Pontevat auringonkukan taimet. On ihana seurata siementen itämistä.

On tämä laihdutus vaatinut melkoista ankaruutta ja tavoitekeskeisyyttä. Ehkä itsekuriakin. Olen luonteeltani aika kärsimätön, joten itsekin ihmettelen, että jaksoin keskittyä laihduttamiseen jopa viisi kuukautta, mutta ehkä se johtui siitä, että tuloksia tuli nopeasti. Jos ei olisi tullut, tuskin olisin laihduttanut näinkään pitkään. Mutta henkisesti minua on skarpannut mindfulness, mielikuvaharjoittelu ja meditaatio. Mindfulnessissa voi esimerkiksi tarkkailla nälkää ja antaa sen sitten irrota pois, mennä ohi omia menojaan. Mielikuvaharjoittelussa olen syönyt ne herkut, joita olen himoinnut ja päässyt niistä irti. Tai nähnyt konkreettisesti rasvan tirisevän pois. Meditaatio rauhoittaa levotonta mieltä. Laihdutus on korvien välissä.

Liperi eli  lipstikka, oivallinen keittomauste.

Osa yrteistä istutettuna lähinnä vanhoihin kattiloihin ja pottiin.

Nyt korona-aikaan laihdutus on ollut melko vaikeaa, kun olisi tehnyt mieli herkutella, saada syömisestä lohtua tähän pelottavaan ja arvaamattomaan tilanteeseen.  Nautinto olisi ollut tavallaan paikallaan. Mutta olen muuntanut sen lenkkeilyksi.  Lenkin jälkeiseen  "euforiaan". Laihdutus on myös haastavaa myöhäiskeski-iässä ja vaihdevuosissa, koska aineenvaihdunta hidastuu. Kilot kertyvät etenkin   vyötärölle.

Olen pätkäpaastonnut koko laihduttamisen ajan 14-16 tuntia vuorokaudessa, syönyt paljon puolukkaa, koska se auttaa tutkitusti  painonhallinnassa ja olen syönyt pätkäpaaston jälkeen kolme kertaa päivässä. Eikä ole ollut nälkä kuin joskus myöhään illalla vähän. Jatkan edelleen pätkäpaastoa. Saa elimistö levätä paaston ajan.

Ensimmäinen nokkoskeitto ennustelee kesää.

Lounas.

Miten tästä eteenpäin? En syö edelleenkään höttöhiilareita, valkoista pastaa, riisiä, en ehkä perunaakaan. Kun en ole syönyt niitä, ruoka on itse asiassa piristänyt, ei väsyttänyt. Tämä rajoitus sopii minun kala-kasvissyöjän elimistölleni. Yhden kerran viikossa on nyt herkkupäivä. Herkuttelin kyllä kolme kertaa laihdutuskuurinkin aikana. Ruokavaliossani on klassisesti 80% terveellistä ja 20% herkkuja. Todennäköisesti syön suurinta herkkuani salmiakkia.

Borssikeitto.

Iltapala.

Syön ravintotiheitä papuja, parsa-, ruusu- ja valkokaalia. Kesäkuun alussa kauppoihin tulee sesonkiherkku kotimainen varhaiskaali. Oikein odotan sitä, että pääsee sillä herkuttelemaan. Kuten kevään ensimmäisillä parsoilla herkuttelimme. Muutenkin kesällä on tarjolla kotimaisia sesonkiherkkuja, esimerkiksi porkkanoita, sipuleita, mansikoita ja vadelmia. Lisäksi saan kasvimaalta tuoreita luomuvihanneksia.

Olen mielistynyt dalgona-kahviin.

Kaurapuuroa marjoilla ei voita aamiaiseksi mikään.

Chiiavanukas ja marjoja.

Laihdutuksen loppurutistus oli sinänsä helppo, koska mieskin alkoi yhdessä vaiheessa laihduttamaan terveydellisistä syistä. Se oli toisaalta huvittavaa, koska hän oli väheksynyt laihdutustani ja ihmetellyt, etten syö höttöhiilareita. Jankannut, ettei sinussa ole mitään laihdutettavaa. Ja mites kävi? Nyt mies puree nälkäänsä kaalia ja porkkanaa välipaloina. Hih!

Korvasienessä. Hyvä korvasienikevät.

Ja nyt tulee kesä. Aurinko hoitaa talven pimeän tunteita. Kasvien lehtivihreärummut paukuttaa. Maisema muuttuu uhkeaksi ja täydeksi. Niin paljon vihreää!!!

Ujo Siiri-kissi.

Tytär sanoi, että myöhäiskeski-ikäisen pitää valita kasvot tai vartalo. Niin että, kun laihduttaa, kasvot alkavat roikkua, kun rasvat häviää. Olen totisesti tämän huomannut. Kapeat kasvoni ovat entisestään kaventuneet ja roikkuvat, siksi tämä kuva naisellisessa turhamaisuudessa on suodatettu. Ehkä kasvot vielä jotenkin muuntautuvat ikäiseni kasvoiksi. Tiedä häntä.  

Naaman lisäksi 42 kokoni vaatteet roikkuvat. Olen ollut kaksi vuotta uusia vaatteita ostamatta - ilmastosyistä - enkä nytkään osta. Olen nyt kokoa 38-40.  Minulla on myös jonkin verran tämän koon  vaatteita, ei ehkä trendikkäitä, mutta ne saavat riittää. Painoin pitkään lasten synnytysten jälkeen 66 kiloa. Sitä ennen painoin 59 kiloa. Kuitenkaan en ole koskaan jojolaihduttanut, koska olen laihduttanut vain synnytysten jälkeen ja toisen kerran hoitamattoman kilpirauhasen vajaatoiminnan myötä tulleita kiloja.

Vanha potta ja herkänkaunis neilikka.