Elämää maalla 72.

 

Alkavan masennuksen oireet ovat helpottaneet. En näe maailmaa enää synkkänä, enkä nuku liikaa. Tämä ehkä johtuu siitä, etten  jännitä kystofix-katetria enää ollenkaan Sehän laitettiin vatsan läpi suoraan virtsarakkoon. Sattui aika kovasti Iholla olevaa reikää pitää suihkutella tai desinfioida joka päivä. Sidetaitosta on vaikea laittaa. Se nyt vain roikkuu. Roikkukoon. Menköön rikki. Sitten päivystykseen 80 kilometrin matkan. Valukoon pissi. On käynyt niin monta kertaa, etten enää välitä - olen puutunut.

Olen nauttinut luonnosta päivinä, jolloin ei ole satanut enää illalla. Luonto on vehreä ja runsas. Olen kävellyt metsäautoteitä ja polkuja, joita täällä on vähän. Kohta alkaa nousta kantarelleja, ja mustikat kypsyä.

Kesällä en kasaa pakollisia menoja tai juhlia. Haluan vain nauttia luonnosta. Mietiskellen ja jotenkin vapaana.

Olen hurahtanut hapanjuuurileivontaan. Tilasin kirjan Leipä vallankumous. Olen lukenut netistä hapanjuurileivonnasta ja katsellut videoita. On paljon eri tapoja leipoa hapanjuuresta.

Tällä viikolla leivoin kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla ruispaloja ja toisella kertaa vehnäruisleipää.Ruisleipien teko ei ole niin monivaiheista kuin muiden leipien teko. Ruispalat olivat muodoltaan kuin kaupan ruispalat.Leikkasin ne lämpiminä puoliksi. Maku oli ihana ja aivan erilainen kuin kaupan ruispaloissa. Söimme ne jo leivontapäivänä, koska ne olivat niin hyviä. Aion leipoa myös perinteisiä ruislimppuja ehkä seuraavalla leivontakerralla. Pitäisi hommata paistokivi.

Tein taas raparperimehua, meillä on tosi runsaasti raparperia. Mehu on punaista ja tosi hyvää. Olemme jo juoneet viime viikolla tekemäni viisi litraa.

Köynnöskukat kasvavat hyvin. Laitoin myös lisää ikkunakurkkuja sisälle.

Kitkin taas puutarhaa, vaikka se olisi kiellettyä katetrin takia. Kitkin myös vanhojen kivetysten välit. Vaikka en tämän katetrin takia laittanut kasvimaata, kitkin myös sen. Lupiineja ja rikkaruohoja nousee tosi nopeasti. Mies ei ole leikannut viikatteella lupiineja joutomaalta. Ehkä leikkaan ne itse, kun en jaksa enää katsella niitä. Jos ei ota pois niitä juurineen, pitää leikata ainakin neljänä kesänä, kunnes ne eivät enää jaksa nousta.

Yhtenä päivänä paistoi aurinko ja oli helteistä. Menin makaamaan lötkötuoliin tarkoituksena saada rusketusta säärille, jotka ovat kuin valkeat kaksi sian potkaa. Kasvot suojasin leveälierisellä hatulla. Mutta ei minusta ole auringonottajaksi. Tuli niin kuumannihkeä olo, että menin puolen tunnin jälkeen sisälle - se siitä.

Kirjoitan tätä torstaina. Huomenna on aika kirurgiselle osastolle, jossa varmasti taas mitataan virtsasuihkun voimakkuus ja jäännösvirtsan määrä. Toivon, toivon niin hartaasti, että saisin jännitykseltä pissattua. Ystävä antoi aika voimakkaan rauhoittavan lääkkeen, jotta en jännittäisi, ja kaikki sujuisi hyvin. Jotenkin tunnen nyt, ettei pissaaminen onnistu rauhoittavasta huolimatta. Enkä silloin saa tätä ketetria pois -  paskamaista. Aion niin pyytää, pyytää, että lääkäri ottaisi katetrin pois. Vetoan siihen, että kotona pissaan normaalisti.

Hyvää viikonloppua kaikille!